Kristiina Mäkelälle kymmenes Suomen mestaruus ja kahdeksas putkeen. Ei samaan kovinkaan moni pysty.
Kristiina Mäkelälle kymmenes Suomen mestaruus ja kahdeksas putkeen. Ei samaan kovinkaan moni pysty.
Vuoden päästä sitten top seiskaan tuossa porukassa. Kunnioitettavia saavutuksia kaikki listassasi.Tässä ainakin jotain tilastoa:
15
Olli-Pekka Karjalainen - moukari 1998-2012
12
Arto Bryggare - 110 metrin aidat 1977-1992
Erik Wilén - 400 metrin aidat 1918-1932
Sirkka Norrlund - 80/100 metrin aidat 1961-1972
11
Asta Ovaska - kuula 1983-1993
Minna Nikkanen - seiväshyppy 2006-2017
10
Bengt Sjöstedt - 110 metrin aidat 1927-1937
Johan Meriluoto - kolmiloikka 1997-2007
Jorma Valkama - pituus 1951-1961
Sari Essayah - 5000/10 000 metrin kävely 1987-1996
Tuija Helander - 400 metrin aidat 1977-1990
Sandra Eriksson - 3000 metrin esteet 2007-2016
Päivi Tikkanen - 3000 metriä 1985-1994
12
Arto Bryggare - 110 metrin aidat 1977-1992
Vuosilukujen perusteella mestaruuksia olisi 16? Onko virhe määrässä vai vuosiluvuissa?
Oikei, ymmärsin väärin.Ei, Artsi voitti 11 mestaruutta putkeen 1977-1987 ja sitten päälle vielä mestaruus 1992.
Voipi olla seuraavaa seuraava keihästähtemme. 15-vuotias Topi Parviainen on heittänyt tänä kesänä 700 gramman keihäällä 84,52. Setänsä Aki Parviainen näkee veljenpojan heitossa yhtäläisyyksiä Thorkildsenin tyyliin ja pitää selvänä, että lahjakkuutta on ihan maailman huipulle.
Mutta keihäänheitto on kova laji kropalle ja uran laskuun kääntävä loukkaantuminen voi tulla koska vain.
8-vuotiasta Pitkämäen poikaa ei varmaan kehtaa vielä ruveta hehkuttamaan.
Joo, näistä "lahjakkuuksista" on täysin mahdotonta ennustaa yhtään mitään. Niin paljon on vuosien varrella ollut niitä, joiden on pitänyt aivan satavarmasti nousta maailman huipulle. Muistan kun esim. Haatainen heitteli nuorten keihäällä mennen tullen 80-90 metrin väliin. Lähinnä epäselvää oli se, että ehtiikö voittaa uransa aikana neljä vai viisi olympiakultaa ja joudutaanko hänen takiaan muuttamaan keihäsmallia, kun kentät jäävät liian lyhyeksi. Petri Keskitalon olisi kaiken järjen mukaan pitänyt hallita kymmenottelua ja Antti Haapakosken pika-aitoja 1990-luvun alussa. Johanna Mannisen piti rikkoa pikamatkojen SE:t.Voipi olla seuraavaa seuraava keihästähtemme. 15-vuotias Topi Parviainen on heittänyt tänä kesänä 700 gramman keihäällä 84,52. Setänsä Aki Parviainen näkee veljenpojan heitossa yhtäläisyyksiä Thorkildsenin tyyliin ja pitää selvänä, että lahjakkuutta on ihan maailman huipulle.
Mutta keihäänheitto on kova laji kropalle ja uran laskuun kääntävä loukkaantuminen voi tulla koska vain.
8-vuotiasta Pitkämäen poikaa ei varmaan kehtaa vielä ruveta hehkuttamaan.
Joo, näistä "lahjakkuuksista" on täysin mahdotonta ennustaa yhtään mitään. Niin paljon on vuosien varrella ollut niitä, joiden on pitänyt aivan satavarmasti nousta maailman huipulle. Muistan kun esim. Haatainen heitteli nuorten keihäällä mennen tullen 80-90 metrin väliin. Lähinnä epäselvää oli se, että ehtiikö voittaa uransa aikana neljä vai viisi olympiakultaa ja joudutaanko hänen takiaan muuttamaan keihäsmallia, kun kentät jäävät liian lyhyeksi. Petri Keskitalon olisi kaiken järjen mukaan pitänyt hallita kymmenottelua ja Antti Haapakosken pika-aitoja 1990-luvun alussa. Johanna Mannisen piti rikkoa pikamatkojen SE:t.
Hyvin harvan superlahjakkuuden reitti vie suoraan huipulle. No, joku Duplantis on poikkeuksien poikkeus.
Superlahjakkuuden tie ehkä viekin suht suoraan huipulle, mutta eipä taida olla Suomesta juuri tullut viime vuosikymmeninä ihan superlahjakuuksia yleisurheilussa (muissa lajeissa joitain, kuten Rovanperä rallissa), parhaimmillaan vain lahjakkuuksia. Ja heidän kohdallakin edessä on niin monta haastetta vielä nousussa edes Euroopan, saati maailman huipulle, että hyvin lahjakkuus jää lopulta ns. piippuun.Hyvin harvan superlahjakkuuden reitti vie suoraan huipulle. No, joku Duplantis on poikkeuksien poikkeus.
Mielikuviin varmaan vaikutti myös se, että kun Haatainen oli nuori ja kunnossa ja pääsi arvokisoihin, niin hän ei päässyt tasolleen ja karsiutui sekä Sydneyssä 2000 että Edmontonissa 2001. Tämä menee mallikuvien piikkiin (ihmisten mielissä). Sitten kun Haatainen alkoi olla heittäjän iässä niin oli jo klesa.Haataisen suhteen tosin - toisin kuin edelleen hassusti tunnutaan kuvittelevan - uran veivät vaikeat loukkaantumiset, ei niinkään se, ettei potentiaali olisi realisoitunut tai varsinkaan se, että esiintyi mallikuvissa. Mutta hyvä esimerkki siitä, ettei niitä aikuisten voittoja kaikille junnutähdille osu.
No miten vaan.Jokaisen tähän teemaan liittyvään keskusteluun tulee jossain vaiheessa aina tämä perustelu. Ei vain toimi koskaan. Se on ihan sama miten joku pukeutuu, sillä ei selitetä toisen väärää toimintaa.
Niin, se on hänen ona valintansa, että missä asussa kokee pystyvänsä parhaiten urheilemaan. Se on sitten eri asia eikä siihen pysty itse vaikuttamaan, että mihin kameroita asetellaan kuvaamaan urheilijoita ja mistäkin kuvakulmista.No miten vaan.
Viikonloppuna katsottiin rouvan kanssa tiiviisti Kalevan Kisoja. Kun Kristiina nousi hiekkakasasta pikkuhousut täysin vakosessa, emännän kommentti oli miksi pitää pitää tuollaisia housuja ja valittaa ensi viikolla kuvakulmista.
Totuushan on että seksi myy ja sille huomiota sitten saa opposoimalla itseään.
Terveisiä Sagnialle.
Kyllä olisi saanut kamerat asettaa kisoissa Joensuun torille silloin niin olisi kaikki tyytyväisiä.Niin, se on hänen ona valintansa, että missä asussa kokee pystyvänsä parhaiten urheilemaan. Se on sitten eri asia eikä siihen pysty itse vaikuttamaan, että mihin kameroita asetellaan kuvaamaan urheilijoita ja mistäkin kuvakulmista.
Se juuri, joillain fyysinen kehitys tulee niin varhain että siinä 13-15 vuotiaana ollaan jo "lähellä" (suhteellisesti) aikuisen fysiikkaa missä se todellinen potentiaali ei välttämättä olekaan mitä junnun siinä vaiheessa tehdessään ikäluokassaan ylivoimaisia tuloksia uskotaan sen olevan.On hyvä muistaa myös, että lasten ja nuorten biologinen kehitys kulkee hyvin hyvin eritahtiin ja tavallaan ”reilu” vertailu voidaan käydä siellä 18-20 vuoden iässä, kun normaali biologinen kehittyminen on taantunut. Joku 13-14 vuotias varhain hyvät fyysiset ja motoriset edellytykset saanut lapsitähti voi nakata turbokeihään pellon reunalle 70 metrin päähän 10/10 kun naapurin samanikäinen junnu ei saa edes 20 metriin, jolla biologinen kehitys vielä laahaa, mutta järjestys voi hyvin muuttua 19-20 vuoden iässä, kun tämä jälkimmäinen on saavuttanut ”saman” tason vain hieman myöhemmin.
Superlahjakkuuden tie ehkä viekin suht suoraan huipulle, mutta eipä taida olla Suomesta juuri tullut viime vuosikymmeninä ihan superlahjakuuksia yleisurheilussa (muissa lajeissa joitain, kuten Rovanperä rallissa), parhaimmillaan vain lahjakkuuksia. Ja heidän kohdallakin edessä on niin monta haastetta vielä nousussa edes Euroopan, saati maailman huipulle, että hyvin lahjakkuus jää lopulta ns. piippuun.
Se mikä meillä pistää silmään on loukkaantumiset. Nuoruusvaihe menee vielä hyvin, mutta kun pitäisi alkaa treenaamaan ja kisaamaan kovalla tahdilla, kroppa ei enää kestä ja jossain vaiheessa alkaa loukkaantumiskierre. Taustalla lienee ainakin yhtenä syynä se, että lapsena ei ole liikuttu riittävän monipuolisesti ja paljon, jolloin kroppa ei aikusiällä kestä todella kovaa rasitusta.
Pitkämäellähän oli ennen keihään heittoon siirtymistä takana junnuna kovaa treeniä hiihdossa, mikä on varmasti luonut hyvää pohjaa myös pitkälle keihäsuralle.Tästä liian yksipuolisesta treenistä ja lajitaustasta Tero Pitkämäki on puhunut paljon. Hänethän tunnettiin myös siitä, että hänellä oli pitkällä urallaan äärimmäisen vähän loukkaantumishuolia, vaikka keihäänheitto on yksi loukkaantumisherkimpiä lajeja.
Hyvä, että Tero ryhtyi valmennuspuuhiin. Hänellä on varmasti vielä paljon annettavaa yleisurheilulle.
Henk. koht. pudottaisin listasta pois Vainion, vaikka kaikki toki muistamme, mitä 20 vuotta sitten tapahtui Münchenissä miesten maratonilla. Lehikoisellakin realiteetit ovat finaaliin pääsyssä eikä siellä menestymisessä. Ojalan nostaisin listalle, jos sinne 9 urheilijaa täytyy saada.Kuuntelin Kalevan kisojen radiolähetystä perjantaina. Tuomas Raja kertoi että hänen laskelmiensa mukaan yhdeksällä suomalaisella on mitalimahdollisuus EM-kisoissa niin että heistä yksikään ei saa mitalia rutiinisuorituksella vaan siihen on venyttävä. Aloin miettimään keitä ovat ne yhdeksän jotka Raja tuohon porukkaan laskee ja päädyin seuraavien kymmenen nimen listaan:
Topi Raitanen, Oliver Helander, Lassi Etelätalo, Silja Kosonen, Krista Tervo, Kristiina Mäkelä, Senni Salminen, Wilma Murto, Viivi Lehikoinen, Alisa Vainio.
Onko tuossa oikeat nimet ja onko tuossa selkeästi joku tai joitakin jotka ei listaan kuulu kun taas joku muu pitäisi listaan lisätä? Aleksi Ojala ja/tai Aku Partanen?
Tuo oli siis ikään kuin Kalevan kisojen aattona. Kisojen jälkeen tilanne ei juuri muuttunut, ehkä listasta pitäisi poistaa nimet Tervo, Salminen, Murto mutta saattaahan olla että hekin nostavat taas tasoaan. Uusia nimiä Kalevan kisat ei tuohon listaukseen tuonut kuin ehkä Toni Kuuselan ja suurin varauksin Sara Kuiviston.