Yleisurheilukausi 2021

  • 270 232
  • 2 156

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Salminen on 17, Vanninen ja Kosonen 18, joten olisihan tuosta makiaa saada edes yksi aivan ehdottomalle huipulle. Mielellään tietenkin kaikki. Toki näitä vastaavia on ollut aiemminkin, esim. 1998 O-P Karjainen sekä miesottelijoiden kaksi mitalia, mutta vähän piippuun kaikilla jäi. OPK on toki EM-kultamitalisti, mutta ei mikään takuuvarma mitalisti hänkään.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Leikkasin hieman kappaleita pois, jotta ei tule ylipitkää lainausta. Hyvää pohdintaa ja monesta asiasta samaa mieltä.

Itse olen kisoja seuratessa ja mitalisateesta nauttiessa miettinyt, että mitä me teemme Suomessa väärin, kun nämä selkeästi lahjakkaat ja junioreina menestystä niittäneet yleisurheilijat eivät enää aikuisina pärjää samalla tavoin. Loukkaantumiset, eivät pysty keskittymään harjoitteluun, taloudelliset asiat vai mikä?
Täytyy ensin laittaa asiat perspektiiviiinsä: Suomi ei ole ollut toisen maailmansodan jälkeen kummoinenkaan yleisurheilumaa, poikkeuksena 1970-luku. Silloin olimme suoritustason parantamisessa lääketieteen avulla maailman huipulla, mutta nämä menetelmät eivät olleet 70-luvun alussa kiellettyjä. Ja yleisurheilu on todella kilpailtu urheilumuoto.

Jos tähän kysymykseen tietäisin vastauksen, joka liittyisi siihen, mitä voimme sääntöjen puitteissa tehdä, varmaan tekisin toista duunia. Vientiä olisi, samaan tapaan kuin Kojonkosken kaltaisella humpuukimestarilla oli dirikana. Valmentajana mainittu kaveri oli huippuosaaja.

Valmennusosaamisen puute: Lehikoisen esimerkin mukaan rohkeasti hakemaan oppia ulkomailta. Pitäisi myös tukea nuoria urheilijoita, jotka vaihtavat valmentajaa ja etsivät parasta mahdollista valmentajaa itselleen. Suomessakin on joitakin huippuvalmentajia, kuten Ari Suhonen. Valmentajan ja urheilijan tavoitteet ja metodit ja myös kemia pitäisi sopia yhteen, jotta saataisiin pitkäjänteinen ja tuloksekas valmennussuhde. Urheilijan taustajoukkojen pitäisi olla antennit pystyssä ja havaita valmennussuhteen ongelmia ja keskustella niistä avoimesti.

Taloudellisesta puolesta keskusteltiin jo aika paljon Tokion yhteydessä. Urheilijan persoonasta on kiinni, miten tiivis ohjelma hänelle sopii. Toinen kaipaa irrottautumista urheilusta vaikkapa opiskelun pariin, toinen ei. Tärkeintä on, että urheilijan henkisen jaksamisen suhteen tehdään kaikki voitava. Kenellekään ei liene hyväksi ajatella vain urheilua.

Suomen pitäisi kehittää urheilujärjestelmäänsä ja lääketieteellistä osaamista sillä tavoin, että kaikki sääntöjen puitteissa mahdollinen tehdään urheilijan menestyksen eteen. Norja panostaa vain yleisurheiluhuippuihinsa, niin pitäisi meidänkin tehdä. Hiihdosta saatu osaaminen tuodaan myös yleisurheiluun, mutta vain huipuille, Norjan yu-taso ei kovin ihmeellinen ole.

Ja tietenkin valmennusosaamiseen liittyvään tiedon hankkimiseen täytyy panostaa. Toivottavasti huippujamme ei valmenneta kivikautisin menetelmin. Tietoa saadaan ja pitää vaihtaa lajiryhmien välillä, jos jossakin noustaan maailman huipulle, kannattaa vähän kysellä, miten siinä onnistuttiin (kuten pikaluistelu taannoin).

Kun on kyse tekniikkalajista (vaikka kaikki lajit tietenkin maallikolle ovat sellaisia), silloin menestys on todennäköisempää kuin kovan kilpailun kestävyyslajissa. Esimerkiksi moukariin tarvittava voiman tuotto voitaneen saada myös ilman dopingia, vaikkakin se tie on huomattavasti työläämpi. Kun urheilija omaa loistavan tekniikan, pienikin voimanlisä/ vuosi voi lisätä tulokseen metrinkin.

Keihäässä ollaan selkeästi huuli pyöreänä, maamme taso nuorissa on todella kova, mutta tulokset aikuisissa vaatimattomia. Olisiko nöyrryttävä etsimään valmennustietoa muualta: on muutenkin ihmeellistä, että lajissa on monta yksinäistä menestyjää maissa, jossa ei perinteitä ole. Pitäisikö vain uskoa, että meiltä ei sitten löydy sopivia tyyppejä aivan huipulle? Toisaalta, olemme vieneet tietämystämme muihin maihin ja ainakin joskus tulosta on tullut.

Saga Vannisen kohdalla toivottavasti häntä valmentaa tiimi. Tuntuisi aika suurelta urakalta yhdelle, vaikka hänen valmentajansa onkin keskittynyt ottelijoihin, että yksi valmentaja osaisi hoitaa koko paletin. Myös valmentajan pitäisi nähdä urheilijan etu eikä pitää kiinni härkäpäisesti omasta asemastaan valmentajana.

Seipäässä meillä on pitkät perinteet, mutta ovatko seipäätkin pitkät? Toisin sanoen, tietävätkö valmentajamme, miten valmentaa huimiin korkeuksiin nuoria, kun siitä ei meillä ole mitään kokemusta. 550 on yksinkertaista, mutta mitä vaaditaan 590 ylittämiseen? Huvittavaa, että Mononenkaan ei valmenna seiväshyppääjiä, vaan kolmiloikkaajaa. Niin, eihän meistä kukaan tiedä, miltä tuntuu ylittää 590.
 
Viimeksi muokattu:

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Salminen on 17, Vanninen ja Kosonen 18, joten olisihan tuosta makiaa saada edes yksi aivan ehdottomalle huipulle. Mielellään tietenkin kaikki.

Lisätään listaan vielä Läspä ja Alasaari. Näistä Vanninen ja Kosonen ovat jo pienellä tulosparannuksella aikuisissa siellä heti kärjen tuntumassa. 7-ottelussa ja naisten moukarissa maailman aivan kärki on todella kova, mutta siinä takana on tilaa. Molempien kohdalla siis tilanne näyttää todella hyvältä ja menestystä on lupa odottaa aikuisten tasolla heti lähivuosina.

Salmisen, Alasaaren ja Läspän kohdalla työ on vasta alussa ja tulevat vuodet näyttävän suunnan. Kehitystä pitää tulla tasaisesti ja mieluiten rivakkaan tahtiin, jotta menestystä voi odottaa myös aikuisissa. Pitää välttää se tuttu ongelma, että muutaman vuoden päästä kisataan siellä U23 EM-kisoissa ja tulokset eivät ole kehittyneet juurikaan.
 
Suosikkijoukkue
NHL, Liiga, Leijonat, U20,
Lisätään listaan vielä Läspä ja Alasaari. Näistä Vanninen ja Kosonen ovat jo pienellä tulosparannuksella aikuisissa siellä heti kärjen tuntumassa. 7-ottelussa ja naisten moukarissa maailman aivan kärki on todella kova, mutta siinä takana on tilaa. Molempien kohdalla siis tilanne näyttää todella hyvältä ja menestystä on lupa odottaa aikuisten tasolla heti lähivuosina.

Salmisen, Alasaaren ja Läspän kohdalla työ on vasta alussa ja tulevat vuodet näyttävän suunnan. Kehitystä pitää tulla tasaisesti ja mieluiten rivakkaan tahtiin, jotta menestystä voi odottaa myös aikuisissa. Pitää välttää se tuttu ongelma, että muutaman vuoden päästä kisataan siellä U23 EM-kisoissa ja tulokset eivät ole kehittyneet juurikaan.
Salmisella, Alasaarella ja Läspällä on onneksi kaikilla hyviä kotimaisia haastajia,etteivät ole nyt jo kotimaisia kärkiä, mikä tietää heille hyviä ja tiukkoja kilpailuja ihan kotimaassakin. Varsinkin miesten seipään tilanne on todella kiehtova tällä hetkellä.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko

48-v Laura Manninen juoksi kauden kotimaisen kärkituloksen ja 45-v SE-ajan 10 000 m. Vaihtelua nuorten hehkutukseen, todella kova aika veteraanilta.
 

vitozzius

Jäsen
Ruotsin Evy Palmilla on 45-vuotiaiden ME 32.34,05 jolla voitti Ruotsi-ottelun 1988. Vielä 48-vuotiaanakin oli Ruotsi-ottelun kolmas ajalla 32.57,37.
50-vuotiaiden ME on 35.05,7 joten siihen on Mannisella hyvät saumat. Kalevan kisoissakin jälleen vahva mitalisuosikki.
 

mjarkko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Asiahan ei mulle kuulu, mutta nyt sekä Vanninen, että Huntington ovat OUT koti Kalevan Kisoista.

Mä ymmärrän hyvin, että Saga on reissannut ja voittanut kaksi nuorten arvokisakultaa. Väsymys voi painaa ja vatsa saattaa olla täynnä. Huntington kävi olympialaisissa ja nyt sitten reisi ilmeisesti kipeä, niin täytyy jättää väliin.

Nyt sitten täytyy kysyä, että saako esim. Huntington mainetta ja mammonaa tarpeeksi jostain muualta, kun häntä ei parsita kokoon kotikisoihin, jossa hän on toiminut mannekiinina kaksi vuotta?

Luulisi nyt näissä tapauksissa tilanteen olevan se, että urheilija haluaa ja sen on käytännössä pakko osallistua omiin kotikisoihin oli tilanne mikä hyvänsä, koska sponsorit yms. ja mikä sen parempaa kuin taistella kullasta kotikentällä.

Ymmärrän pointin, että vältellään riskejä ja kaikkea muuta, mutta mikä se urheilun perusjuttu olikaan? Kilpailla.

Aika monet ovat ostaneet kahden päivän lipun Ratinaan, jotta näkee Pyrintöläiset kisailemassa. Sitten se kovin tähti ja oikeasti oma tyttö (Junnila ei ole) jää pois.

Jos verrataan esim. Michael Jordaniin, Lionel Messiin ja jääkiekkoilijoihin: Eivät ne jättäneet pelejä välistä. Esim. Jordan sanoi, että haluaa joka ilta olla parhaassa iskussa, kun aina katsomossa joku joka on häntä ensimmäistä kertaa tullut katsomaan.
 

Majoneesi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki voijjaan tuhota
Kulttikävelijä Jarkko Kinnunen on ilmoittanut lopettavansa kävelyuransa kauden jälkeen. Päätöksessä vaikutus sillä, että 50 km poistuu arvokisoista. Jossain määrin myös se, että hermotus ei pelaa toisessa jalassa. Mutta näinhän legendat toimivat: päällä maaliin jos mikään muu ei kanna.

Nostan hattua, maximum respect ynnä muut latteudet. Kiitos Jarkko hienosta urasta!
 

Fordél

Jäsen
Asiahan ei mulle kuulu, mutta nyt sekä Vanninen, että Huntington ovat OUT koti Kalevan Kisoista.

Mä ymmärrän hyvin, että Saga on reissannut ja voittanut kaksi nuorten arvokisakultaa. Väsymys voi painaa ja vatsa saattaa olla täynnä. Huntington kävi olympialaisissa ja nyt sitten reisi ilmeisesti kipeä, niin täytyy jättää väliin.

Nyt sitten täytyy kysyä, että saako esim. Huntington mainetta ja mammonaa tarpeeksi jostain muualta, kun häntä ei parsita kokoon kotikisoihin, jossa hän on toiminut mannekiinina kaksi vuotta?

Luulisi nyt näissä tapauksissa tilanteen olevan se, että urheilija haluaa ja sen on käytännössä pakko osallistua omiin kotikisoihin oli tilanne mikä hyvänsä, koska sponsorit yms. ja mikä sen parempaa kuin taistella kullasta kotikentällä.

Ymmärrän pointin, että vältellään riskejä ja kaikkea muuta, mutta mikä se urheilun perusjuttu olikaan? Kilpailla.

Aika monet ovat ostaneet kahden päivän lipun Ratinaan, jotta näkee Pyrintöläiset kisailemassa. Sitten se kovin tähti ja oikeasti oma tyttö (Junnila ei ole) jää pois.

Jos verrataan esim. Michael Jordaniin, Lionel Messiin ja jääkiekkoilijoihin: Eivät ne jättäneet pelejä välistä. Esim. Jordan sanoi, että haluaa joka ilta olla parhaassa iskussa, kun aina katsomossa joku joka on häntä ensimmäistä kertaa tullut katsomaan.

Typerimpiä viestejä, joita olen tällä palstalla lukenut pitkään aikaan.

Huntingtonin takareisi on siinä kunnossa, että lääkäri totesi, että nyt on syytä keskeyttää kilpailukausi tähän. Miksi ihmeessä hänen pitäisi vaarantaa todella tärkeä arvokisavuosi 2022 joidenkin koti-Kalevan kisojen takia ihan vain, että katsojat näkisivät hänet kisaamassa lähes merkityksettömissä kisoissa? Kaikkea sitä saa kuullakin.

Mitä tulee esim. Messiin niin kyllä Messikin on jättänyt pelejä väliin ja parannellut paikkojaan, kun lääkäri on näin määrännyt.

Oikeasti, jotain tolkkua näihin provoihinkin.
 

mjarkko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Takareisivamma kiusaa Vannista, Huntingtonia ja tunnetusti Kortetta. Myös Lotta Kemppinen on kärsinyt takareisivammoista aiemmin ja fyssariguru Peter Halén teki hänelle harjoitusohjelman jolla saatiin kuntoon.
 
Typerimpiä viestejä, joita olen tällä palstalla lukenut pitkään aikaan.
Oikeasti, jotain tolkkua näihin provoihinkin.

No sitten seuraava. Oliver Helander oli Tokiossa jo niin rikki, että kertoo mediassa kuinka ei pysty heittämään. Sitten päätyy viivalle, kun Kimmo vähän läksyttää suuta, että ballseja kehiin, sä olet olympialaisissa. Nyt sama kaverit on Kalevan Kisojen viivalla. Kuinka vakavasta vammasta kyse?

Mua kismittää näissä keisseissä se, että porukka huutelee vammoistaan etukäteen. Korte on juossut vammansa kanssa jo julkisesti kolme vuotta. Vedonnut vammoihin aina vaikka tehnyt kovaa tulosta. Ikinä ei enää paranna ennätystään, vaikka nyt puukolla kävikin.

Enkä mä mitään provoile. Mä tunnen ihan tarpeeksi urheilijoita niin yleisurheilusta kuin esim. jääkiekosta. Kaikki elää vammojen kanssa koko ajan.

Ja jos nyt MH ois mukana Kalevan Kisoissa ja takareisi ottaisi hitin, niin se on 2kk ja hän olisi takaisin radalla, eli ensi kauteen valmistautumiseen ei vaikuttaisi mitenkään. Ehkäpä henkisesti.

Mietin itse sitä, että millä urheilijoilla on varaa tehdä tätä, että jätetään kisoja ja nimenomaan tärkeitä kisoja väliin.

No, ei ole mun murheeni. Toivottavasti Mariakin vielä joskus onnistuu urallaan.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Ja jos nyt MH ois mukana Kalevan Kisoissa ja takareisi ottaisi hitin, niin se on 2kk ja hän olisi takaisin radalla, eli ensi kauteen valmistautumiseen ei vaikuttaisi mitenkään. Ehkäpä henkisesti.

Miten pituushyppääjä Taika Koilahti on mielestäsi toipunut talvella 2020 hallikisassa syntyneestä takareisivammasta?
 

Fordél

Jäsen
No sitten seuraava. Oliver Helander oli Tokiossa jo niin rikki, että kertoo mediassa kuinka ei pysty heittämään. Sitten päätyy viivalle, kun Kimmo vähän läksyttää suuta, että ballseja kehiin, sä olet olympialaisissa. Nyt sama kaverit on Kalevan Kisojen viivalla. Kuinka vakavasta vammasta kyse?

En tiedä. Tuskin tiedät sinäkään. Helander taustajoukkoineen tietää, ja osaa tehdä asiassa parhaan arvion.

Mua kismittää näissä keisseissä se, että porukka huutelee vammoistaan etukäteen. Korte on juossut vammansa kanssa jo julkisesti kolme vuotta. Vedonnut vammoihin aina vaikka tehnyt kovaa tulosta. Ikinä ei enää paranna ennätystään, vaikka nyt puukolla kävikin.

Enkä mä mitään provoile. Mä tunnen ihan tarpeeksi urheilijoita niin yleisurheilusta kuin esim. jääkiekosta. Kaikki elää vammojen kanssa koko ajan.

Ööö.. Niinhän nämä sun kritisoimat urheilijatkin ovat tehneet, kuten Korte ja Huntington eli eläneet vammojensa kanssa? Molemmilla takareisi vaivannut koko kesän. En muista onko Huntington siitä huudellut, mutta eihän sillä ole merkitystä. Molemmat kisasivat tärkeimmät kisat vaikka eivät olleet aivan täydessä tikissä. Ei siis mitään eroa ihailemiisi lätkän pelaajiin tai futareihin. Paitsi, että esim. lätkässä ei hirveesti huudella loukkaantumisista julkisesti, mutta siinä puolestaan on kyse lajikulttuurien eroista.

Ja jos nyt MH ois mukana Kalevan Kisoissa ja takareisi ottaisi hitin, niin se on 2kk ja hän olisi takaisin radalla, eli ensi kauteen valmistautumiseen ei vaikuttaisi mitenkään. Ehkäpä henkisesti.

Tai sitten paljon pidempään. Seitsenottelu on erityisen raaka laji, jossa rasitus takareidelle tulisi olemaan kova. Ei mitään järkeä riskeerata tulevan kauden valmistautumista jollain Kalevan kisoilla. Typerintä kritiikkiä urheilijaa kohtaan, mitä olen pitkään aikaan kuullut.

Mietin itse sitä, että millä urheilijoilla on varaa tehdä tätä, että jätetään kisoja ja nimenomaan tärkeitä kisoja väliin.

Miksi ei olisi varaa? Eihän Kalevan kisojen skippaaminen vaikuta juuri mitenkään Huntingtonin tulrvaisuuteen.

No, ei ole mun murheeni. Toivottavasti Mariakin vielä joskus onnistuu urallaan.

Todennäköisyys onnistumisille kasvaa, mitä terveempänä saa harjoitella ja kisailla.
 
Viimeksi muokattu:

tombraider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
Ottelu on kyllä huippu-urheilun helvetin portti. Aidat, keihäs, korkeus ja pituus on lajeina niin tajuttoman vammaherkkiä, että aina on päällä jokin ongelma. Ne ketkä suorittavat tuon arvokisoissa omalla tasollaan, ovat kuninkaita ja kuningattaria. Maria teki ihan oikean ratkaisun ja nyt vaan toipumista ja uutta kautta kohti.

Marialla on mielestäni todella hyvät mahdollisuudet ensi kesänä ottaa mitali. Vammat pois ja sit se kuula kuntoon. Kuula kahdella tavalla. Ensinnäkin varmuus n.15 metrin työntöihin ja tämän pitäisi olla aika helppo saavuttaa fyysisesti ja teknisesti. Kuulan varmuus taas pitäisi saada kuntoon, koska jotenkin tuntuu, että kuula lajina on Marialla se mikä pelottaa jo aidoista lähtien. Näin ollen Marian kuula ei kestä sitä, että kuula ei lennä.

Ja hei....onhan hän tosi hottis
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Ensinnäkin varmuus n.15 metrin työntöihin ja tämän pitäisi olla aika helppo saavuttaa fyysisesti ja teknisesti.

En ihan noin sanoisi, 14 m saattaisi olla haarukassa piikkityönnöllä. Marian vahvuus on nopeus, joka on tärkein ominaisuus naisten ottelussa. Oma veikkaus on, että huippulahjakas Vanninen menee jo ensi kaudella Marian ohi. Vanniseen tuntuu voima tarttuvan ja on silti nopeakin.
 

Kental

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Urheilija on siitä jännä otus, että se haluaa urheilla. Niin on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaan. Omalla mutulla sanoisin (niiden lajien pohjalta joiden kanssa olen/olen ollut omakohtaisemmin tekemisissä, mutta epäilemättä sama pätee yleisurheiluun), että se, että urheilija pilaa menestysmahdollisuutensa tai häiritsee myöhempää uraansa kilpailemalla tai harjoittelemalla vaikka kannattaisi toipua loukkantumisesta, on noin tuhat kertaa yleisempää kuin se, että urheilija on sivussa vaikka voisi aivan hyvin kilpaillakin. Ihan täysin turhia spekulaatioita tuommoiset.

Ja mitä sivuttuihin joukkuelajien urheilijoihin tulee, niin juu eiväthän ne sivussa ole, mutta kannattaisiko? Pahuksen usein sitä ainakin lätkässä näkee, että tähtipelaajan odotuksilla varustettu jamppa vetää loukkaantuneena niin heikolla tasolla, että se panos olisi sivussaolon ajan helposti korvattavissa, mutta niin vain turoilee kaukalossa kauden alusta loppuun, vaikka toinen vaihtoehto voisi olla parin kuukauden poissaolo sis. mahdollinen operaatio + tuntuman haun jälkeen valmis pelaamaan kauden tärkeimmät pelit sillä omalla korkealla tasolla. Ajatellaan, ettei haluta jättää joukkuetta pulaan, mutta käytännössä tullaan tehneeksi juuri se. Tilanne tuskin muuttuu, koska nimimiehillä myydään lippuja, mutta puhtaan urheilumenestyksen puolesta usein se vamman hoitaminen olisi järkevämpää vaikka muuta väitetään.
 

tombraider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
En ihan noin sanoisi, 14 m saattaisi olla haarukassa piikkityönnöllä. Marian vahvuus on nopeus, joka on tärkein ominaisuus naisten ottelussa. Oma veikkaus on, että huippulahjakas Vanninen menee jo ensi kaudella Marian ohi. Vanniseen tuntuu voima tarttuvan ja on silti nopeakin.

Treeneissä Maria on työntänyt yli 15m kaaria, eli potentiaali on hyvä. Nyt vaan se epävarmuus puskee liian kovaa läpi ja kisoissa 13 on tiukilla. Vanninen voi toki mennä ohi, mutta mielestäni Maria ei vielä ole lähellekään saanut maksimiaan irti. Jännä kuitenkin, että kuula mikä on 800m kanssa se helpoin laji teknisesti hajoaa lähes aina. 800m on taas matka jossa pystyy hienosti uuteen enkkaan, kun mieli on positiivinen hyvistä aikaisemmista lajeista
 

tombraider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
Urheilija on siitä jännä otus, että se haluaa urheilla. Niin on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaan. Omalla mutulla sanoisin (niiden lajien pohjalta joiden kanssa olen/olen ollut omakohtaisemmin tekemisissä, mutta epäilemättä sama pätee yleisurheiluun), että se, että urheilija pilaa menestysmahdollisuutensa tai häiritsee myöhempää uraansa kilpailemalla tai harjoittelemalla vaikka kannattaisi toipua loukkantumisesta, on noin tuhat kertaa yleisempää kuin se, että urheilija on sivussa vaikka voisi aivan hyvin kilpaillakin. Ihan täysin turhia spekulaatioita tuommoiset.

Ja mitä sivuttuihin joukkuelajien urheilijoihin tulee, niin juu eiväthän ne sivussa ole, mutta kannattaisiko? Pahuksen usein sitä ainakin lätkässä näkee, että tähtipelaajan odotuksilla varustettu jamppa vetää loukkaantuneena niin heikolla tasolla, että se panos olisi sivussaolon ajan helposti korvattavissa, mutta niin vain turoilee kaukalossa kauden alusta loppuun, vaikka toinen vaihtoehto voisi olla parin kuukauden poissaolo sis. mahdollinen operaatio + tuntuman haun jälkeen valmis pelaamaan kauden tärkeimmät pelit sillä omalla korkealla tasolla. Ajatellaan, ettei haluta jättää joukkuetta pulaan, mutta käytännössä tullaan tehneeksi juuri se. Tilanne tuskin muuttuu, koska nimimiehillä myydään lippuja, mutta puhtaan urheilumenestyksen puolesta usein se vamman hoitaminen olisi järkevämpää vaikka muuta väitetään.

Hankalaa on yksilöurheilijan jäädä pois pois kisoista johon on tähdännyt vuosia tai yht´äkkiä saavuttanut oikean tason kisoihin. Lotta Kemppinen tästä hienona esimerkkinä, että laittaa tulevaisuuden korkeammalle sijalle ja jäi Tokiosta pois. Saattaa olla, että tämä kannattaa ja tulevat arvokisat ovat kirkkaampia. Toisaalta ymmärrän senkin, että mennään yrittämään, koska unelma on juosta Olympialaisissa ja sit juostaan vaikka jalka melkeen paketissa. Arvostan tätäkin piirrettä. Korte ei tiedä ja ikäkin alkaa olemaan rajoilla 2024 Pariisissa, eli siksi juoksi suht kovan ajan unelmansa täyttämiseen. Se muija on tapellut kipujen kanssa ihan riittävästi, että toivottavasti leikkaus onnistui ja pääsisi valmistautumaan kesän kisoihin täydellä teholla.

Noista joukkueen eteen pelaavista melkeen täydessä iskussa olevista olen ihan samaa mieltä. Ei kannata hiekoittaa joukkueen reittiä pelaamalla vajailla sylintereillä
 

Old Ray

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens
Asiahan ei mulle kuulu, mutta nyt sekä Vanninen, että Huntington ovat OUT koti Kalevan Kisoista.

Mä ymmärrän hyvin, että Saga on reissannut ja voittanut kaksi nuorten arvokisakultaa. Väsymys voi painaa ja vatsa saattaa olla täynnä. Huntington kävi olympialaisissa ja nyt sitten reisi ilmeisesti kipeä, niin täytyy jättää väliin.

Nyt sitten täytyy kysyä, että saako esim. Huntington mainetta ja mammonaa tarpeeksi jostain muualta, kun häntä ei parsita kokoon kotikisoihin, jossa hän on toiminut mannekiinina kaksi vuotta?

Luulisi nyt näissä tapauksissa tilanteen olevan se, että urheilija haluaa ja sen on käytännössä pakko osallistua omiin kotikisoihin oli tilanne mikä hyvänsä, koska sponsorit yms. ja mikä sen parempaa kuin taistella kullasta kotikentällä.

Ymmärrän pointin, että vältellään riskejä ja kaikkea muuta, mutta mikä se urheilun perusjuttu olikaan? Kilpailla.

Aika monet ovat ostaneet kahden päivän lipun Ratinaan, jotta näkee Pyrintöläiset kisailemassa. Sitten se kovin tähti ja oikeasti oma tyttö (Junnila ei ole) jää pois.

Jos verrataan esim. Michael Jordaniin, Lionel Messiin ja jääkiekkoilijoihin: Eivät ne jättäneet pelejä välistä. Esim. Jordan sanoi, että haluaa joka ilta olla parhaassa iskussa, kun aina katsomossa joku joka on häntä ensimmäistä kertaa tullut katsomaan.
Vaikka olenkin kritisoinut Maria Huntingtonin somekäyttäytymistä, niin tämä koko tekstisi on ihan täyttä paskaa. Se ei kyllä liity pätkääkään siihen, että pitäisi loukkaantuneena kilpailla, puhumattakaan jossain kansallisissa kisoissa.

Suomalaisessa yleisurheilussa on nimen omaan turhan monta esimerkkiä loukkaantumisten vuoksi flopanneita lahjakkuuksia. Hyvänä esimerkkinä Alisa Vainio.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Kisoja tulee, kisoja menee. Vuoden päästä Munchenin em-kilpailut, Kalevat ja Ruotsi-ottelut siinä sivussa. 24-vuotiaan kehityskelpoisen 7-ottelijan kannattaa ehkä vielä tehdä päätöksiä terveyden ja kehityskaaren ehdoilla.

Eikä ottelujen läpivetäminen vaivasena taida muutenkaan olla mielekästä.
 

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mitä kummaa? Kristiina Mäkelä ja Senni Salminen osallistuvat Kalevan kisojen karsintaan Sveitsissä

Tavallaan ymmärrän, että SUL haluaa kovimmat nimet kalevalaisiin, mutta onhan tällaiset erivapaudet vähän ihmeellisiä. Päteekö tämä nyt sitten jatkossa aina kaikkien arvokisaurheilijoiden kohdalla, että Kalevan kisojen karsinnan voi suorittaa ulkomailla eri kisassa?

Toivon todella että pätee. Kyllähän nämä hyppääjät ehtisivät lauantain karsintaan, mutta nyt kun ollaan tilanteessa, jossa puolet potentiaalisista EM-urheilijoista on muutenkin telakalla, niin eipä näitä vammoja kannata ihan ehdoin tahdoin hankkia lisää parhaille urheilijoillemme.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös