Tänään siis päättyvät nuorten MM-kisat ja voidaan luoda katsaus menestykseen. Toki vielä pari kilpailua on suomalaisilla jäljillä, mutta näistä ei voida odottaa ainakaan mitalia. Tosin Salmiselle mitalimahdollisuus on olemassa, mutta mahdollinen mitali ei kuitenkaan muuta mitään seuraavasta pohdinnasta.
Tosiasia on, että noin 40% yleisurheilumitaleja Tokiossa saaneista maista oli poissa MM-kisoista, mukaan luettuna USA, Saksa ja Iso-Britannia. Tämä ei kuitenkaan näytä vaikuttavan (maailmantilaston mukaan) mitään Suomen mitalisaaliiseen, joka on erittäin suuri. Suomi sijoittuu mitalitilastossa hyvin korkealle, kuin sadan vuoden takaisessa yleisurheilussa. Jopa Alasaaren seiväshopea olisi mahdollinen, vaikka kaikki parhaat olisivat olleet mukana, sillä hän on maailmantilaston viides.
Näissä kisoissa erottuu Suomelta Viisikko, joka tulevaisuudessa, ehkäpä jo seuraavalla olympiadilla, tuottaa paljon ilonaiheita yleisurheilun ystäville ja gloryhunttaajille.
Suomen urheilun ykköstähti on tulevaisuudessa Silja Kosonen. Hänestä voi tulla jopa Wlodarczykin kaltainen dominaattori lajiinsa, mutta ainakin hänestä voi tulla oman lajinsa Ståhl, jolta voidaan aina arvokisoissa odottaa mitalia.
Kakkostähtemme on Saga Vanninen, maailman kärki hänkin, ehkä lahjakkain lupauksemme, Suomen Kluft. Mutta koska laji on loukkaantumisherkkä ja kilpailunakaan ei salli epäonnistumisia, silloin mitaleita ei voida odottaa samaan tahtiin kuin Kososelta.
Kolmostähtemme lienee Ilona Mononen. Vaikka hän ei ollut nyt lähelläkään mitalia, EM-kisoissa häneltä voidaan joskus odottaa mitalia. Maailman kärjen tavoittaminen lienee utopiaa, mutta hän voisi ylittää Kuivistonkin saavutukset maailmantasolla.
Janne Läspä olisi myös kultamitalisti, vaikka kaikki maat olisivatkin olleet mukana. Läspä tyyppinä saattaisi viimein muuttaa tilannetta, jossa nuoret lupauksemme eivät millään saavuta maailman kärkeä. Läspästä voisi parhaimmillaan tulla Kimmo Kinnusen seuraaja, uransa huipulla kamppailemassa jopa MM-kullasta.
Juho Alasaari on seiväshyppymme suurlupaus, mutta jos tarkastellaan historiaa, näitä lupauksiakin on ollut verraten paljon. Silti jo 570 on ollut mahdotonta suurimmalle osalle heistä. Kun maailman kärki liikkuu kuudessa metrissä, silloin on realistista odottaa Juholta EM-kilpailussa finaalipaikkaa. Aina voi sattua yllätyksiä, jolloin mitalikin olisi mahdollinen edellyttäen, että Alasaari kykenee vakiinnuttamaan tasonsa 570-580 tasolle.
Sen lisäksi on muita lahjakkaita urheilijoita, joita varmaan nähdään arvokisoissa enemmänkin. Heidän sijoituksiinsa toki poissaolot vaikuttivat varsin suuresti. Juoksumatkoilla tilanne ei ole niin hyvä kuin mitä näissä kisoissa sijoitusten puolesta nähtiin. Esimerkiksi Santtu Heikkinen on 1500 metrillä maailmantilaston 42., edellään vain viisi kenialaista ja muista maista korkeintaan sallitut kolme, eli näissä kisoissa tie olisi varmaan pysähtynyt alkueriin.
Poimintana voidaan ottaa Anni-Linnea Alanen, joka on maailmantilaston 4., mutta floppasi täysin näissä kisoissa jääden 10 metriä kauden parhaastaan. Asian voisi kuitata normaalina nuoren urheilijan tason ailahteluna, jossa sääolosuhteet olivat osatekijänä. Mutta kun myös Suomen toinen edustaja jäi viitisen metriä parhaastaan, herää epäilys, että naisheittäjien tekninen osaaminen on varsin keskinkertaista tasoa ja siksi heilahtelu vaikeissa olosuhteissa on suurta. Sinänsä tyttöjen taso on keihäässä kova, mutta taaskaan ei kyettäne edes yhtä heittäjää saada nostamaan tasoaan yli 60 metrin vakiotasoon. 60 metriä naisilla on huippusuoritus, miehillä taas 80 metriä. Tarvitsisiko Suomi keihäsoppia jostain muualta, vaikkapa Saksasta?
/img-s3.ilcdn.fi/ca82f65fa8e8c06b08aa6d9929152e9d27138a6950fb7f5b6d5059eab0d2260a.jpg)
