Juoksulajeista saa tehtyä varsinkin amerikkalaiseen makuun sopivan urheiluspektaakkelin. Vaikka nyt satasen finaali. 30 minuuttia ennakkospekulointia ja hehkutusta, 10 sekuntia itse juoksu, ja sitten loppuilta hidastuksien keilailua ja analysointia.
Kukaan ei helpolla missaa H-hetkeä kun siitä kokoajan muistutetaan, että kohta ne juoksee, kohta ne juoksee. Ja sitten itse 10 sekunnin tapahtuma on nippa nappa riittävän lyhyt, että malttaa olla kännykkää näppäilemättä juuri sen aikaa.
Pidemmät matkat on vähän haastavampia, mutta nekin yleensä ratkeaa vasta loppusuoralla, joten sama 10 sekunnin keskittyminen pätee.
Kenttälajit taas on tosi vaikeita, koska ratkaiseva suoritus voi tulla millä kierroksella vaan, ja pitäisi väijyä tarkkaavaisesti koko kilpailu.
Lisäksi jos ei seuraa itse kisoja, vaan katsoo koosteen uutisista, niin juoksussa näkee selvästi miten voittaja lyö vastustajansa. Kenttälajien koosteessa saatetaan näyttää vain voittajan suoritus, jolloin esim. ylivoimaisuus suhteessa vastustajiin ei tule esiin.
Näin ollen juoksijat on mediaseksikkäämpiä urheilijoita ja heistä tulee suurempia tähtiä.