Yleisesti NHL:stä

[Stevie]

Thanks vastauksesta, selkis tämäkin.

 

[cottonmouth]

Mid-season awards

Hart: Gaborik

varalla: Miller ja Bryzgalov

Vezina: Miller

varalla: Bryzgalov ja Kiprusoff

Norris: Keith

varalla: Doughty ja Green

Calder: Myers

varalla: Tavares ja Rask

Jack Adams: Sacco

varalla: Lemaire ja Ruff

Näistä jotain elämää suurempia mielipiteitä? Itse selkeästi ainakin samaa mieltä tuon vuoden tulokkaan kanssa, jos Buffalon jätti jatkaa samaan malliin loppukauden.

 

[TKH]

Burrows jatkaa kovaa maalitehtailua vaikkei kolmatta hattutemppua neljään otteluun tehnytkään. Joulukuu ja vuosi loppuivat Burrowsin osalta 9 ottelun maalittomaan putkeen, mutta tammikuun viisi ottelua ovat tuottaneet maaleja edellistenkin otteluiden edestä, 9+1.

 

[Frostburn]

Hart: Gaborik

varalla: Miller ja Bryzgalov

Vezina: Miller

varalla: Bryzgalov ja Kiprusoff

Norris: Keith

varalla: Doughty ja Green

Calder: Myers

varalla: Tavares ja Rask

Jack Adams: Sacco

varalla: Lemaire ja Ruff

Näistä jotain elämää suurempia mielipiteitä? Itse selkeästi ainakin samaa mieltä tuon vuoden tulokkaan kanssa, jos Buffalon jätti jatkaa samaan malliin loppukauden.

Vaihtaisin Millerin Hartin saajaksi Gaborikin paikalle, mutta muuten lista vaikuttaa kutakuinkin sellaiselta, johon itse päätyisin. Miller on kuitenkin hilannut henkilökohtaisella panoksellaan Sabresin idän kärkikahinoihin, kun taas Rangersin menestys ei Gaborikin loistokaudesta huolimatta ole mitään kaksista ollut.

 

[Kummeli]

Huh huh. Martin Brodeur on aivan uskomaton heppu! Mies piti tällä kaudella jo nollapelin numero 6, sekä urallaan taisi olla jo nro 107.

Ja millä tavalla tuo nolla tuli? No, Devils voitti 1-0 rankkareilla ja Brodeuria kohti lauottiin 51 kertaa, ja jokainen pysähtyi herran suojiin.

Tosin ei mennyt tuossa pelissä huonosti toisessakaan päässä. Siellä Lundqvist pysäytti Rangersin maalilla 46 laukausta, ja kesti 65 minuuttia, mutta rankkareilla tuli sitten maali.

 

[TKH]

Regehr katkaisi 142 ottelua kestäneen maalittoman putkensa eilisessä ottelussa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut NHL:n pisin menossa ollut maaliton putki. Derek Boogaard rikkoi äskettäin jo 200 ottelun rajan ja myös Mike Weaverillä on menossa Regehr:n lukemia pidempi maaliton putki.

 

[Posthumus]

En äkkiseltään löytänyt parempaakaan ketjua niin laitetaan nyt tänne, että kaksinkertainen Selke-voittaja Michael Peca on virallisesti laittanut luistimet naulaan.

Lähde: http://www.nhl.com/ice/news.htm?id=514168

 

[Disaster]

TSN uutisoi, että Wild laittoi Sykoran waiversiin. Mies on esiintynyt vaisusti, mutta kelpaisi kyllä Habs-ryhmään, ehkä se hukassa oleva vire saattaisi sieltä vielä löytyä. Nyt hereillä Bob, vaikka ottajia onkin jonossa edellä!

 

[Islanders]

Peca

Suuresti arvostamani entinen Islanders- ja Sabres-kapteeni, torontolainen keskushyökkääjä Michael "Mike" Peca päätti 13 kautta kestäneen NHL-uransa tänään iltapäivällä.

Canucks varasi Pecan neljäntenäkymmenentenä vuoden 1992 draftissa. Peca puhkesi kukkaan kuitenkin vasta Sabresiin siirtyessään vuonna 1995. Buffalossa Peca esitti tasaisen varmoja otteita viiden kauden ajan, joiden ansiosta Peca nimitettiin joukkueen kapteeniksi 1998. Luottamus ruokki Pecaa ja sai hänet näyttämään johtajuutta toden teolla: hän pelasi kauden 98/99 kaikki 82 peliä ja teki yhden kauden maaliennätyksensä, 27 maalia. Kauden 96/97 komean +26 -lukeman päätteeksi Peca sai kunnian pokata Frank J. Selke Trophyn, joka jaetaan liigan parhaalle puolustavalle hyökkääjälle. Peca johdatti Sabresin myös kuuluisiin Brett Hullin ja Starsin juhliin päättyneisiin Stanley Cupin finaaleihin vuonna 1999. Kevään 99 21 play off-ottelussa Peca teki 13 pistettä.

Kauden 00/01 alussa Peca ajautui Sabresin kanssa sopimuskiistaan, eikä pelannut otteluakaan koko kaudella. Hieno liitto Pecan ja Sabresin välillä päättyi tulehtuneeseen välirikkoon ja Peca treidattiin kaudeksi 01/02 Islandersiin vaihdossa yhä Buffalossa pelaavaan Tim Connollyyn ja Taylor Pyattiin.

Islandersissa Peca osoitti välittömästi olevansa luottamuksen arvoinen noutamalla kapteenin manttelin Kenny Jönssonilta ja johdattamalla Islandersin ensimmäistä kertaa pleijareihin seitsemään vuoteen. Vastaan sarjassa asettui - kuuluisasti - Maple Leafs. Sarjassa, jota Peca ei pystynyt loppuun asti pelaamaan, kiitos Darcy Tuckerin. Peca vannoi mediassa kostoa Tuckerille jouduttuaan kuukausiksi sivuun polvensa takia. Kostonhimo laantui kuitenkin vuosien myötä ja lopulta Pecasta ja Tuckerista tuli ystäviä Pecan siirryttyä kaudeksi 06/07 yhdessä Tuckerin kanssa pelaamaan kotikaupunkiinsa Torontoon. Tuon videon lopussa näkyvät tunteet seuraavalta, eli kaudelta 02/03 ovat kyllä kirjaimellisesti helvetin jäätäviä. Todellinen osoitus kahdesta työlleen omistautuvasta miehestä. Peca sai balsamia haavoilleen kuitenkin jo kauden 01/02 päätteeksi pokatessaan uransa toisen Frank J. Selke Trophyn ja henkilökohtaiset syöttö- ja piste-ennätyksensä. Kauden aikana kanadalaiselta jäi väliin vain kaksi ottelua.

Palveltuaan ansiokkaasti Islandersin kapteenina kolme täyttä kautta siirtyi Peca - osittain seuraavaksi kapteeniksi mietityn Alexei Yashinin aiheuttamasta paineesta - jälleen Kanadaan kaudeksi 05/06, mutta tällä kertaa Oilersiin vaihdossa Mike Yorkiin ja neljännen kierroksen varausvuoroon. Keväällä 2006 Peca oli osana Oilersin ihmettä, kun se runnoi tiensä Stanley Cup-finaaleihin häviten lopulta Hurricanesille seitsemässä ottelussa. Kahdessakymmenessäneljässä kevään pelissä Peca saalisti 11 tehopistettä.

Peca siirtyi UFA-statuksella Torontoon heinäkuussa 2006 tehden yksivuotisen sopimuksen. Yksittäinen kausi Maple Leafsissa jäi kuitenkin vain 35 ottelun mittaiseksi tyngäksi, sillä joulukuussa Peca törmäsi Blackhawksin Jim Vandermeeriin murtaen oikean polvensa. Kaksi viimeistä kautta urallansa Peca pelasi Blue Jacketsissa toimien joukkueen varakapteenina ja auttaen Blue Jacketsin organisaation ensimmäisiin play off-otteluihin viime kaudella. Molemmilla Columbuksen kausillaan Peca pelasi vähintään 65 ottelua tehden kaudella 07/08 34 pistettä.

Peca oli vakiokasvo myös Kanadan maajoukkueessa lähes kilpailussa kuin kilpailussa. Hän pelasi Kanadan vuoden 1994 nuorten MM-kisojen kultajoukkueessa, oli Kanadan kapteeni vuoden 2001 Saksan MM-kisoissa ja varakapteenina Salt Lake Cityn talviolympialaisissa kultaa voittaneessa joukkueessa.

Peca päätti NHL-uransa yhteensä 864 otteluun, 176 maaliin, 289 syöttöön ja 465 pisteeseen. Näitä tilastoja tärkeämpinä saavutuksina voidaan Pecan huikea työmoraali huomioon ottaen pitää kuitenkin plusmiinus-tilaston lukemaa +66 ja pelaamista kymmenessä play off -joukkueessa sekä kahdessa finalistiryhmässä. Upea ura, jota hyvin moni nykypelaaja saa katsoa nöyränä.

Nykyään Peca asuu Getzvillessä, New Yorkissa vaimonsa Kristinin ja kahden lapsensa kanssa. Kiitos Mike ja kaikkea hyvää sinulle!

"I truly have enjoyed my entire career as an NHL player. Playing the game at the highest level, with and against the top hockey players in the world, has been a pleasure. Throughout my 13-season career I was fortunate to play on some exceptional hockey teams, particularly the 2002 Canadian Olympian team and the Sabres and Oilers teams that reached the Cup finals. Really I am grateful for the lasting friendships and memories that the game of hockey has given me, and I would like to thank my family, teammates, and the fans for all their support along the way."

P.S. Lopuksi vielä yksittäinen tapahtuma Pecan uralta. Itäisen konferenssin finaalit, 27.toukokuuta 1999, kolmas ottelu, Peca tulee ulos jäähyaitiosta.

Buffalo voitti ottelun 4-2

 

[TML]

Nätti ja kattava kirjoitus yllä Pecan urasta. Itsekin diggasin Pecasta todella paljon läpi hänen uransa. Vaikkakin oli kuumassa sarjassa vastapuolella.

Pyyteetöntä duunia pelistä toiseen ja vaikka vartta ei kauheasti ollut, oli mukavan fyysinen ja vahva. Leafsissa ollessa tosiaan tuo Vandermeerin taklaus osoittautui ratkaisevaksi ja matseja ei kauheasti muodostunut. Minulle jäi kuitenkin hyvä maku hänestä pelaamiensa otteluiden aikana.

Lisäksi Oilers bandwagonissa tuli tuolla finaalikaudella oltua ja nimenomaan Pecalle tuota kannua tuli kovasti toivottua. Siinäkin pelasi todella hienot neljä sarjaa vastustajien parhaimpia vastaan.

Rattoisia eläkepäiviä Mike Pecalle täältä päin!

 

[TKH]

Mike Green venytti pisteputkensa yhdeksään otteluun ja sai samalla 50 pinnaa täyteen. Greenin keskiarvo ennakoisi yli 80 pisteen kautta, joka olisi puolustajan suurin pistemäärä sitten Brian Leetchin kauden 1995-96. Toistaiseksi Green on 85 pinnan vauhdissa. 90 pinnan rajan rikkominen ei ole kovin todennäköistä, mutta luonnollisestikin mahdollista. Mikäli näin kävisi, niin Green olisi ensimmäinen 90 pinnnaa tehnyt pakki sitten Bourquen kauden 1993-94.

 

[TKH]

Paitsi, että Henrik Sedin saattaa voittaa pistepörssin, niin Sedin on menossa myöskin kohti yhtä ruotsalaisten kaikkien aikojen parasta pistemäärää. Kent Nilssonin ennätys (131) ei ole tavoitettavissa, mutta kakkossija olisi täysin realistista tavoittaa. Toistaiseksi listan kakkosena on Forsberg (116), kolmantena Sundin (114) ja neljäntenä Mats Näslund (110). Sedinin keskiarvo lupailisi tällä hetkellä 114 pinnaa. Vähintäänkin Henrik Sedinistä tulee yhdeksäs vähintää sata pinnaa kaudessa tehnyt ruotsalainen.

 

[ozo]

Tälläinen hauska seikka tuli vastaan.

Kallis ja kovapalkkainen puolustus ei aina takaa menestystä. Dailyfaceoff-sivusto laskee, että mitä enemmän dollareita joukkue käyttää puolustukseen, sitä enemmän se päästää maaleja.

The top 5 spenders:


1. Calgary
2. Detroit
3. Edmonton
4. Toronto
5. Philadelphia


Näistä vain Calgary on tällä hetkellä kiinni playoff-paikassa.


The 5 cheapskates:

1. Dallas
2. Columbus
3. Nashville
4. Ottawa
5. New York Islanders


Näistä kolme ovat menossa playoffeihin.


Lähde: Is Spending Big on Defence a Sound Strategy in the NHL?

 

[Mr. Smith]

Dailyfaceoff-sivusto laskee, että mitä enemmän dollareita joukkue käyttää puolustukseen, sitä enemmän se päästää maaleja.

Mielenkiintoinen lista, mutta en kyllä löytänyt mistään tukea tuolle yllä mainitulle väitteelle. Eikös nyt sitten Calgaryn olisi pitänyt päästää eniten maaleja? Oikeasti Calgary on TOP10 vähiten maaleja päästäneen joukkueen listalla. Ja Dallasin pitäisi olla päästänyt ilmeisesti vähiten maaleja? No, TOP10 eniten päästäneiden joukossa se on.

Se, että pärjäävätkö ne joukkueet jotka satsaavat eniten pakistoon (tai hyökkäykseen) onkin eri asia. Itse luulen, että parhaat todennäköisyydet menestymiseen on kohtuu sopusohtaisella joukkueella. Pitää olla hyvä hyökkäys, mutta ei pakiston kustannuksella ja päinvastoin.

 

[Henkka]

Niin, ja eihän esim. Detroit ole panostanut puolustukseen sen takia, että se päästäisi vähän maaleja, vaan että pääsisi dominoimaan peliä kiekollisesti puolustuksen kautta. Siihen tarvitaan taitavia ja kalliita kavereita ja se offensiivisuus siinä maksaa.

 

[TKH]

Mainitaan Sedinistä vielä sen verran, että Henrik tulee ilman loukkaantumisia rikkomaan Vancouverin keskushyökkääjien piste-ennätyksen ja nykyvauhdilla myös Buren piste-ennätys olisi vaarassa. Keskushyökkääjien piste-ennätys on vielä toistaiseksi Patrik Sundströmin nimissä, joka kaudella 1983-84 teki 91 pinnaa. Buren piste-ennätys on 110, mutta sen rikkominen voi olla Henrik Sedinille lian kova tavoite. Toistaiseksi Henrik olisi kuitenkin mainitun rajan ohitse menossa.

 

[M10]

Ja Dallasin pitäisi olla päästänyt ilmeisesti vähiten maaleja? No, TOP10 eniten päästäneiden joukossa se on.

Ja Stars-puolustuksen esitykset ovat tällä kaudella näyttäneet juuri siltä, että kovin kummoisia tai kalliita pakkeja siellä ei ole. Karmeasti perässä juoksemista, junnumaisia virheitä, väärää sijoittumista, unohduksia, paniikkia yms yms.

Eli kyllä jossain määrin voidaan sanoa, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Katsokaa vaikka Anaheimin mestaruuskauden pakistoa. Ei mikään edullinen, mutta sitäkin timanttisempi. Toki päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy.

 

[Henkka]

Ja Stars-puolustuksen esitykset ovat tällä kaudella näyttäneet juuri siltä, että kovin kummoisia tai kalliita pakkeja siellä ei ole. Karmeasti perässä juoksemista, junnumaisia virheitä, väärää sijoittumista, unohduksia, paniikkia yms yms.

Eli kyllä jossain määrin voidaan sanoa, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Katsokaa vaikka Anaheimin mestaruuskauden pakistoa. Ei mikään edullinen, mutta sitäkin timanttisempi. Toki päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy.

Carolinan mestaruuskauden pakisto on todennäköisesti "huonoin" mestaripakisto viimiseltä 10 vuodelta. Norris-tason liiderit puuttuivat kokonaan, mutta tasaisuus ja roolitukset natsasivat ilmeisen hyvin.

 

[Hiisi_van_Holten]

Laskeskelin huvikseni NHL:län joukkueiden laukaisuprosentteja, kun valmista tilastoa löytänyt ja tällainen siitä tuli:

1. WSH 11,5
2. COL 10,9
3. VAN 10,7
4. ATL 10,2
5. SJS 10,1
6. CHI 9,6
6. LAK 9,6
6. ANA 9,6
9. MIN 9,5
10. PIT 9,4
10. PHI 9,4
12. FLA 9,3
13. NSH 9,2
14. OTT 9,0
14. CGY 9,0
14. BUF 9,0
17. DAL 8,9
17. EDM 8,9
17. MTL 8,9
20. STL 8,8
20. PHO 8,8
20. TBL 8,8
23. NJD 8,7
23. NYR 8,7
25. CBJ 8,6
26. NYI 8,4
26. CAR 8,4
28. BOS 8,0
29. TOR 7,8
30. DET 7,6

Siinä palstalaisille pureskeltavaa. Jos tällainen tilasto löytyy valmiina, niin voisitteko pistää linkkiä kehiin. (Otin tilastoissa vain pilkun jälkeen ensimmäisen desimaalin ilman pyöristelyjä, joten aivan eksakti ei kyseinen tilasto ole).

 

[TKH]

Vasta kahdeksannella NHL-kaudellaan ensimmäisen kerran 30 maalin rajan rikkonut Marleau näyttäisi kisaavan kovasti maalipörssin voitosta. Toissakaudella vain 19 maalia tehnyt Marleau rikkoo piakkoin oman maaliennätyksensä ja tulee rikkomaan myöskin 40 maalin rajan ensimmäistä kertaa urallaan. Nykyvauhdilla 50 maalia pitäisi olla Marleaun tavoitettavissa, mutta maalipörssin voittoon on vaikea uskoa.

 

[TKH]

Henrik Sedin ja Ovechkin ovat kummatkin pelanneet viimeiset 10 ottelua yli kahden pinnan keskiarvolla. Mikäli kummatkin pystyvät ylläpitämään parin viime kuukauden tasonsa, niin pistepörssin voitosta tulee mielenkiintoinen kisa. Joulukuusta lähtien Sedin ja Ovechkin ovat olleet aivan samassa vauhdissa.

Henrik Sedin
Viimeiset 10 ott. 4+17 eli keskiarvona 2,1
Joukukuun alusta 25 ott. 9+37 eli 1,84

Ovechkin
Viimeiset 10 ott. 7+13 eli tasan 2,0
Joulukuun alusta 22 ott. 15+25 eli 1,82

 

[TKH]

Keskinkertaista kautta alkukauden pelannut Semin on ollut tammikuun kovassa vireessä. Viimeisessä kymmenessä ottelussa on tullut 9+10. Maalipörssissä Semin nousi jo kymmenen joukkoon, eikä vastaavaan sijoitukseen pistepörssissäkään ole eroa kuin muutama pinna.

 

[TKH]

Lidström on noussut jo pisteen päähän Leetch:stä kaikkien aikojen puolustajien pistepörssissä. Muutaman ottelun sisällä Lidström tulee siis nousemaan listan seitsemänneksi. Mikäli Lidström jatkaa vielä ensi kauden tai pelaa aivan loistavan loppuvuoden, niin Lidström tulee tavoittamaan ja ohittamaan myös Potvinin, johon eroa on vain 25 pinnaa. Tahmean alkukauden jälkeen Lidström on pelannut tammikuun 13 ottelua pinna per peli tahtia (4+9).

 

[TKH]

Washington on mättänyt kuluvalla kaudella maaleja melkein neljän maalin keskiarvolla. Mikäli sama tahti jatkuu, niin Washington tulee tekemään noin 320 maalia. Mikäli tämä tapahtuu, niin se on suurin maalimäärä NHL-kaudella sitten kauden 1995-96. Washingtonin kausikohtainen ennätys on kaudelta 1991-92 ja se on 330 maalia eli ennätyksen rikkominen on mahdollista mikäli joukkueen loistava vire pitää hyvin loppukauden.

 

[TKH]

Voitosta voittoon kulkevat Ottawa ja Washington saattavat lähiaikoina tehdä uudet seuraennätykset peräkkäisten voittojen osalta. Molemmilla on toistaiseksi 8 voittoa putkeen. Ottawa sivuaa jo nyt seuran ennätystä, mutta Washingtonin pitäisi voittaa vielä kaksi ottelua sivutakseen seuraennätystä.