Peca
Suuresti arvostamani entinen Islanders- ja Sabres-kapteeni, torontolainen keskushyökkääjä Michael "Mike" Peca päätti 13 kautta kestäneen NHL-uransa tänään iltapäivällä.
Canucks varasi Pecan neljäntenäkymmenentenä vuoden 1992 draftissa. Peca puhkesi kukkaan kuitenkin vasta Sabresiin siirtyessään vuonna 1995. Buffalossa Peca esitti tasaisen varmoja otteita viiden kauden ajan, joiden ansiosta Peca nimitettiin joukkueen kapteeniksi 1998. Luottamus ruokki Pecaa ja sai hänet näyttämään johtajuutta toden teolla: hän pelasi kauden 98/99 kaikki 82 peliä ja teki yhden kauden maaliennätyksensä, 27 maalia. Kauden 96/97 komean +26 -lukeman päätteeksi Peca sai kunnian pokata Frank J. Selke Trophyn, joka jaetaan liigan parhaalle puolustavalle hyökkääjälle. Peca johdatti Sabresin myös kuuluisiin Brett Hullin ja Starsin juhliin päättyneisiin Stanley Cupin finaaleihin vuonna 1999. Kevään 99 21 play off-ottelussa Peca teki 13 pistettä.
Kauden 00/01 alussa Peca ajautui Sabresin kanssa sopimuskiistaan, eikä pelannut otteluakaan koko kaudella. Hieno liitto Pecan ja Sabresin välillä päättyi tulehtuneeseen välirikkoon ja Peca treidattiin kaudeksi 01/02 Islandersiin vaihdossa yhä Buffalossa pelaavaan Tim Connollyyn ja Taylor Pyattiin.
Islandersissa Peca osoitti välittömästi olevansa luottamuksen arvoinen noutamalla kapteenin manttelin Kenny Jönssonilta ja johdattamalla Islandersin ensimmäistä kertaa pleijareihin seitsemään vuoteen. Vastaan sarjassa asettui - kuuluisasti - Maple Leafs. Sarjassa, jota Peca ei pystynyt loppuun asti pelaamaan, kiitos Darcy Tuckerin. Peca vannoi mediassa kostoa Tuckerille jouduttuaan kuukausiksi sivuun polvensa takia. Kostonhimo laantui kuitenkin vuosien myötä ja lopulta Pecasta ja Tuckerista tuli ystäviä Pecan siirryttyä kaudeksi 06/07 yhdessä Tuckerin kanssa pelaamaan kotikaupunkiinsa Torontoon. Tuon videon lopussa näkyvät tunteet seuraavalta, eli kaudelta 02/03 ovat kyllä kirjaimellisesti helvetin jäätäviä. Todellinen osoitus kahdesta työlleen omistautuvasta miehestä. Peca sai balsamia haavoilleen kuitenkin jo kauden 01/02 päätteeksi pokatessaan uransa toisen Frank J. Selke Trophyn ja henkilökohtaiset syöttö- ja piste-ennätyksensä. Kauden aikana kanadalaiselta jäi väliin vain kaksi ottelua.
Palveltuaan ansiokkaasti Islandersin kapteenina kolme täyttä kautta siirtyi Peca - osittain seuraavaksi kapteeniksi mietityn Alexei Yashinin aiheuttamasta paineesta - jälleen Kanadaan kaudeksi 05/06, mutta tällä kertaa Oilersiin vaihdossa Mike Yorkiin ja neljännen kierroksen varausvuoroon. Keväällä 2006 Peca oli osana Oilersin ihmettä, kun se runnoi tiensä Stanley Cup-finaaleihin häviten lopulta Hurricanesille seitsemässä ottelussa. Kahdessakymmenessäneljässä kevään pelissä Peca saalisti 11 tehopistettä.
Peca siirtyi UFA-statuksella Torontoon heinäkuussa 2006 tehden yksivuotisen sopimuksen. Yksittäinen kausi Maple Leafsissa jäi kuitenkin vain 35 ottelun mittaiseksi tyngäksi, sillä joulukuussa Peca törmäsi Blackhawksin Jim Vandermeeriin murtaen oikean polvensa. Kaksi viimeistä kautta urallansa Peca pelasi Blue Jacketsissa toimien joukkueen varakapteenina ja auttaen Blue Jacketsin organisaation ensimmäisiin play off-otteluihin viime kaudella. Molemmilla Columbuksen kausillaan Peca pelasi vähintään 65 ottelua tehden kaudella 07/08 34 pistettä.
Peca oli vakiokasvo myös Kanadan maajoukkueessa lähes kilpailussa kuin kilpailussa. Hän pelasi Kanadan vuoden 1994 nuorten MM-kisojen kultajoukkueessa, oli Kanadan kapteeni vuoden 2001 Saksan MM-kisoissa ja varakapteenina Salt Lake Cityn talviolympialaisissa kultaa voittaneessa joukkueessa.
Peca päätti NHL-uransa yhteensä 864 otteluun, 176 maaliin, 289 syöttöön ja 465 pisteeseen. Näitä tilastoja tärkeämpinä saavutuksina voidaan Pecan huikea työmoraali huomioon ottaen pitää kuitenkin plusmiinus-tilaston lukemaa +66 ja pelaamista kymmenessä play off -joukkueessa sekä kahdessa finalistiryhmässä. Upea ura, jota hyvin moni nykypelaaja saa katsoa nöyränä.
Nykyään Peca asuu Getzvillessä, New Yorkissa vaimonsa Kristinin ja kahden lapsensa kanssa. Kiitos Mike ja kaikkea hyvää sinulle!
P.S. Lopuksi vielä yksittäinen tapahtuma Pecan uralta. Itäisen konferenssin finaalit, 27.toukokuuta 1999, kolmas ottelu, Peca tulee ulos jäähyaitiosta.
Buffalo voitti ottelun 4-2
Suuresti arvostamani entinen Islanders- ja Sabres-kapteeni, torontolainen keskushyökkääjä Michael "Mike" Peca päätti 13 kautta kestäneen NHL-uransa tänään iltapäivällä.
Canucks varasi Pecan neljäntenäkymmenentenä vuoden 1992 draftissa. Peca puhkesi kukkaan kuitenkin vasta Sabresiin siirtyessään vuonna 1995. Buffalossa Peca esitti tasaisen varmoja otteita viiden kauden ajan, joiden ansiosta Peca nimitettiin joukkueen kapteeniksi 1998. Luottamus ruokki Pecaa ja sai hänet näyttämään johtajuutta toden teolla: hän pelasi kauden 98/99 kaikki 82 peliä ja teki yhden kauden maaliennätyksensä, 27 maalia. Kauden 96/97 komean +26 -lukeman päätteeksi Peca sai kunnian pokata Frank J. Selke Trophyn, joka jaetaan liigan parhaalle puolustavalle hyökkääjälle. Peca johdatti Sabresin myös kuuluisiin Brett Hullin ja Starsin juhliin päättyneisiin Stanley Cupin finaaleihin vuonna 1999. Kevään 99 21 play off-ottelussa Peca teki 13 pistettä.
Kauden 00/01 alussa Peca ajautui Sabresin kanssa sopimuskiistaan, eikä pelannut otteluakaan koko kaudella. Hieno liitto Pecan ja Sabresin välillä päättyi tulehtuneeseen välirikkoon ja Peca treidattiin kaudeksi 01/02 Islandersiin vaihdossa yhä Buffalossa pelaavaan Tim Connollyyn ja Taylor Pyattiin.
Islandersissa Peca osoitti välittömästi olevansa luottamuksen arvoinen noutamalla kapteenin manttelin Kenny Jönssonilta ja johdattamalla Islandersin ensimmäistä kertaa pleijareihin seitsemään vuoteen. Vastaan sarjassa asettui - kuuluisasti - Maple Leafs. Sarjassa, jota Peca ei pystynyt loppuun asti pelaamaan, kiitos Darcy Tuckerin. Peca vannoi mediassa kostoa Tuckerille jouduttuaan kuukausiksi sivuun polvensa takia. Kostonhimo laantui kuitenkin vuosien myötä ja lopulta Pecasta ja Tuckerista tuli ystäviä Pecan siirryttyä kaudeksi 06/07 yhdessä Tuckerin kanssa pelaamaan kotikaupunkiinsa Torontoon. Tuon videon lopussa näkyvät tunteet seuraavalta, eli kaudelta 02/03 ovat kyllä kirjaimellisesti helvetin jäätäviä. Todellinen osoitus kahdesta työlleen omistautuvasta miehestä. Peca sai balsamia haavoilleen kuitenkin jo kauden 01/02 päätteeksi pokatessaan uransa toisen Frank J. Selke Trophyn ja henkilökohtaiset syöttö- ja piste-ennätyksensä. Kauden aikana kanadalaiselta jäi väliin vain kaksi ottelua.
Palveltuaan ansiokkaasti Islandersin kapteenina kolme täyttä kautta siirtyi Peca - osittain seuraavaksi kapteeniksi mietityn Alexei Yashinin aiheuttamasta paineesta - jälleen Kanadaan kaudeksi 05/06, mutta tällä kertaa Oilersiin vaihdossa Mike Yorkiin ja neljännen kierroksen varausvuoroon. Keväällä 2006 Peca oli osana Oilersin ihmettä, kun se runnoi tiensä Stanley Cup-finaaleihin häviten lopulta Hurricanesille seitsemässä ottelussa. Kahdessakymmenessäneljässä kevään pelissä Peca saalisti 11 tehopistettä.
Peca siirtyi UFA-statuksella Torontoon heinäkuussa 2006 tehden yksivuotisen sopimuksen. Yksittäinen kausi Maple Leafsissa jäi kuitenkin vain 35 ottelun mittaiseksi tyngäksi, sillä joulukuussa Peca törmäsi Blackhawksin Jim Vandermeeriin murtaen oikean polvensa. Kaksi viimeistä kautta urallansa Peca pelasi Blue Jacketsissa toimien joukkueen varakapteenina ja auttaen Blue Jacketsin organisaation ensimmäisiin play off-otteluihin viime kaudella. Molemmilla Columbuksen kausillaan Peca pelasi vähintään 65 ottelua tehden kaudella 07/08 34 pistettä.
Peca oli vakiokasvo myös Kanadan maajoukkueessa lähes kilpailussa kuin kilpailussa. Hän pelasi Kanadan vuoden 1994 nuorten MM-kisojen kultajoukkueessa, oli Kanadan kapteeni vuoden 2001 Saksan MM-kisoissa ja varakapteenina Salt Lake Cityn talviolympialaisissa kultaa voittaneessa joukkueessa.
Peca päätti NHL-uransa yhteensä 864 otteluun, 176 maaliin, 289 syöttöön ja 465 pisteeseen. Näitä tilastoja tärkeämpinä saavutuksina voidaan Pecan huikea työmoraali huomioon ottaen pitää kuitenkin plusmiinus-tilaston lukemaa +66 ja pelaamista kymmenessä play off -joukkueessa sekä kahdessa finalistiryhmässä. Upea ura, jota hyvin moni nykypelaaja saa katsoa nöyränä.
Nykyään Peca asuu Getzvillessä, New Yorkissa vaimonsa Kristinin ja kahden lapsensa kanssa. Kiitos Mike ja kaikkea hyvää sinulle!
P.S. Lopuksi vielä yksittäinen tapahtuma Pecan uralta. Itäisen konferenssin finaalit, 27.toukokuuta 1999, kolmas ottelu, Peca tulee ulos jäähyaitiosta.
Buffalo voitti ottelun 4-2