Hart on selkeästi arvokkain ja arvostetuin. Conn Smythellä on hyvä kompensoida, mutta palkintoon vaaditaan ainoastaan noin 20 ottelun tulikuuma jakso, mitenkään tietysti playoffs-sankaritekoja vähättelemättä. Parhaat pelaajat (Beliveau, Orr, Lafleur, Trottier, Grezky, Messier, Lemieux, Sakic... Nykypelaajista Malkin ja kesällä hyvin todennäköisesti Patrick Kane) ovat voittaneet jossakin vaiheessa uraansa molemmat, jolloin ei jää selteltävää kumpaankaan suuntaan.
Pearson/Lindsay on kanssa äärimmäisen kova pytty, mutta usein "vain" kauden näyttävimmälle pelaajalle jaettava tunnustus. Yzermanin ja Iginlan voisi hyvin nähdä ansainneen Hartit omina voittovuosinaan. Nyt kaappiin on päätynyt vain eräänlainen lohdutuspalkinto, joka ei merkityksestään huolimatta tunnu kuitenkaan samalta ja omaa samaa hohtoa kuin suurin ja kaunein Hart.