Joo ja jenkeillä menee loistavasti taloudessa kun siellä on Trump presidenttinä. Mitenköhän koko maa on edes pystyssä? Vai voisiko olla että aika moni muukin tekijä määrittää talouden kehitystä kuin Trump ja maahanmuutto kustannuksineen, ja että talous voi kasvaa ja kehittyä maissa eri suuntiin näistä huolimatta?
Loistavasta voidaan olla montaa mieltä, kun pressa lisää jatkuvasti velka-astetta ja virittelee kauppasotia minkä kerkeää. Jos Trump olisi virassa vaikkapa 10 vuotta, vastuuttomat päätökset alkaisivat kaatua hänen niskaansa. Nyt likapyykin pesee jälleen joku muu.
Enhän minä ole väittänyt, etteikö talouteen vaikuttaisi miljoona muutakin aspektia. Fakta on kuitenkin se, että Ruotsissa on esiintynyt samanaikaisesti sekä talouskasvua, korkeaa työllisyysastetta että merkittävää humanitääristä maahanmuuttoa. Tämä on halla-aholaisten kannalta ikävä asiantila, jota yritettiin ainakin entisaikoina puhua puhtaaksi kruunulla (en tiedä, mikä on tilanne nykyisin).
En myöskään väitä, että voisin kalkuloida humanitäärisen maahanmuuton hintalapun. Sellaista on äärimmäisen vaikea laskea, koska, kuten tiedät, asiat ovat monimutkaisia. Perussuomalaiseen diskurssiin on yleensä kuulunut se, että kaivetaan joku yksi luku ja esitetään se maalaisjärkeen istuvana totuutena. Tämän jälkeen implikoidaan, että valtaeliitti ja maahanmuutosta hyötyvät kaverikapitalistit piilottelevat faktoja huijatakseen kansaa.
Mitä sitten ovat nämä tekijät, jotka tekevät laskemisesta monimutkaisen? Ensinnäkään meillä ei ole mitään rekisteriä, josta voitaisiin poimia kansalaisen elinkaarivaikutukset etnisen taustan perusteella. Kun henkilö saa Suomen kansalaisuuden, hänestä tulee suomalainen. Näin ollen voi olla, että myös osa kustannuksista jää piiloon. Ei ole olemassa myöskään rekisteriä, joka huomioisi myös vaikutukset ikärakenteeseen.
Toiseksi on huomioitava, että vaikka maahanmuuttaja työllistyisi suomalaista huonommin, hänen työllisyytensä voi olla "halvempaa" yhteiskunnalle. Tämä johtuu siitä, että maahanmuuttajat ovat usein parhaassa työiässä, jolloin he eivät ole ehtineet rasittaa sote- ja koulutussektoria. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö koko ikänsä sosiaaliturvan varassa elävä olisi merkittävä rasite valtiontaloudelle; asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, että pelkästään työttömyysastetta tutkailemalla päästäisiin kokonaisvaikutuksen jäljille.
Kolmanneksi nostan työvoiman tarjonnan. Suomen sisämarkkinat ovat verrattain pienet, jolloin yritykset ajautuvat herkästi työvoimapulaan. Halla-aholaisessa mielenmaisemassa työpaikkojen määrä esitetään vakioksi; kun mamu työllistyy, suomalainen jää työttömäksi jne. Tämäkään asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Mitä enemmän ihmisiä on työmarkkinoiden käytössä, sitä kovempi kilpailu ja sitä enemmän hakijoita. Usein valinta kohdistuu kantasuomalaiseen, jolla on työmarkkinoiden näkökulmasta ylivoimainen asema monilla aloilla. Ylimääräinen työvoiman tarjonta vaikuttaa myös välillisesti kantaväestöön, jonka suhteellinen asema työmarkkinoilla on pysynyt hyvänä.
Viimeiseksi haluan tuoda esille näkemykseni siitä, miksi humanitääristä maahanmuuttoa ei voi täysin erottaa muusta maahanmuutosta. Mikäli Suomi haluaisi, kuten Halla-aho on visioinut, tehdä itsestään ikävän paikan maahanmuuttajille, se edellyttäisi hyvinvointivaltion ja perustuslaillisten sitoumuksien merkittävää perkaamista. Voisimme tavoitella Puolan, Unkarin tai Viron tilannetta, jossa maahan ei tule oikein minkäänlaisia siirtolaisia; tai jos tulee, he eivät ainakaan pyri asettumaan taloksi. Kuinka moni kannattaa tällaista? Epäilen, että aika pieni vähemmistö.
Taloudellisesti viriilit valtiot tuppaavat houkuttelemaan maahanmuuttoa, koska ihmiset osaavat kyllä laskelmoida, minne kannattaa lähteä tavoittelemaan onnea. Esim. Saksa on yksi merkittävimmistä maahanmuuton kohdemaista, koska Saksassa on työpaikkoja, diversiteettiä ja talouskasvua. Unkarissa ei ole, joten Unkarista pyritään muualle - esim. Saksaan. En oikein usko yhtälöön, jossa Suomi olisi houkutteleva maa työperäiselle maahanmuutolle mutta vastenmielinen kohdemaa muilla syin maahan pyrkiville.
Tässä tullaan jälleen myös siihen kysymykseen, että minkä verran Suomi voi realistisesti tilkitä omia rajojaan. Suomi on osa Schengen-aluetta ja Suomeen voi tulla aika vaivattomasti muiden EU-maiden kautta. Koen, että jonkinlainen EU:n keskitasoa mukaileva tulijavirta suuntautuu joka tapauksessa Suomeen, joka on elintasoltaan parempaa keskitasoa.
Maahanmuuttopolitiikan onnistumisen kannalta olisi hyvä miettiä, mitkä työvoimapoliittiset ratkaisut ovat välttämättömiä. Ruotsissa ollaan tehty viisaasti, kun työelämää on joustavoitettu. Suomessa keskustelu pyörii naurettavalla tasolla, kun jokaista uudistusta vastustetaan kynsin ja hampain. Lienee vääjäämätön tosiasia, että suomalainen perusduunari ei enää 2020-luvun maailmassa ole niin ylivertainen, etteikö ulkomaalainen korvaaja hoitaisi saman homman halvemmalla. Tämä voidaan joko hyväksyä tai sitten jättää hyväksymättä. Sture Fjäder esitti hiljattain muutoksia, joilla maahanmuuttajien pääsyä työelämään oltaisiin voitu helpottaa. Tällaiset ehdotukset olisi syytä käsitellä perusteellisesti.
Loppuun katsaus kotimaan politiikkaan.
Helsingin Sanomien kyselyssä paljastui, että viisi puoluetta (demarit etunenässä) näkevät työmarkkinajärjestöillä olevan jonkinlainen veto-oikeus suomalaisessa politiikassa. Toisin sanoen valta Suomessa kuuluu kansalle, mutta sitä valtaa saa käyttää sillä ehdolla, että SAK ja kumppanit ovat tyytyväisiä. Tällainen asenne ei edesauta työllisyysasteen nostamista.