Siis, rikos mikä tahansa on sanktioitava kulttuuriperusteisesti?.
Ei nyt, sentään missä tahansa. Tarkoitin, että kulttuurierot on otettava huomioon, kun arvoidaan onko seksuaalinen häirintä niin vakavaa, että voidaan puhua rikosasia.
Suomessa seksuaalinen häirintä voi olla sitä, että saa toisen tuntemaan olonsa epämukavaksi työpaikalla liian lähellä seisoessaan, mutta ei niin pahaa, että siitä pitäisi käräjille lähteä.
Kun kulttuurit sekoittuvat, meidän täytyy luopua osin siitä, että härintä määrittyy uhrin kokemuksen pohjalta ja samassa kultturipiirissä kasvaineiden täytyy osata tunnistaa tilanteet, joissa tällainen tuntemus voi syntyä, ja välttää niitä. Toisaalta saapuneilta emme voi tällaista olettaa, vaan meidän täytyy kyetä katsomaan asioita ja tapahtumia heidänkin näkökulmastaan.
Sama pätee toki, myös toiseen suuntaan. En tarkoita, että meillä olisi oikeus olettaa heidän ymmärtävän tapojamme ja normejamme, vaan huomiomme fiksusti kultturierot ja pyrimme välttämään väärinkäsitysten syntymistä.
Oman haasteensa tällä antaa tietysti suomalainen vähäpuheisuus ja avoimuuden puute, mikä itsessään saatetaan kokea negatiivisena, ellei jopa vihamielisenä asenteena ja käytöksenä.
