Kah, Deekkäkin apinoinut nuoremmaltaan hallibongaustarinan formaatin. Vaan mikäs siinä: Hallibongaus on nykyisen bisneskiekkoilun aikakaudella harrastus, jonka sisimmän ytimen löytävät - ikävä kyllä - ehkä vain harvat ja valitut aladivarihengen ainutlaatuisen hienouden tiedostaneet yksilöt. Jääkiekkoilullisen maailmankatsomuksen avartamista ainakin allekirjoittanut osaa jo suositella vaatimattoman 26 hallipisteen kokemuksella kenelle tahansa - ja vaikka samalla formaatilla saa bongauksistaan kertoa, jos siltä tuntuu. Mukaan kyllä mahtuu!
Eli Bird hankki 26. hallipinnansa tiistaina. Eihän tuo Hyvinkää mikään kovan luokan bongaus ole – toki ensi kaudella toivottavasti korkeintaan Suomi-sarjahalli – mutta mainittakoon nyt kuitenkin.
Missä: Hyvinkää sijaitsee radanvarressa noin 50 km Tsadista pohjoiseen. 43 000 asukkaan kylä, joka oikeasti ei ole nähnytkään tuon kokoluokan kaupunkia: Ainakin parin pikaisen tutustumisen perusteella palvelutarjonnaltaan lähempänä jotain 15-20k-sarjan kaupunkia. Noh, pendelöinti luonnollisesti huomattavan suurta, ja ehkäpä Hyvinkäätä voisi jopa kutsua yhteiskuntamaantieteellisesti Helsingin etiöksi.
Halli: Hyvinkään jäähallia ei satunnainen matkailija löydä kuin korkeintaan kuin hyvällä tuurilla. Sen sijaan, jos ohjeet ovat kohdallaan, niin hallin voi löytää helpostikin: Eli liki rautatieaseman tuntumasta lähtee Vaiveronkatu (ikään kuin pois kaupungista; täysin vastakkaiseen suuntaan keskustan kanssa), jota seurailemalla hallille löytää. Välillä voi tulla vähän epätoivoinen olo, mutta reilun parin kilometrin matkan jälkeen vasemmalla puolella näkyy vihdoinkin jotakin jäähallilta vaikuttavaa. Metsän siimeksestä löytyy liki 20 vuotta vanha halli, joka herättää varmasti hilpeyttä 1,5 vuotta sitten bongaamassani Järvenpäässäkin. Hyvinkään jäähallia ei voi parhaalla tahdollakaan kehua kummoiseksi kaupungin kokoon nähden: vajaat 2000 katsojaa vetävä vaatimaton lato, jossa on vieläpä verkot koko pitkällä sivulla Pohjois-Karjalan syrjätaajamien hallien tapaan! Kaikki katsomopaikat ovat yhdellä pitkällä sivulla, mutta sitten toiseen päätyyn on (jälkikäteen?) rakennettu erillinen ihan siisti kahviotila, johon pääsee pienet rappuset kiipeämällä. Pääkatsomo on suhteellisen korkealla kaukaloon nähden ja se kierretään alta. Järjestelyt kyllä ihan toimivat periaatteessa.
Ottelu: Nykymuotoisen Suomi-sarjan kautta aikain paras joukkue Jokipojat näytti Mestiksessä rämpineelle Hyvinkään Ahmoille karsintasarjan avauksessa niin sanotusti närhen munat: joensuulaiset heiluivat kaukalossa kuninkaan lailla, mutta voittivat äärimmäisen tehottoman viimeistelyn takia vain 3-1. Jatkoajan raportti ottelusta löytyy
täältä
Tunnelma: Tunnelma oli hieno. Rytmikäs ”Jokipo”-huuto raikui koko 60-minuuttisen ajan läpi pienen hallin – tuskinpa olisi äänimaiseman perusteella kukaan uskonut, että Hyvinkäällä pelattiin! Toki välillä huudettiin myös esim. ”maali, maali”, mutta kannustuksessa vierailija vei homman noin 6-1. Jokipoikien faniporukassa oli noin 20 innokasta - ja lisäksi hallissa oli ilmeisesti useita muita enemmän tai vähemmän äänekkäitä entisiä tai nykyisiä joensuulaisia. Ahmojen rumpu jäi aika yksinäiseksi.
Yleisöpalvelut: Portilta sai käteen ihan siistin A4-kokoisen otteluohjelman, ei valittamista. Mitään ei sitten hallilta tullut kuitenkaan ostettua: Ekalla tauolla kysäisin makkaroita siitä päädystä, missä oli myyntipiste alhaalla. Siellä ei niitä ollut, ja neuvottiin toiseen paikkaan. Tokalla erätauolla sitten yritin sitä toista kioskia, mutta sieltä olivat makkarat loppuneet. Hodareita ois kait ollut, mutten jaksanut jäähä oottelemaan. Mutta Hyvinkään vähäisille yleisömäärille kait ihan ok tasoa palvelut noin niin kuin kokonaisuutena.
Muuta: Ennen peliä pysähdyttiin paikalliselle huoltoasemalle. Savosta kertomansa mukaan kotoisin oleva keski-ikäinen myyjä toivotteli tervetulleeksi ja toivoi Jokipoikien voittavan Ahmat; nykyisen kotikaupungin porukka kuulemas joutaisi putoamaan. Hallilla sen sijaan usko omiin oli kova: pikkujunnut jaksoivat huudella vähän väliä selän takaa mm. sellaisia tosiasioita kuin että ”Jokipojat on paska” jne. :D
Tässäpä tämä. Ensi kaudella sitten voisi kunnianhimoisesti tavoitella kolmenkympin kerhoon pääsemistä. Kotimaakunnan halleista bongaamatta enää Outokumpu, Polvijärvi ja Eno. Ei ole kovin otollista seutua hallipinnojen metsästäjälle tämä Pohjois-Karjala, mutta yrittänyttä ei laiteta...