Eilisen Venäjä-Ruotsi -pelin aikainen kommentointi oli jättekul. Studio otti melko rempseän otteen vapun kunniaksi. Ei muuta kuin sika irti koko loppukisojen ajaksi. Kun pelit ovat pääosin höntsää, voi studionkin väki mielestäni ottaa vähän rennommin. Olen huomannut itsessäni sellaisen muutoksen, että pidän nykyisin MM-kisoja lähinnä hauskana viihteenä, en niinkään urheilun riemujuhlana. Koska huippumaiden pelaajia alkaa oikeasti kiinnostamaan pelaaminen vasta puolivälierien aikaan, jonkun alkusarjan Norja-ottelun jälkeen on täysin turha vetää syvälle käyviä johtopäätöksiä Suomen otteista. Kuunnellaan mieluummin vaikka mielenkiintoisia juttuja Kekäläisen hommista tai Tamin uralta.
Tamminen alkaa muuten päästä vauhtiin, eikä Teemu Niikko todellakaan riitä pitämään kiekkoleijonaa kurissa.
Jollekin täällä oli ongelmana Nurmisen olomuoto. Minun mielestäni on erinomaista, että televisioon pääsee nykyisin muitakin kuin Innon- ja Tanssii tähtien kanssa -tyylisiä "Meillä kaikilla on ihanaa ja pitää hymyillä koko ajan niin, että valkaistut hammasrivit loistavat" ihmisiä. Jos vituttaa, antaa vituttaa. Jos tekee mieli nuuskaa, heitetään lasti ylähuuleen. Käsi ylös, jos haluat nähdä Nurmisen hymyilevän teennäisesti lähetyksissä.
Nurmisen kommentit ovat myös hyviä. Hän on niitä miehiä, jotka sanovat, mitä ajattelevat, ja se toimii kommentaattorin hommissa.
Suomi-Tsekki -peliä seuratessani tein seuraavan huomion: Mertaranta on ärsyttävä ja pihalla ottaessaan kantaa pelaajien suorituksiin ja pelaajiin henkilöinä. Ei sen pitäisi edes kuulua selostajan toimenkuvaan. Mutta kun viimeinen kymmenen minuuttia ottelusta pyörähtää käyntiin, en vaihtaisi Mertarantaa yhteenkään selostajaan. Kun Mertsi innostuu ja peli kovenee, selostuksesta tippuu kaikki turha pois ja jäljelle jäävä timantti tykitetään tärykalvoille uskomattomalla intensiteetillä.