Offtopic:
No siis yleisesti olen joskus miettinyt sellaista, että jos nyt kohta joku haluaisi ajaa vähemmistöjen asiaa, niin eikö se demokratiassa kuitenkin tarkoittaisi enemmistön saavuttamista äänestyksissä? Tai niin minä tekisin, jos haluaisin ajaa jotain asiaa, niin koettaisin saada mahdollisimman ison porukan kannattamaan asiaa. Mutta joskus tuntuu niin yhdysvaltalaisessa että kotimaisessa poliittisessa kentässä, että ensisijainen tavoite ei ole saada kannatusta asioiden ajamiseksi, vaan ajaa ideologiaa. Mutta se olen toki vain minä.
Eli etsisit pienintä yhteistä nimittäjää. Tämä tosiaan olisi luonteva tapa saavuttaa vaaleissa menestystä. Varsinkin kun kyseessä on nykyaikaan varsin sopimaton kaksipuoluejärjestelmä, jossa samaan puolueeseen on pakko mahduttaa hyvinkin toisistaan poikkeavia äänestäjiä ja näkökantoja.
Trump toimi viime vaaleissa rehellisesti. Hän kertoi avoimesti, mitä tulee tekemään ja siitä huolimatta tai sen vuoksi sai äänestäjät puolelleen. Ja kun lisätään, että kyseessä oli rikollinen, huijari ja naisten ahdistelija, aikamoinen dismeriitti tämä demokraateille oli. Pakko kai päätellä, että Harrisin sanoma ei uponnut, vaikka toki äänestämättömyydessä mukana oli ripaus rasismia ja misogyniaa. Kampanja sen sijaan upposi.
Demokraatit hävisivät nämä vaalit pikemminkin kun republikaanit voittivat. Jos demokraateilla olisi ollut tarttuva sanoma vai olisiko peräti korvamato, niin Harris olisi voittanut. Rahaa demokraateilla oli kuin rosvopäälliköillä, miljardöörejäkin oli mukana jotain 80. Eivät saaneet sijoituksille vastinetta. Ensi vaaleissa heillä on jo koko Wall Street takanaan. Mutta mitä h-ä sanoisi vaalikarjalle.
(Sorry: eksursio Asterixiin, Rahapata. Obelixin ongelmana oli, että piti keksiä roomalaiseen näytelmään sanoma. Mitä teet sanomalle? Lopulta se löytyi: "hulluja nuo roomalaiset".)
Pienin yhteinen nimittäjä ei löydy kulttuurisodasta tai ylipäätään arvokysymyksistä. Mistä se löytyy, sen demokraattien pitäisi pikaisesti löytää, samoin kuin selkärankansakin. Voi olla, ettei tarvita muuta kuin pätevä räksyttäjä tyyliin V. Niinistö, niin julkisuus on taattu. Syntyy uskottava ja rohkea vastarintajohtaja. Syntyy sitä poliittista karismaa. Jolloin henkilö voi sanoa aika paljon mitä lystää. Syntyy jopa kultintapainen, kuten Obama.
Demokraattien vasemmistosiipi on varsinainen riippakivi. Talonpoikaisjärjellä ajateltuna, huono ehdokas on parempi kuin kelvoton ehdokas. Mutta ainakin siiven vasen laita saattoi hyvinkin toivoa ja jopa edesauttaa aktiivisesti Trumpin valintaa. Siellä analysoitiin, että Trump tuo kaaoksen. Ja kun se kaaos on liberalismin kaaosta, niin tällöin Trump toimii vasemmiston pelikirjalla. Hyödyllisenä idioottina.