Trumpin Truth Social tilille on nyt niitattu ylimmäksi video, jossa Trump ylistää Ranskaa ja maiden suhdetta, ja Ranskaa maansa vaalituimpana ja tärkeimpänä liittolaisenaan.
Itse en vielä suostu uskomaan siihen mitä meidän media ja jatkoajan raati minulle kertoo, että USA olisi nyt isossa strategisessa kuvassa ”vaihtanut puolta”, valinnut olla Venäjän liittolainen ja hylännyt lännen. Enemmänkin näen tuossa Trumpin jopa henkilökohtaisen paineen lopettaa tämä sota, joka on myös seurausta siitä, että hän on monta kertaa vaalikampanjassaan luvannut lopettaa sodan, jopa päivässä. Toki tuo päivä on Trumpilaista liiottelua ja vaalipuhetta, mitä ei kukaan ole tosissaan ottanut, mutta jos mies ei saa tätä esim. tämän vuoden aikana poikki, niin kyllä tuossa tietynlainen kasvojen menetys on Trumpille. Ja narsistille kasvojen menetys on pahin painajainen.
Siellä on myös vain katsottu niin, että Venäjän kanssa täytyy alkaa liennytykseen, jopa jonkinlaiseen selänpesuun, jotta Trump pääsee tavoitteeseensa, eli sodan lopettamiseen. Arvioin, että kaikki tämä missä esim. Trump ei kutsu Putinia diktaattoriksi liittyy tähän, eli käynnissä oleviin neuvotteluihin ja siihen että Venäjä saadaan pidettyä siellä neuvotteluissa. Kyse ei ole siis sellaisesta strategisesta muutoksesta ja USA:n ja Venäjän liittolaisuudesta. Minkälaiset rauhanehdot sieltä neuvotteluista sitten tulee, sen aika näyttää, mutta Trumpin filosofiassa vihollinen tulee pitää ystäviä lähempänä, niin kuin sananlasku sanoo. Tälläiseen toimintaan myös kehotetaan esim. kirjassa The Art of the Deal, jossa erityisesti myös vihollisen kanssa tulee olla läheinen ja neuvotella.
Ja mitä Ukrainaan tulee, niin eilen Macronin kanssa ollessaan Trump totesi, että neuvotteluissa on vaikeaa saada Ukrainan menettämät alueet takaisin. Hän kuitenkin totesi toivovansa noita alueita takaisin Ukrainalle, mutta sen olevan hyvin vaikeaa. Ei tuokaan nyt niin pahalta taas kuulostanut. Trumpin taannoiset puheet Zelenskyistä toki täysin törkeitä, käsittämättömiä ja vääriä, mutta niistäkään en vetäisi suuria johtopäätöksiä, niin kuin on tehty. Yleisesti ottaen kuitenkin monilla kaistoilla selvästi mennään, ja monista naruista koitetaan vetää. Mitä muuten Eurooppaan tulee niin sama linja jatkuu mikä oli myös Trumpin ensimmäisellä kaudella: Eurooppaa painostetaan lisäämään panostustaan omaan puolustukseensa. Mikään ei ole muuttunut tässä.
Sitten taas esim. hiljattain on uutisoitu, että Trump suunnittelee kiristävänsä sirurajoituksia Kiinalle:
Monet ”Asiantuntijat” kuten Palestiina-aktiivi Timo R. Stewart ovat todenneet, että mitään 3D-shakkia ei ole olemassakaan, vaan USA on yksinkertaisesti nyt Venäjän liittolainen ja lännen vihollinen. Itse en tuohon usko. Itse uskon, että nimenomaan meneillään on historiallinen 3D-shakki, johon kietoutuu myös Trumpin Kiina-politiikka, ja voimme vain arvailla mihin se johtaa. Siitä olen kuitenkin varma, että tilanne ei ole noin yksinkertainen kuin Timo, Suomen valtamedia ja Jatkoajan raati ovat sen todenneen olevan. Ja etenkin siitä, että jos Trumpilta irrottaa yksittäisen lauseen jostain hänen tajunnanvirrastaan ja muodostaa koko geopoliittis-strategisen tilannekuvan sen perusteella, niin hukassa olet ja pahasti. Jostain syystä näin kuitenkin toimitaan tällä hetkellä.
Hyvä tietysti, että palstalle saadaan toisenlaisia tulkintoja Trumpin toimista. Itse asiassa perinteinen oikeisto alkaa Suomessakin jo sanoa heipat Trumpille. Viittaan esimerkiksi Puopolon kaveripiiriin. Selänne ja muutkin ovat jo ymmärtäneet Trumpista aika paljon. Osa on jopa alkanut ymmärtää, että puheetkin ovat tekoja. Ei voi vain loppumattomasti suoltaan suustaan täyttä bs:ää ilman että sillä on todellisia vaikutuksia USA:n asemaan maailmalla.
Väitteissäsi on kuitenkin se ongelma, että niistä puuttuu Trumpin historia Kremlin tarpeiden ymmärtäjänä. Kuka oli se ensimmäinen USA:n presidentti, joka uskoi Putinia enemmän kuin CIA:ta? Mikä diili silloin oli suunnitteilla? Tapaamisen tarkoitus oli suhteiden liennyttäminen, mutta Trump silloinkin antoi Putinille aivan kaikkensa. Tuolloin kuitenkin vielä rebuilla oli munaa kontrolloida Trumpia.
Nyt Trump on saavuttanut täyden kontrollin puolueessaan, joten hän voi täysin estoitta mielistellä Putinia. Pointti on siinä, että hän tekee tässä toiminnassaan paljon enemmän kuin suhteiden lämmittäminen vaatisi. Venäjä olisi kiitollinen jo keskusteluyhteydestä, Trump sen sijaan tarjosi Putinille kaikki valtit käteen. Jos tätä pidetään hyvänä diilintekemisenä, en tiedä enää, mikä olisi huonoa.
Venäjän näkeminen USA:n vihollisena on täysin vailla realiteettien tajua tällä hetkellä. Trump on valmis keskustelemaan asioista, joista kenenkään muun USA:n presidentin ei tulisi edes mieleen keskustella. Putin tulee esittämään erinäisiä vaatimuksia myös Naton suhteen. Trumpin vihamielisyys Natoa kohtaan ei ole mitään harjoiteltua näytelmää. Toki hän ymmärrettävästi vaatii Eurooppaa kustantamaan oman puolustuksensa. Mutta samalla hänen muu ulkopolitiikkansa tähtää pikemminkin vetäytymiseen Euroopasta.
Millaisena Euroopan ystävänä voitaisiin pitää presidenttiä, joka esittää vaatimuksia liittolaisen valtioon kuuluvasta maa-alueesta? Onko tämäkin näytelmä Putinia varten? Toisaalta, mitä hyödyttää erittäin huono diili? Tarkoituksena näyttää olevan se, että Trump kiristää Ukrainalta erinäisiä etuja ilman, että Ukraina saa vastikkeeksi mitään konkreettista, kuten turvatakuita. Turvatakuut hoitaa Eurooppa, jos tähän asti päästään.
Trumpin USA ei ole enää Euroopan liittolainen, ei toki Venäjäkään, ainakaan vielä. Mutta parhaansa Trump tekee Venäjää auttaakseen. Emme ole vielä nähneet koko näytelmää, jonka loppuosa saattaa muodostua hyvin irvokkaaksi. Tässä ollaan määritelmien äärellä: miten määritellä vihollinen, jos sitä kohdellaan kuin ystävää ja päinvastoin? Minusta kyse on pelkästä sanahelinästä.
Trumpin 3D-shakki on vitsi, siinä nostetaan häntä turhan korkealle ajattelun tasolle. Trump näkee Kiinan vihollisenaan, mutta ei kykene tunnistamaan ystäviään eikä hyödyntämään tällaisia suhteita Kiinaa vastaan. Hän tietysti kaikin voimin pyrkii vastustamaan Kiinan vaikutusta, mutta ei onnistu repäisemään Venäjää Kiinan otteesta. Hänen toimintansa Kiinan suhteen on varsin konkreettista, hän tekee jätkänshakkisiirtoja, joissa ei ole mitään korkeampaa ajattelua.
Miten taistelussa Kiinaa vastaan voisi hyödyttää se, että kaivetaan Trumpin tapaan maata demokraattisen päätöksenteon alta? Trumphan pyrkii kaikin tavoin laajentamaan omaa valtaansa ja käyttämään määräyksiään sananvapauden kaventamiseenkin. Oikeusministeriö valjastetaan jahtaamaan poliittisia vastustajia. Kaikkein läheisintä naapuria kohdellaan kuin jotakin pahaista osavaltiota. Länsimailla oli kuitenkin, erimielisyyksistä huolimatta, yhteinen agenda, vapaus ja demokratia. Nyt se ei ainakaan ohjaa Trumpin hallinnon ulkopolitiikkaa.
Toisin sanoen, luulisi, että demokratiat voisivat taistella diktatuureja vastaan ja että demokratioilla olisi myös kilpailuetua suhteessa diktatuureihin. Näin ei Trumpin ajattelussa ole. Trumpin puolesta Venäjä saa laajentaa etupiiriään lähinaapureihinsa, hän ei piittaa Euroopasta, koska olemme hänelle vain kilpailijoita taloudessa. Esteenä Amerikan suuruudelle. Menoerä puolustuksessa. Haitallinen ideologisessakin mielessä.
Trumpista huokuu vihamielisyys demokratiaa kohtaan. Demokratia toimii vain, jos hän voittaa. Tätä samaa vihamielisyyttä on havaittavissa kaikista hänen teoistaan. Zelenskyjn nimittäminen diktaattoriksi Putinin sijaan on tätä. Trumpin maailmassa maailma ei ole monenkeskinen, vaan toimii vain muutaman merkittävän valtion pelikenttänä. Loput valtiot ovat uhrattavissa. Maailmanjärjestystä laitetaan kerralla uusiksi.
Hyvänä puolena on se, että Eurooppa viimein herää ruususen unestaan. Euroopan pitäisi heittää Unkari pois Unionista tai muuttaa päätöksentekoaan enemmistöpäätösten suuntaan. Euroopan on tehtävä itsestään suuri taas. Periaatteessa meillä olisi mahdollisuus haastaa Yhdysvallatkin ja samalla nousta kilpailemaan sen kanssa monella sektorilla. Se, että Trumpin politiikka pakottaa Euroopan tekemään näin, ei ole syy ihastella Trumpin politiikkaa. Olemme tekemisessä erittäin ikävän toimijan kanssa, joka jokaisella siirrollaan pyrkii kaivamaan maata Euroopan yhtenäisyyden alta.