Viestini ei varmaan ollut suunnattu sinulle. Jos kykenee politiikassa erottamaan eri harmaan sävyt ja näkemään erilaisten poliittisten asetelmien suhteellisuuden, ei silloin ole valmis lausumaan ehdotonta kantaansa joka asiassa. Trumpin valintaan sisältyi suuria mahdollisuuksia Ukrainan suhteen, mutta myös valtavia riskejä koko maailmanjärjestyksen kannalta.En oikein ymmärrä, miten omiin arvoihini pitäisi vaikuttaa se, jos arvojeni vastainen henkilö menestyy. Toki voin Trumpia ihan helposti kiittää, jos tuo oikeudenmukaisen rauhan Ukrainaan. Tähän asti nähty ja kuultu saa enemmän pelkäämään sitä, että Trump edesauttaa imperialistisen maailmanjärjestyksen syntymistä. Tai oikeastaan vahvistumista, onhan tuo jo synnytetty.
Koska Trumpin ajattelu tapahtuu hyvin konkreettisella tasolla, jopa niin, että taloudellisen hyödyn tavoittelu ulotetaan alueelle, jolle sitä ei ainakaan suoraan ole tavattu liittää, hänen toimintansa seurauksia on vaikea ennustaa. Missä hän kuvittelee dollarin saannin olevan mahdollista, siellä hän aktivoituu ja on valmis tekemään isojakin diilejä eri toimijoiden kanssa muista seurauksista välittämättä.
Vielä ongelmallisempaa on se, että hänessä politiikka on henkilökohtaista, lopputulos riippuu siitä, millaisia antipatioita Trumpilla jotakin johtajaa kohtaan on. Toki tilannetta hiukan helpottaa se, että Trump on erittäin anteeksiantavainen. On ihan sama, oletko vuonna x herjannut Trumpia vahvoin sanoin, jos nyt osoitat katumusta ja olet jakavanasi samat päämäärät kuin Trump, Trump ymmärtää teeskentelyn jalon taidon eikä piittaa menneistä. Tätä asiaa monet valtiot pyrkivät nyt politiikassaan hyödyntämään.
Jos Trumpista halutaan löytää jotakin hyvää kiintopistettä lähes kaikille ihmisille, on se, että hän on syystä tai toisesta sodanvastainen. Hän ei ilmeisesti näe sodalla tai armeijalla mitään arvoa. Miksi ihmiset uhraavat henkensä sodissa? Kuva ei olisi täydellinen, ellei hän samanaikaisesti voisi hyvin tiedustella, voisiko jotakin Iranin tapaista valtiota vastaan käyttää ydinasetta.
Trumpin kuva monimutkaistuu entisestään, kun mietimme hänen avaustaan Grönlannista. Sehän on periaatteessa Trumpin "arvojen" vastainen asia, hän kun ei kaiketi ole uskonut alueelliseen imperialismiin, taloudellinen käy ihan hyvin. Luultavasti hänen ajattelunsa on muuttunut sitten v. 2016. Myöskin puhe sotilaallisesta turvasta Grönlannin yhteydessä on kummallinen, yleensähän Trump ei piittaa sotilasasioista. Kyseinen puhe voi hyvinkin olla tyypillistä trumptalkia, pyrkimystä johonkin muuhun päämäärään.
Trumpin presidenttiys tuo meille suuria riskejä, mutta ihan voidaan myös todeta, että Trumpilla on hyödyllinen vaikutus nykyisessä tilanteessa jopa Euroopan puolustukseen. Trumpin vaatimukset puolustusmäärärahoista trimmaavat vanhaa maailmaa panostamaan lisää varustautumiseensa ja samalla tulevaisuuteen Venäjän kanssa selviytymiseen. Voidaan myös todeta, että tässäkin Trumpin toiminta noudattaa määrättyä taloudellista logiikkaa: Trumpin tehtävänä on herättää Eurooppaa ajatukseen, jonka mukaan sota on taloutta yhtä lailla kun talous on sotaa.
Politiikan seuraajana voi kuvitella hyvin professoritason masennuksen, koska Trump on vaihtanut politiikassa shakin jonkinlaiseen ristinollaan. On ihan sama, mitä presidentti tietää maailmasta ja politiikasta, tärkeämpää on se, mitä presidentti tahtoo. Politiikka ei ole analyysiä, vaan tekemistä. Politiikasta häipyvät strategiset ulottuvuudet, jopa taktisetkin. Trump tahtoo jotakin ja sen hän on valmis saamaan aikaiseksi vastustuksesta riippumatta.
Toisaalta, siinä missä valtiotieteen proffa haroo hiuksiaan, psykologian laitoksella on kiireitä. Kuka viitsisi ottaa tehtäväksi Trumpin psykologisen profiilin laatimisen? Ja lisätään vielä tähän tavallisesti ylitulkinnan mahdollisuus: vieläkään ei ole selvillä, onko Trump täysipäinen vai ei. Haluaako hän ylläpitää kuvaa täysin arvaamattomasta toimijasta, onko hänellä itsellään selvillä se, minkälaisia tavoitteita hän haluaa politiikassa edistää? Onko tyhmäksi leimautuminen leikki vai karu tosiasia. Eli arvaamattomuus sosiaalisena konstruktiona saattaa olla taaskin ylitulkintaa, mutta kuka kaivaisi psyyken keskeltä jotakin olennaista Trumpista.
Nämä pohdinnat liittyvät kokonaan ulkopolitiikkaan. Trumpin sisäpolitiikka tulee olemaan järjettömyyden rajoja hipovaa, jopa ylittävää. Mutta sisässäkin saatetaan nähdä kummia asioita: mahdotonta ei ole sekään, että Maga riitautuu keskenään ja Trumpkin joutuu tekemään diilejä demokraattien kanssa. Sekin käy helposti, koska onhan Trump joskus ollut demokraattikin.