On aika laatia tribuutti väistyvän presidentin Donald J. Trumpin kunniaksi. Hän saavutti valehtelijana sellaisen suuruuden, mitä ei pitkään aikaan, jos koskaan ole länsimaissa todistettu. (Göbbelskään ei luonut NSDAPia). Tätä saavutusta eivät juhli edes trumpistit, mikä on mielestäni epäkunnioittavaa suurta johtajaa kohtaan.
Onko syy jonkinlainen häpeäntunne? Mielestäni tällainen on puritaaninen pikkusieluinen asenne, pikemminkin pitäisi trumpistin olla iloinen siitä, että sai olla mukana jossakin näin suuressa, vaikkakin vain statistina tai objektina. Eivät varmaan Copperfieldin illuusioidenkaan paikallaolleet todistajat hävenneet sitä, että heitä huijattiin niin täydellisesti.
Miksi Trumpin saavutusta valehtelun alalla (30 000 valhetta eräiden mukaan) tulisi juhlia? Koska valehtelu vaatii hyvin suurta lahjakkuutta ja koska Trump sai ainakin 50 miljoonaa amerikkalaista uskomaan Suureen Vaalipetokseen. Se, jos mikä vaatii lahjakkuutta. Ja sai vieläpä kongressin idiootit tanssimaan pillinsä mukaan. Kuka lopultakin oli tyhmä?
Pohditaan asiaa hiukan. Jokainen, joka on sökörinkinsä paras pokerinaama, saattaa ylentää itsensä kovaksikin tekijäksi. Samoin pikkukaupungin menestynyt poliitikko saattaa hyvinkin pitää itseään kelpo huijarina, jos on onnistunut vakuuttamaan valtuuston antifaktoillaan. Mutta nämä ovat pikkutekijöitä, maakuntasarjan tekijöitä. Kun noustaan korkeammalle taholle, puhutaan ehkä Grahamista tai Cruzista.
Nämä miehet toki valehtelevat ja huijaavat minkä kykenevät. Mutta heiltä puuttuu kyky vakuuttaa massoja, luoda jotakin uutta. He vain seuraavat suurmestarin jalanjäljissä ja ovat olevinaan ovelia poliitikkoja. Vain Trump kykeni luomaan valheillaan kokonaisen liikkeen ja pitämään sitä yllä, jopa sai nämä ihmiset uhrautumaan puolestaan. Ja Trump vain käänsi takkinsa eivätkä nämä sittenkään ymmärtäneet, että Trump vain huijasi heitä raskaasti.
Trumpin kyky on, se on pakko todeta, Neron kykyä. Trump on nero tällä väheksytyllä elämänalueella. Älköön kukaan Jatkoajankaan muka fiksuna itseään pitävä erehtykö luulemaan, että voisi vastustaa Trumpin vetovoimaa tietyissä tilanteissa. Kyse on vain siitä, että jos ei pidä Trumpista, silloin toki voi vastustaa hänen puliveivauksiaan. Ja siitä, että on saanut tietää etukäteen asioita Trumpista ja sitä kautta voinut torjua hänen puheitaan. Mutta entäpä jos ei tietäisikään mitään Trumpista ennen menoaan hänen tilaisuuteensa? Jos henkilö olisikin politiikan suhteen viaton.
Valehtelun vaikeus on siinä, että valehtelu ei lopultakaan ole mestaritasolla oikeiden sanojen sanomista takeltelematta. Siihen pystyy moni kokenut poliitikkokin. Se ei ole pokerinaaman pitämistä, se ei ole ilmiselvien virheiden välttämistä. Vaan se on valheen uskomista todeksi ja tämä totuuden julistamista ruumiillisesti ja puheen tasolla. Suurin osa viestinnästä tapahtuu ei-tietoisella tasolla. Se, joka hallitsee tämän tason, on todellinen mestari.
Trumpisteja pidetään tyhminä ja sitä he toki yleensä ovatkin. ( Joukossa on kuitenkin esim. James Woods.) Trumpin kykyjä vaikuttaa ei kuitenkaan selitä se, miten fiksu hänen kuulijansa onkaan. Jos vertaamme Grahamia ja mietimme hänen mahdollisuuttaan saada aikaan luottamusta jossakin hyvin yksinkertaisessa sielussa, vastaus saattaa yllättää. Vaikka Belowaverage Joe ei ymmärräkään Grahamin perusteluja ja näkee hänen puhuvan hyvin, silti jollakin tiedostamattoman tasolla Graham ei kuitenkaan herätä luottamusta. Yksinkertainen voi vain todeta, ettei luota Grahamiin.
Trumpin kyky selittyy sillä, että hänen näyttää itse uskovan puheisiinsa. Hän ei viesti ristiriitaa omalla olemuksellaan. Trump osaa hallita tiedostamattoman tason niin hyvin, että ihmiset alkavat luottaa häneen. Trump kykenee muuttamaan itsensä niin, että hän uskoo vahvasti omiin valheellisiin väitteisiinsä, jopa niin, että ne jollakin tasolla väitteet näyttävät olevan hänelle totta. Luultavasti Trump tietää miltei aina kun hän alkaa valehdella, mutta hän kykenee muuttamaan uskomuksensa ja viestimään hyvin syvällä tasolla ihmisille niin, että nämä uskovat Trumpin puheisiin.
Tämä, hyvät ihmiset, on neroutta. Trump on valheen Michelangelo. Hän ei ole tavattoman älykäs, itseasiassa alle kaikkien USA:n presidenttien älykkyystason (Kuten Penn Jillette totesi taannoin), mutta lahjakkuutta hänellä on huijaukseen yltäkylläisesti. Toki voimme etsiä muitakin syitä, kuten taloustilanteen, ihmisten ahdingon, johtajan kaipuun, puoluejärjestelmän ym. ym. selittämään MAGAA, mutta liike itsessään on Trumpin luomus.
Usein ajatellaan, että jos jostakin tulisi joku Trumpia älykkäämpi demagogi, hän saisi vielä enemmän tuhoa aikaan. Mutta älyköllä on kuitenkin valehtelussa muuan vaikea ongelma, hän on tietoinen omista valheistaan. Ja toisaalta, myös omatunto voi muodostaa vaikean esteen. Ja lisäksi älykön tarve hifistelyyn voi sotkea valheet. Valheiden pitää olla yksinkertaisia ja niihin pitää uskoa täysin tosiasioiden vastaisesti. Valehtelija ei saa epäröidä, Vaikka koko maailman lehdistö toteaisi asian valheeksi, Trump silti jatkaa väitteensä toistamista. Ja hänen kannattajansa alkavat lopulta uskoa väitteen.
Mielellään en enää todistaisi itse jonkin trumpinkaltaisen nousua politiikan huipulle. Demokratian pitää olla tylsää, tylsyys on sen voimavara. Silloin juuri kukaan ei kiinnostu politiikasta ja ihmiset antavat tavallisten poliittisten broilerien hoitaa asiat. Matti Vanhanen forever. Which is nice. Päätän raporttini täältä tähän.
/img-s3.ilcdn.fi/dfc09384696e440a16104e85a1736b413186dface8ab16af4c587ccfec47aab0.jpg)
www.iltalehti.fi
consequenceofsound.net
www.is.fi
www.buzzfeednews.com