Trump tosiaan tapaa kohta Kimin - mutta ainakin jälkimmäisen puolelta tuntuu että kyseessä oli jo lähtökohtaisesti rairai-reissu:
Dutch customs intercept 90,000 bottles of vodka destined for Kim Jong-un: report
Kyseessä ovat identtiset kaksoset, ympäristö on toki vaikuttanut heihin näin (kuten Arnold ja Danny). Joku voisi myös kutsua nimillä Trump and Trumper. Nyt he ovat palanneet yhteen ja rakastavat toisiaan, tarkemmin sanottuna sitä, mitä toinen ei ole.
Trump ei ole diktaattori eikä häntä ylistetä maan tvssä. Päinvaston, SNL jopa tuntuu pilkkaavan Trumpia. Tästä närkästyneenä twiittejä satelee Hollywoodiin päin. Mutta Trump on vapaan maailman johtaja, jolla on kuitenkin valtaa hurjasti enemmän kuin Kimillä. Siksi Kim haluaisi olla Trump.
Ja Trump haluaisi olla Kim, asemaltaan, tuskin fyysisesti. Trump ei piittaa kuin Amerikasta ja siellä vain neljäsosa äänesti häntä (äänestysprosentti 54%, - riippumattomat). Hän ei saa läheskään samaa mediahuomiota maassaan kuin Kim. Ja sekin huomio, mitä tulee, on sävyltään ikävähköä. Vain uskollinen Fox jaksaa selittää asiat parhain päin. Ja nämä herkkusienet keskivaltioissa uskovat häneen.
Kimistä kukaan elossa oleva ei ole puhunut ikävään sävyyn, ainakaan P-Koreassa, tuossa kunnon stalinistisessa laboratoriossa. Joskus jopa ulkomaillakin asuvat saavat taata rakettimiehen koston. Mutta pieni rakettimies haluaisi olla suuri maailmassa, onhan hän sentään opiskellut ulkomailla, mitä voitaneen siinä maassa pitää luksuksena.
Joten Kim haluaa elämäänsä merkitystä, hän haluaa laajentaa vaikutusvaltaansa kun muuten omat rajat tulevat helposti fyysisesti vastaan. Ei passaa syödä paakkelsiakaan liilkaa. Ja tässä astuu kuvaan väärinymmärretty nero, Trump. Trump haluaa parantaa julkista imagoaan ja tähtää Nobeliin, toki vain rauhan sellaiseen. Ja niin Trump päättää kohdata tuon kaksosensa, vaikka oli aiemmin twiittaillut ikävästi hänestä.
Ja näin kohtaavat taas maailmanpolitiikan kaksi desperadoa, joiden seurassa ei kukaan länsimainen johtaja halua päätyä halikuviin, tuskin näyttäytyäkään. Järjestetään tapaamisia ja tehdään diilejä. Diilin teko on vain vaikeaa, sillä niitä pitäisi tehdä monta peräkkäin, jotta julkisuus taataan. Eihän Kim voi pyssyistään luopua, millä hän silloin enää kiristäisi länttä. Toisaalta, Trumpin täytyy viedä jotakin kotiinpäinkin ja tehdä taas itsestään great again.
Niin tämä typerä lastenhiekkalaatikkotapaaminen jatkuu ja jatkuu. Aina Kim lupaa jotain ja aina Trump antaa jotakin. Kimkään ei voi luvata kaikkea, siitä pitävät maailman toiseksi suuremman stalinismin museon muut työntekijät (kenraalit) huolta: Tamperehan on suurin. Kim luultavasti haluaisi olla kommunistikapitalisti kuten naapurinsa ja Vietnam, mutta siinä absdurdissa maassa elää monta sangen ennakkoluuloista ihmistä.
Itse asiassa, jos emme tietäisi, että idässä ihmisillä on korkeampi IQ kuin meillä, P-Korean suhteen epäilisimme degeneraatiota. Mietitäänpä vielä: P-Korealla on naapuri, joka on vapaa kapitalistinen valtio ja sillä menee hyvin. Sitten nämä kommunistikenraalit toteavat, että meillä ei ole todisteita siitä, että kapitalismi todella toimii (hmmm). Entä Kiina, maailman väkirikkain valtio --- todisteet edelleen puuttuvat.
Trump on yhdessä asiassa oikeassa, P-Korealla olisi parempi tulevaisuus, jos se ottaisi vastaan kapitalismin. Kimkin haluaisi niin, mutta kotirintaman paineet vaikeuttavat loogista päättelyä. Kimin ja Trumpin pitäisi tehdä kaikkien aikojen diili: Trump saa haltuunsa P-Korean markkinat ja Kim nimitetään Vapaan Maailman johtajaksi. Kumpikin olisivat tyytyväisiä. Nythän Cohenin testimonin mukaan Trump ei halunnutkaan presidentiksi vaan hän halusi vain mainosta itselleen, kaikkien aikojen vaalikampanjan.
Ollaan reiluja Trumpille, hän on todellakin mainosmies ja rakastaa omaa yritystään ja siis itseään. Kim taas haluaisi olla uudistaja, reformaattori, mutta ilkeät dinosarukset muumiovaltiossa estävät sen. Tällaisilla julkisuustempauksilla kumpikin saa mitä haluaa. Kim selvästikin pyrkii valtansa kasvattamiseen omassa maassaan, hän haluaa, että jokainen pikkukenraalikin oikeasti tottelee ja jumaloi häntä. Ehkäpä hän järjestää ensin näytösoikeudenkäynnit katumisineen ja vasta sitten uudistaa maataan.
Tämä maailma on niin surullinen paikka, että taas ennustan, ettei kumpikaan kaksosista saa vieläkään haluamaansa. Mutta vielä on aikaa uusiin tapaamisiin. Ja toimittajien on pakko teeskennellä, että näissä tapaamisissa on jotakin jutun juurta.