Tästä voi jokainen katsoa tuon sanasodan kokonaisuudessaan ja todeta, miten provokatiivinen Zelenskyi oli. Kyllähän tämä vaikuttaa - Ylen Washingtonin-kirjeenvaihtajaa lainatakseni - väijytykseltä, jossa tarkoituksena oli vain saada Ukraina anelemaan. Onneksi presidentti ei siihen suostunut, vaan säilytti itsekunnioituksensa ja yritti oikoa räikeimpiä paskapuheita. Mikä toki oli mahdotonta, kun Dementia-Don puhui päälle Obamasta ja Hunter Bidenista minkä ehti.
Sitten täällä on joillain kirjoittajilla niin paljon ylimielisyyttä, että kehtaavat neuvoa suurella itsevarmuudella, kuinka Trumpin kanssa olisi kuulunut pelata. Ehkä Trump tosiaan oli kuvitellut, että luvassa on upea PR-hetki, jossa Zelenskyi suutelee (luultavasti kirjaimellisesti) Trumpin jalkoja, ja sen jälkeen kirjoitetaan siirtomaaluokan mineraalisopimus ilman turvatakuita.
Jos mieli muuttui näin helposti sen takia, että Zelenskyi puolusti maatansa perusteettomilta valheilta, niin mitä arvoa millään tehdyllä sopimuksella moisten tuuliviirien kanssa edes on? Mitä arvoa sillä on meillekään, että Orpo tai Stubb hokevat DCA-sopimusta mediassa pyörtymiseen saakka. USA ei laiminlyö liittolaisiaan, vaan on vaihtanut puolta.
Ehkä meillä Suomessa valtiojohdon ja muutaman palstalaisen tilannekuva on yhä se, että jos vain ollaan rähmällään, niin kiusaaja ei huomaa meitä tai syötä susille. Tämä sitten ulotetaan strategiaehdotukseksi myös Ukrainalle. Monet tiesivät sen, että Ukrainan peli USA:n tuen osalta oli pelattu sillä hetkellä, kun Trump teki paluun valkoiseen taloon. Zelenskyi vain teki sen ainoan oikean ratkaisun tuossa pressissä, ja samalla osoitti olevansa oikea johtaja.