Nää on ihan höpöjuttuja ja turhaa pelonlietsontaa. Ukraina on aivan eri keissi kuin Suomi tai edes Baltia. Eikä Ukraina ole menossa, maa tulee säilyttämään itsenäisyytensä, sehän nyt on selvää.
Venäjän kanssa pitää olla varuillaan ja sinisilmäisyyden aika on ohi, mutta ei nyt pessimismiin ja pelkoihin pidä sortua.
Ukrainaa ei ole menetetty ja Ukraina kestää Venäjän hyökkäyksen, jos länsimaat Euroopassa niin haluavat. Ilmaherruus on otettavissa ja sitä suunnitellaan ainakin Britannian ja Ranskan taholta. Sen jälkeen olisi jo helpompi siirtyä maasotaan Venäjää vastaan Ukrainassa. Suomessa tälle on jo nyt kannatusta enemmänkin, mutta ei esimerkiksi Saksassa. Tietenkin parempi vaihtoehto on rauha oikeudenmukaisena, mutta jos se ei ole lähelläkään US-RUS kähminnöissä, on valittava se kovempi tie.
Pekka Toverilta tuli kirja. Täytyy lukea. HS:ssa Toveri totesi, että on ollut välillä liian toiveikas, vaikka on sotilasurallaan opiskellut kymmeniä vuosia Venäjän asevoimia ja on tehnyt ”jonkin verran tiedusteluhommiakin. Venäläiset kenraalit ovat äärimmäisen hyviä käyttämään sitä surkeaa työkaluaan [asevoimia] optimaalisesti.
Toveri huomauttaa, että Ukrainan tulevaisuuden kannalta on tärkeämpää se, mitä tapahtuu sodan jälkeen kuin se, mitä tapahtuu sodassa. Hän pelkää, että Ukrainan hauras demokratia selviytyy sodasta mutta häviää rauhan, jos rauhantekoa eivät seuraa avoimet ja reilut vaalit.
Olisi surkeaa, jos Ukraina selviytyy sodasta, mutta vajoaa sitten putinilais-trumpistien kuiluun ja jää Venäjän poliittiseksi vasalliksi. Tähän en usko. Sota on opettanut sen, että Venäjä pettää aina.