Tuomari on viheltänyt pelin päättyneeksi eikä jatkoaikaa ole tulossa. On siis aika luoda katsaus Trumpin mielenmaisemaan ja tulevaisuudennäkymiin. Varmaa on, että ei kauaa mene ensimmäisen paljastuskirjan "Trumpin viimeiset päivät Valkoisessa talossa" markkinoille tuloon, tulevaan jouluun se kirja nyt ei vielä valitettavasti ehdi.
Ensiksi vilpitön kohteliaisuus Trumpille: kukaan muukaan ei olisi onnistunut demokratian kumoamisessa, yritys oli ihan kiitettävä. Toki lakimiestiimi ei ollut ihan Matlockin sukua, esimerkiksi Minnesotan ja Michiganin osavaltioiden lyhenteiden sekoittaminen toisiinsa oli kertakaikkiaan hillitöntä. Better call Saul, tähän voisi todeta. Trumpia älykkäämpi ei välttämättä olisi kyennyt villitsemään kansaa niin täysin salaliiton taakse kuin Trump teki. Siihen nähden oikeusprosessi oli mallikelpoinen suoritus. Tai sanoen asian toisin, on samantekevää jääkö suomalainen miesjuoksija kympillä 2 vai 3 kierrosta voittajalle, tulos on surkea joka tapauksessa.
Kun osavaltioiden tulokset vahvistetaan, Michigan nyt viimeksi, ei itse asiassa näin selvässä tilanteessa ole mitään järkevää tehtävissä. Kaiken yllä kuitenkin lepää oikeuden Damokleen miekka, jota myös Guiliani hyvin fiksusti varoi: hän ei oikeudessa sanonut mitään kompromettoivaa kuten eivät muutkaan juristinerot. Trumpinkin on pakko ottaa huomioon syytteen mahdollisuus, jos hän vielä yrittäisi sotkeentua valintaprosessiin.
Lopullinen äänestys tapahtuu viimeistään joulukuun 14. päivä. KO:n linjauksen mukaan jopa ne osavaltiot, jotka eivät ole erikseen säätäneet ukaaseja uskottomien valitsijamiesten varaan, joutuvat kuitenkin ottamaan huomioon valinnan pakottavan luonteen. Valitsijamies ei voi tuosta vain vaihtaa kantaansa seurauksitta, joten osavaltiot äänestävät kuten vaalituloksen perusteella on velvollisuus, parissa osavaltiossa tosin valitsijamiehet jakautuvat ehdokkaiden äänimäärän mukaan. Muissa voittaja saa kaikki valitsijamiehet.
Vain Bidenin kuolema ennen äänestystä voisi muuttaa tilannetta, mutta sekään ei välttämättä muuttaisi muuta kuin presidentin nimen, ei hänen puoluettaan. Epäilemättä tällainen tilanne toisi taas uudelleen kadoksissa olleen jännitteen vaaleihin. Käytännössä Trumpilla ei ole enää mahdollisuuksia jatkokaudelle oikeudellisten eikä valintaan liittyvien prosessien kautta marginaalien ollessa liian suuret.
On olemassa toisia, hyvin kaukaisia mahdollisuuksia, liittyen sotilaallisiin operaatioihin, mutta niiden tehoa valintaprosessiin on silti turha liioitella. Trump voisi käskyttää sotilaallisen iskun vaikkapa Iraniin, mutta se ei johtaisi itse tavoitteen suhteen mihinkään. Ongelmana on se, että vaalit on jo pidetty ja kohta vahvistettu. Näin ollen valintaprosessi vyöryy eteenpäin, vaikka Trump saisi sotansa jossain Lähi-Idässä. Ydinisku Pekingiin tai Pohjois-Koreaan tietysti loisi aivan erityisen vaaratilanteen, mutta Trumpin mahdollisuudet julistautua jatkokaudelle kansallisen edun vuoksi ovat olemattomat. Varmaankin hänet haettaisiin pakkohoitoon (jos pommien putoilulta ehdittäisiin) sodan aloittamisen vuoksi. Samasta syystä sotilasvallankaappaus omassa maassa ei ole toimiva idea.
Toki on olemassa mahdollisuus kiihottaa kannattajiaan väkivaltaisiin protesteihin, sekin olisi länsimaissa aika uutta noin virassa olevan presidentin tekemänä. Mutta koronahoitokaan ei ollut ihan konventionaalista. Kannattajat eivät kuitenkaan pysty kaappaamaan valtaa ja tuskin uskaltavat tälle tielle lähteä. On eri asia huutaa suu vaahdossa iskulauseita kuin joutua tuijottamaan ilmeisen epäystävällisten sotilaiden aseiden piippuihin.
Joten Trumpin toimintamahdollisuudet rajoittuvat erinäisiin rikollisten armahduksiin, golfailuun ja rahankeruuseen. Hän voi jatkaa kampanjaansa demokratiaa vastaan, mutta jopa rebujenkin johtohenkilöt vähitellen ja hiljaa vetäytyvät prosessista takavasemmalle. Näin Trump jää oleilemaan Valkoiseen taloon perheensä kanssa. Myös virkamiehet pakkailevat laukkujaan, päivittävät CV:nsä (poistamalla merkinnät tässä hallinnossa työskentelystä) ja suuntaavat työnhakuun. Trump varmaan poistuu talosta ennen Bidenin tuloa golfkentilleen ja kerää voimia oikeusjuttuja varten.
Itsensä armahtaminen on varmaan tämän loppukauden kiintoisin teoreettinen pulma, johon kannattaa vielä palata. Oikeusjutut ainakin osavaltiotasolla ovat edessä. Kannattaa muuten tehdä se lisäys Trumpiin, että yhteinen huolemme Trumpin varattomuudesta on valitettavasti liioittelua. Forbesin arvio hänen omaisuudesta on 3,2 MRD dollaria, joten Trumpin kate kyllä kestää jättivelkojenkin maksun. Tuleeko hän vielä takaisin politiikkaan, on toinen kysymys. Sisua varmaan riittää, mutta kestääkö kunto. Ja onnistuuko rebujen eliitti löytämään jonkun Trumpia hiukan salonkikelpoisemman ehdokkaan, jää nähtäväksi.