Juuri kuin luuli kuulleensa Trumpin suusta edes jotain asiaa, pettyy jälleen. Lahtausoperaatio tapahtuikin suurelta osin vain Trumpin mielikuvituksessa: en enää yllättyisi, jos al-Baghdadi vilkuttaisi iloisesti kuvissa jostain Tahitilta drinkkilasi kädessään mutustellen hampurilaisia hyvällä ruokahalulla. Tämä Demis Roussoksen synkeämpi ruumiin veli.
Joka tapauksessa, arvio Trumpin älykkyydestä laskee koko ajan kuin Nokian kurssi. Eikö nyt satusedällä välähdä sen vertaa, ettei presidentti vain voi keksiä omasta päästään asioita silloin kuin vastapuolella on tiedusteluväki ja armeija. Don Trumpilta unohtuu, ettei hän ole samassa asemassa kuin vaikka vainajoitunut Muammar Gaddafi, jonka sanomisia ei kiistänyt kukaan Libyan hallinnon jäsen ilman että samalla ko. jäsenen elinajanodote olisi lähestynyt nollaa, ei edes vuosissa vaan sekunneissa.
Trumpin kova poisto on toivottavaa jo ihan moraalisen esimerkin vuoksi. Kun alakoulussa kerrotaan lapselle, ettei valehtelu kannata ja Pinocchoillekin kasvoi pitkä nenä ja niin edelleen, on vähän terävämpi lapsi heti huomauttamassa, että Trumpin setä on miljardööri ja presidentti ja hän valehtelee kaiken aikaa. Hänellä kasvaa vain pankkitili ja kannatus.
Trumpilla on yksi hyvin mielenkiitoinen piirre, hän puhuu joskus totta, mutta silloinkin siitä on vain haittaa. Hän tuppaa hölisemään tiedustelusalaisuuksia julki kautta linjan. Nyt heräsikin pieni pelko syväkurkun puolesta: jos joku kertoo Trumpille miehen henkilöllisyyden, niin Trumphan kutsuu kaverin Valkoiseen taloon ja julkaisee asiasta tiedonannon. Jo sankarikoiran turvallisuus hiukan pelotuttaa, mutta ilmiantajan puolesta varsinkin. Suon mielelläni kaverille 25 miljoonaa dollaria tiedoista, kaverikin pääsee Tahitille juhlimaan yhdessä al-Baghdadin kanssa.