Mikä tuossa Trumpin "media on yksipuolista ja epäreilua minua ja republikaaneja kohtaan" -vuodatuksessa on erityisen hupaisaa on se, että jo seuraavissa twiiteissään Trump asettuu voimakkaasti puolustamaan Fox Newsin mielipideohjelmien erittäin yksipuolisia näkemyksiä. Enpä kyllä muista kovin montaa demokraatteihin liittyvää positiivista asiaa kuulleeni esim. Jeanine Pirron suusta, joka taitaa muutenkin käyttää demokraateista 'DemonRats' nimitystä:
Trumpin mediasuhde on aika kivulloinen. Hän on itse oma luomuksensa ja hänen koko menestyksensä ja elämänsä perustuu mediaan. Nyt näyttää siltä, että sama media, joka on hänet nostanut korkeuksiin, on myös laskenut hänen todella alas. Niin kauan kuin hän toimi menestyksekkäästi vain talouselämän tietyllä sektorilla ja laajensi habitustaan viihdebisnekseen, kaikki puhe oli hänelle plussaa. Näin hän itsekin ajatteli.
Kelkka on nyt kääntynyt ja kriitikoita uhataan jopa oikeudella. Prosessin mahdollisuus on olematon, siitä pitää oikeuslaitos huolta. Äärimmilleen politisoituneessa ja jakautuneessa yhteiskunnassa kaikki olisi periaatteessa mahdollista, jos republikaanit omaisivat värisuoran, olisivat yhtenäisiä ja Trump edustaisi heidän keskeisiä arvojaan. Trump ei kuitenkaan saa varauksetonta tukea puolueensa eliitiltä, joten hänen mahdollisuutensa jotenkin masinoida päätöksiä sananvapautta vastaan ovat nollassa.
Täytyy nimittäin muistaa, että Bush nuoremmasta aiottiin tehdä parodiaelokuva hänen ollessaan presidenttinä, mutta asiasta ei lopulta tullutkaan mitään. Rahamiesten painostus ilmeisesti vaikutti elokuvateollisuuden päätöksiin. Voisi ajatella, että SNL saataisiin hiljaiseksi jos ei oikeuden kautta, niin sijoittajien kautta. Tarpeeksi moni vaikutusvaltainen henkilö voisi aikaansaada Trumpin toivoman tuloksen. Trump on kuitenkin rikkonut välinsä niin moneen vaikuttajaan, että tässäkään suhteessa hän ei voi muuta kuin joutua olemaan pilkan kohteena.
Yksinkertainen ihminen tietysti kysyisi, onko pakko katsoa SNL, jos sisältö loukkaa. Trump on kuitenkin oman persoonansa ja pakkomielteidensä vanki. Hän ei vain voi olla katsomatta itsensä kuvaa TV:stä, vaikka hän toivoisi kuvan olevan toisenlainen. Todellisuus iskee tässä silmille, koska jopa hän ymmärtää, mitä hänestä suurin osa amerikkalaisista ajattelee. Haters and loosers.
Meillä ei kuitenkaan ole syytä ivata Trumpia liikaa. Juuri äsken uutiset kertoivat kertoivat venäläisten ihailevan Stalinin johtajuutta ja suurin osa näistä ihailijoista kaiken lisäksi tunnustaa Stalinin rikokset ihmisyyttä vastaan. Tämä uutinen tuo esille oudon piirteen ihmisyydessä, jotakin ihmistä voidaan ihailla hänen teoistaan huolimatta. Ja tässä tapaamme Trumpin, hänen kannattajansa ja äänestäjänsä samassa veneessä.
On olemassa todellisuus, jossa Trump on sankari, jossa hän saa esittää sankarin roolia ja pitää monologeja. Hänellä on ihailijansa, jotka pitävät hänen tyylistään täysin riippumatta siitä, mitä teoistaan ajattelevat. Mutta on myös olemassa todellisuus, jossa Trump ei ole sankari ja tämä todellisuus on ikävä kyllä häntä lähellä, se iskee heti kun hän astuu Trumptowerin tai White Housen ulkopuolelle.
Aitona newyorkilaisena hän haluaisi olla sankari myös omiensa joukossa, mutta hänen omansa eivät oikein pidä hänestä. SNL lähetetään nimenomaan hänen kotikaupungissaan. Trumpin täytyy lähteä kauas maailmalle ollakseen sankari, tehdäkseen presentaation. Trumpin tapa ratkaista tämä ongelma on tietysti hänen tyyliään: kielletään toisten tulkintojen esittäminen hänen toimistaan. Koska huumori on ehdottomasti voimakkain ase, kielletään siis huumori. Trump voittaa kevyesti kaikki väittelyt (omassa todellisuudessaan), mutta huumoria hänkään ei kykene voittamaan.
Tässä voisi aavistella, että ehkäpä Trump pitääkin suurimpana vaarana Ceaucescun kohtaloa. Mitä jos hän joskus omiensa joukossa yhtäkkiä kuuleekin harmonian särkyvän. Joku huutaa buuauksen ja lumous särkyy. Buuaus voimistuu ja yhtäkkiä Trump ei enää olekaan mitään edes kannattajiensa joukossa. Lempipainajainen ehkä. Ja tämän lumouksen särkymisessä SNL voisi olla keskeinen tekijä. Kukaan ei lue Washington Postia tms. keskivalloissa, mutta moni saattaa silti katsoa SNL, amerikan putousta. Ja siitä puhutaan kuitenkin hessuhopojenkin kahvipöydissä.
Toisaalta, vaikka näin voimakasta ilmiötä ei tapahtusi, Trumpia silti kiusaa ajatus arvostuksen puutteesta. Jospa nuo häntä palvovat heinähatut kuitenkin nauravat salassa hänelle, jospa hän on vain pelle, jonka edesottamuksia halutaan seurata. Mutta jopa heinähattu tajuaa, että Trump ei sijoitu korkealle presidenttien arvohierarkiassa. Vaikka heinähattu ei uskoisi Trumpin vastustajien väitteitä, hän voi silti nauraa SNL Trumpille.
Psykologisoiden, Trump joutuu harhojensakin keskellä havaitsemaan ristiriitoja ja yrittämään niiden ratkaisemista. Jos hänellä on oma ideaaliminänsä, kuvansa itsestään, tämän kuvan täytyy säilyä eheänä ja tämän kuvan rikkojen, kuvainraastajien on kärsittävä seurauksista. Omaan tietoisuuteen ei saa päästää ristiriitoja, koska Trump on kyvytön niitä rikkomaan. Jonkin ehkä jo menneen ihmistyypin kuvana Trump joutuu tässä taisteluun, heikkoutta vastaan. Parempi menetelmä olisi tietysti omaksua ristiriitainen minäkuva ja ratkoa sen ongelmia itseironian ja huumorin avulla. Siihen Trumpin juvenaali persoona ei vain kykene.
