Yhden kauden ihmeet

[torreira#11]

Ilveksestä tulee mieleen Kai Syrjänen, joka kaudella 89-90 teki 44 ottelussa 25+28 pistettä. Pääsi tuolloin pelaamaan Jalon ja Niemisen ketjuissa. Muuten tehokkaimmat kaudet tuottivat 33, 29 ja 27 pistettä. Olihan Kaitsu ihan hyvä liigakiekkoilija, mutta tuo yksi kausi oli selkeä huippukausi.

 

[Barnes]

Tehopisteiden osalta mieleen tulee Jyri Marttinen. 06-07 JYPissä 44 peliin (loppukausi meni Ruotsissa) 13+17, sen jälkeen ei koskaan yli 20 pistettä tai 10 maalia. MM-hopeamitalisti toki kyseessä, mutta pistetehtailu loppui nopeaan.

Lauri Taipalus teki itsestään 14-15 nimen tehoilla 6+27. Sen jälkeen jotain tapahtui, ja SaiPassa miehestä tuli kaiketi yleinen vitsi. Henkisiä juttuja?

 

[#16]

Jos pelkästään pisteitä ajatellaan, niin Otto Honkaheimolla kausi 2012-2012 tuotti kivat 3+24 pinnaa. Toisiksi paras kausi 2008-2009 2+14 pistettä. Muut Oton Liiga kaudet pinnojen osalta tuottivatkin sitten maksimissaan 10 pinnaa ja Liiga otteluita kuitenkin kertyi komeasti lähemmäs 600 runkosarjassa.

 

[VeeJiiJii]

Tehopisteiden osalta mieleen tulee Jyri Marttinen. 06-07 JYPissä 44 peliin (loppukausi meni Ruotsissa) 13+17, sen jälkeen ei koskaan yli 20 pistettä tai 10 maalia. MM-hopeamitalisti toki kyseessä, mutta pistetehtailu loppui nopeaan.

Näiden pelaajien kohdalla tehopisteet menevät vähän omaan kontekstiinsa, koska heidän arvoaan ei mitata pelkästään niillä. Toni Mäkiaho samoin teki kaudella 2006-07 51 pistettä, mutta onnistui murtautumaan vuoden 1998 MM-hopeajoukkueeseen tehoilla 13+9=22 ja 185 jäähyminuutilla. Tehopisteet ovat peruspakille tai rouhijalle vain extraa.

Tulee mieleen myös Jarkko Malinen, joka teki kaudella 2015-16 KooKoossa 42 pistettä ja putosi viimeisten joukossa MM-kisajoukkueesta. Pelasi tuolla kaudella myös ainoat A-maaottelunsa, mutta isommissa seuroissa tehot ovat olleet maltillisempia ja arvo mitattu kahden suunnan pelaamisessa. Vähän samaan kategoriaan menee Ville Kohon 37 pisteen kausi 2013-14, vaikka toki koko ura meni samassa seurassa.

 

[Useful Idiot]

Jussi Makkonen, HPK 2008-09. Todellinen suonenvetokausi ja maalipörssin voitto. Epännistui seuraavalla kaudella sekä KHL:ssä että Ruotsissa. Myöhemmin parhaimmillaan luotettava liigapelaaja ja kelvollinen ura, mutta ei ollut 2010-luvulla enää kv-tason pelaaja. Viime kausi Puolassa, nyt 35-vuotiaana ilman sopimusta.

Siinä kelpasi laittaa Steve Kariyan ja Janne Laakkosen syötöistä kiekkoa pussiin. Makkosella on ihan arvostettava ura, että ei sillä, mutta kyllähän sen jopa melkein tiesi/näki, että Kerhon jälkeen ei tuollaisia tehoja ole luvassa.

 

[Raimoton]

Tehopisteiden osalta mieleen tulee Jyri Marttinen. 06-07 JYPissä 44 peliin (loppukausi meni Ruotsissa) 13+17, sen jälkeen ei koskaan yli 20 pistettä tai 10 maalia. MM-hopeamitalisti toki kyseessä, mutta pistetehtailu loppui nopeaan.

Ja SM kulta löytyy myös, lerppukiekko on legendaarisimpia voittomaaleja.

Ei Jyri Ässä-kausina mikään pistenikkari ainakaan ollut. Peruspakki, jolla kuitenkin jonkimoista pelisilmää. Periksiantamaton luonne. Pisteiden valossa yhden kauden ihme, mutta muuten Marttisesta nautti joka kausi. Hänestä voisi tämän kauden Ässäläiset ottaa vähän mallia.

 

[Aihio]

Ei Jyri Ässä-kausina mikään pistenikkari ainakaan ollut. Peruspakki, jolla kuitenkin jonkimoista pelisilmää. Periksiantamaton luonne. Pisteiden valossa yhden kauden ihme, mutta muuten Marttisesta nautti joka kausi. Hänestä voisi tämän kauden Ässäläiset ottaa vähän mallia.

Marttisesta jäänyt mieleen, että oli todella ikävä vastustaja. Osasi kyllä kaikki koiruudet kaukalossa.

 

[Kyle]

Monen yhden kauden ihmeen kohdalla tuntuu toistuvan, kun pelaa läpimurto kauden niin sen jälkeen siirtyy (rahan) perässä suurempiin organisaatioihin, missä tulee taantuma. Joskus olisi hyvä kenties asettua vielä toiseksi kaudeksi sinne missä peli luistaa.

Tämän hetken Ilveksestä Ville Kolppanen lähti aikanaan tähtistatuksella maailmalle ja palasi keskinkertaisena. Toki Kolppasella on yhden Ilves kauden jälkeen ainakin yksi hyvä KHL kausi takana.

Matias Myttynen on toinen pelaaja, joka on saanut ison statuksen oikeastaan vain yhden hyvän Kalpa kauden jälkeen. Vähän kokeili siipiään isommissa liigoissa, mutta nyt takaisin Tampereella. Ikää kuitenkin jo 30, niin hirveän montaa ohi kautta ei ole varaa enään pelata. Tällä kaudella otanta on vielä pieni, mutta otteet ovat lupauksia herättäviä. Nyt tosin ilmeisesti sitten loukkaantunut.

Tapparan Olavi Vauhkonen on kanssa mielenkiintoinen. Toki hyvän ja erinomaisen rajamailla alemmissa ketjuissa rouhijana ja alivoimalla, mutta tehopisteissä raju pudotus kun vaihtui Sportista Tapparaan. Varmasti riippuu näkökulmasta onko mielekkäämpää hätyytellä pistepörssin kärkisijoja heikomassa joukkueessa isolla vastuulla, vai olla pienemmässä roolissa menestyvässä joukkueessa.

 

[Roger Moore]

Michael Keränen, Ilves 2013-14. Pistepörssin jaettu kärkisija Ville Vahalahden kanssa ja Lasse Oksanen -palkinto. Lähellä myös MM-kisapaikkaa. Pääsi kokeilemaan NHL:ssäkin, mutta Eurooppaan palattuaan taiteilijasielu on esiintynyt erittäin vaihtelevalla menestyksellä. KooKoossa ja Sportissa kelpo tehoja, mutta seurat vaihtuneet tiheään, eikä ole ollut enää lähelläkään EHT-tasoa.

Eikai Keränen nyt sentään yhden kauden ihme ole, onhan miehellä piste per peli tason kausi KooKoossakin (39 peliä tuli silloin kasaan) ja tällä kaudella Sportissa tehnyt ihan hyvää jälkeä kun sai sopimuksen sinne. Ailahtelevaa meno on toki ollut, ei siinä mitään.

Vili Sopanen. Ei yhden kauden, vaan yhden seuran ihme. Ei ole tainnut onnistua muualla kuin Lahessa.

No ei kummoisesti tosiaan, IFK:sta löytyy yksi 36 pisteen kausi ja sitten kaudella 2018-19 teki Lukossa 9 pistettä 13:ssa pelissä, mutta siinäpä nuo mainittavat onnistumiset Pelsun ulkopuolella.

Timo Vertalaa tuossa mietin vähän sellaiseksi yhden seuran ihmeeksi ja tarkemmin vielä Tapparassa Janne Ojasen ketjukaverina. Ojasen laidalta löytyy kuitenkin kausia milloin on iskenyt 24, 17 ja 23 maalia kauteen. Lisäksi kaudella 2007-08 sai kenkää Kärpistä kesken kauden ja meni sitten Tapparaan missä teki tehot 8+10 ja pelejä taisi olla 23 kappaletta.

 

[Wiljami]

Henrik Koivisto kuuluu ehdottomasti tämän ketjun aihepiiriin. Jukureiden ensimmäisellä liigakaudella aivan tolkuttoman kova tutkapari Tallbergin kanssa ja iso syy siihen että joukkue keikkui alkukaudesta liigakärjessä ja jatkopelipaikka karkasi vasta pelissä 59. Toisella kaudella ei enää tehoja eikä sitten peli-iloakaan löytynyt, siirtyi kesken kauden KooKoohon minkä paidassa taisi saada tehtyä yhden maalin Jukureita vastaan ja sen jälkeen ilmeisesti alkoi olla urakin paketissa. Nykyisin pyörittelee omaa mediaputiikkia ja ihan hyvän tuntuista produktiota ainakin tuo hokijargon-ohjelma.

 

[Virveliä kainaloon]

Viime vuosikymmenellä Tapparassa varmaan selkein yhden kauden ihme oli Chris Connolly.

57 19+22, seuraavana syksynä kenkää, loppukausi Saksassa ok tehoin. Sitten Ruotsista kenkää, pari kautta Saksassa puolta pinnaa per peli ja ura pakettiin alle kolmikymppisenä.

 

[Nukkemurhaaja]

Henrik Koivisto kuuluu ehdottomasti tämän ketjun aihepiiriin. Jukureiden ensimmäisellä liigakaudella aivan tolkuttoman kova tutkapari Tallbergin kanssa ja iso syy siihen että joukkue keikkui alkukaudesta liigakärjessä ja jatkopelipaikka karkasi vasta pelissä 59. Toisella kaudella ei enää tehoja eikä sitten peli-iloakaan löytynyt, siirtyi kesken kauden KooKoohon minkä paidassa taisi saada tehtyä yhden maalin Jukureita vastaan ja sen jälkeen ilmeisesti alkoi olla urakin paketissa. Nykyisin pyörittelee omaa mediaputiikkia ja ihan hyvän tuntuista produktiota ainakin tuo hokijargon-ohjelma.

Koivistohan kärsi pahoista selkävaivoista ja joutui tämän vuoksi myös lopettamaan uransa. Liekkö olleet myös syynä siihen, että pistetehtailu takkusi pahasti.

Edit:

Löytyi Koiviston haastattelu aiheesta.

SM-liigakiekkoilijasta toimitusjohtajaksi alle 30-vuotiaana – Henrik Koiviston elämä mullistui hetkessä: ”Yhtäkkiä sylissä on lapsi”

Liigakiekkoilija Henrik Koiviston ura loppui alle kolmekymppisenä. Hän ei ikävöi jääkiekkoa vaan löysi uuden intohimon.

www.is.fi

"Selän oireita ei kuitenkaan koskaan saatu kuriin. Välilevyn pullistuma sieltä leikattiin sitten keväällä 2019, mutta ei se vieläkään ole sellainen, että SM-liigassa pystyisi pelaamaan. Tilastoistanikin näkee, että 90-prosenttisena suoritukseni tippuu aika paljon, hymähtää Koivisto, joka teki Jukurien huippukautensa jälkeen 68 liigapelissä kolme maalia."

 

[VapaahetoisGM]

Vili Sopanen. Ei yhden kauden, vaan yhden seuran ihme. Ei ole tainnut onnistua muualla kuin Lahessa.

Toki Sopanen on ollut tehokkaampi Lahdessa kuin muualla, mutta ei kyllä ole ihan niin suuri yhden seuran ihme, kun yleisesti ajatellaan. Myös pahat loukkaantumiset ovat häntä riivanneet.

Pelicansissa: 429o 123+172=295 (0,68 ppg)

Muualla: 118o 26+41=67 (0,57 ppg)

 

[Oskar]

Niclas Lucenius pariin kertaan.

 

[vastaantulija]

Terra Nova

 

[Ralph]

Niclas Lucenius pariin kertaan.

Miten tämä on mahdollista? Miten voi olla yhden kauden ihme, jos on kerta pelannut pari hyvää kautta?

 

[Oskar]

Miten tämä on mahdollista? Miten voi olla yhden kauden ihme, jos on kerta pelannut pari hyvää kautta?

Sanos muuta. Vaatii taitoa olla yhden kauden ihme viiden vuoden välein.

 

[Neely]

Toki Sopanen on ollut tehokkaampi Lahdessa kuin muualla, mutta ei kyllä ole ihan niin suuri yhden seuran ihme, kun yleisesti ajatellaan. Myös pahat loukkaantumiset ovat häntä riivanneet.

Pelicansissa: 429o 123+172=295 (0,68 ppg)

Muualla: 118o 26+41=67 (0,57 ppg)

Ei Sopanen mielestäni Helsingissä missään nimessä huono ollut. Itse pidin vaikka liike olikin lopussa todella raskasta. Omasi kuitenkin harvinaisen taidon ratkaista pelejä.

 

[masa90]

Lopettikos Sopanen jo? Ei mitään muistikuvaa ainakaan että olisin nähnyt siirtoilmoituksen Lukon kauden jälkeen.

 

[Veffi]

Lopettikos Sopanen jo? Ei mitään muistikuvaa ainakaan että olisin nähnyt siirtoilmoituksen Lukon kauden jälkeen.

Ei ainakaan virallisesti. Vaikeat loukkaantumiset kyllä alla, joten pelipaikan hankkiminen näinä aikoina voi olla todella hankalaa.