Monen yhden kauden ihmeen kohdalla tuntuu toistuvan, kun pelaa läpimurto kauden niin sen jälkeen siirtyy (rahan) perässä suurempiin organisaatioihin, missä tulee taantuma. Joskus olisi hyvä kenties asettua vielä toiseksi kaudeksi sinne missä peli luistaa.
Tämän hetken Ilveksestä Ville Kolppanen lähti aikanaan tähtistatuksella maailmalle ja palasi keskinkertaisena. Toki Kolppasella on yhden Ilves kauden jälkeen ainakin yksi hyvä KHL kausi takana.
Matias Myttynen on toinen pelaaja, joka on saanut ison statuksen oikeastaan vain yhden hyvän Kalpa kauden jälkeen. Vähän kokeili siipiään isommissa liigoissa, mutta nyt takaisin Tampereella. Ikää kuitenkin jo 30, niin hirveän montaa ohi kautta ei ole varaa enään pelata. Tällä kaudella otanta on vielä pieni, mutta otteet ovat lupauksia herättäviä. Nyt tosin ilmeisesti sitten loukkaantunut.
Tapparan Olavi Vauhkonen on kanssa mielenkiintoinen. Toki hyvän ja erinomaisen rajamailla alemmissa ketjuissa rouhijana ja alivoimalla, mutta tehopisteissä raju pudotus kun vaihtui Sportista Tapparaan. Varmasti riippuu näkökulmasta onko mielekkäämpää hätyytellä pistepörssin kärkisijoja heikomassa joukkueessa isolla vastuulla, vai olla pienemmässä roolissa menestyvässä joukkueessa.