Yhden kauden ihmeet

[100A]

Eikö Simo Vidgren menisi täydestä tähän kategoriaan? Kaudella 2004-2005 Ilveksessä 55 pelissä tulokkaalle hyvät 17 pistettä ja vuoden tulokas palkinnon pokkaus. Seuraavalla kaudella yhdeksän pelin kiikareden jälkeen ulostus KalPaan, jossa sai tuon 17 pistettä kasaan kahden kauden aikana 91 pelissä. Tämän jälkeen kausi Ranskassa, perään suomi-sarjassa ja game over 26-vuotiaana.

Mitä lie tekee nykyään, ikääkin vaivaiset 30?

Edellisellä sivulla muutama sana herrasta olikin, ite olin kyllä unohtanut hepun täysin.

Yhden kauden ihmeeksi voisi nimetä Simo Vidgrenin, joka tuli Dahlmanin tapaan valituksi vuoden tulokkaaksi ja rimpuili vielä liigassa pari kautta tämän jälkeen, mutta katosi sitten oikeastaan kuvasta täysin.

 

[Ghost]

90-luvulta muistuu mieleen Miikka Rousu. 1994-95 Kärpissä kakkosdivarissa kovat tehot (16 peliä 44 pistettä). Muistelisin, että puhui itse itsensä TPS:ään try outille ja sai paikan. Avauskaudella komeasti 42 peliä 14+21=35.

No, seuraavalla kaudella 24 peliin 5 pistettä ja osa kaudesta Kiekko-67:ssa. Kaikkiaan avauskauden jälkeen 72 peliä ja 20 pistettä liigassa. Divarissa toki Kärppien nousun arkkitehtejä. Vammat taisivat haitata uraa avauskauden jälkeen.

Jos sellaisia pelaajia miettii, jotka eivät ihan pistepörssin kärkisijoilla keikkuneet, Ilveksen alempien ketjujen kaksikko Mikko Suvanto ja Antti-Jussi Miettinen muistuu aika lailla kärkeen mieleen kokoonpanoja selatessa.

Kummatkin täyttivät mainiosti paikkansa Vaclav Sykoran ensimmäisellä kaudella Suvanto teki liigadebyyttikaudellaan 19 pistettä ja Miettinen 13.

Seuraavalla kaudella Miettinen sai 25 ottelussa aikaan 0+1 ja ura jatkui KooKoo-visiitin kautta Saksan kolmos- ja nelostasolla, jossa toki dominoi.

Suvanto puolestaan teki 37 otteluun 2+4 pistettä. Päälle kuusi peliä SaiPassa kiikareilla ja takaisin alasarjoihin ja pikkumaihin.

Molemmat toki käyvät myös esimerkistä siitä, miten hyvä valmennus voi tehdä ihmeitä. Sykoran jälkimmäinen kausihan jäi pahasti vajaaksi, kunnes peräsimeen astui Curt Lindström.

 

[100A]

Lapsuudestani muistan herran Pentti Rautakallio.

Eliteprospects.com - Pentti Rautakallio

Ekalla kokonaisella liigakaudella tuli oivasti tehoja kolmosparin puolustajalle, vaan sen jälkeen oli hiljaisempaa. Hitto kun on aivan unohtunut kuka oli Pentin pakkipari tuolloin? Pääsin noihin aikoihin aina kaverin isän kausikortilla Isomäkeen ja matseissa tuli käytyä tosi usein.

Edit.: Ilpo Nyströmhän se olikin. Eliteprospects.com - Ilpo Nyström

 

[Mr.Fox]

90-luvulta muistuu mieleen Miikka Rousu. 1994-95 Kärpissä kakkosdivarissa kovat tehot (16 peliä 44 pistettä). Muistelisin, että puhui itse itsensä TPS:ään try outille ja sai paikan. Avauskaudella komeasti 42 peliä 14+21=35.

Eikö Rose valittu ensimmäisellä TPS-kaudellaan peräti SM-liigan Vuoden tulokkaaksi?

EDIT: ei, kyllähän se Jani Hurme pokkasi Jarmo Wasama -palkinnon kaudella 1995-96.
Ainakin Rosen pisteet taisivat riittää TPS:n kaikkien aikojen sisäisen pistepörssin ykköstilalle - Esa Keskisen rinnalle.

 

[100A]

Vammat taisivat haitata uraa avauskauden jälkeen.

Mieshän jopa sokeutui hetkellisesti, näkö kuitenkin palasi vielä, eikö?

 

[scholl]

Luttista jos haluaa lokeroida liigapelaajana, niin sanoisin hänen olevan varsin luotettavan ja hyvätasoinen peruspelaaja, jolla on myös pari hienosti onnistunutta kautta takanaan.

Paras metristä, mutta jos ketju on huono niin ei tule mitään. Hän tarvitsee ketjun, jossa muut pelaajat ovat huippuja ja menee itse maalille ja lyö ribarit sisään. Vähän ylihintainen, eikä niin käyttökelpoinen nyky-IFK:ssa, joten olisin ollut valmis vaikka pelaajakauppoihin.

 

[Maximum_attack]

Mieshän jopa sokeutui hetkellisesti, näkö kuitenkin palasi vielä, eikö?

Kyllä Rousu ainakin vielä 2000-luvun puolessa välissä Ranskassa Rouenissa pelaili ja taitaa Ranskassa tänäkin päivänä valmentaa. Muistelisin että perusti vaimonsa kanssa vaateliikkeen joko Ouluun tai Ranskaan tuossa muutama vuosi takaperin. Joten ei nyt ainakaan lopullisesti ole näkö mennyt. Itselle uutta tietoa tuo sokeutuminen.

 

[Kaspo]

Eikös Rousua vaivannut joku ikävä sairaalabakteeri ranteessa tai kyynärvarressa?

 

[Robin Big Snake]

Arttu Luttinen, loisto kausi Pelicanseista Laschin rinnalla ja takasin varjoihin IFK:hon.

Seikola, myös huippukausi Pelicanseissa ja sit Turkuun hiihtelemään lumettomia latuja.

Nyt oli kyllä niin surkeat haut ettei paremmasta väliä.

Luttisen loisto kausi Peli canseissa oli 35 pistettä. Tämän loisto kauden lisäksi mainittakoon 44, 39, 32, 27 ja 24 pisteen kaudet.

Seikolan huippukausi ennen Turkuun menoa tuotti 24 pistettä. Edelliset liigakaudet 32, 39 ja 45 pistettä.

 

[100A]

Joten ei nyt ainakaan lopullisesti ole näkö mennyt. Itselle uutta tietoa tuo sokeutuminen.

Ei mennyt lopullisesti, mutta muistan lukeneeni jonkun pidemmän jutun jossa kertoi heränneensä eräänä sunnuntaiaamuna ilman näkökykyä. Erityisesti jäi mieleeni lause jossa hän kertoi kuunnelleensa formulat telkkarista.

 

[Rixa88]

Tästäkin voidaan olla varmaan montaa mieltä mutta laskisin Miika Wiikmanin tähän kategoriaan. Hän oli HPK:n ykkösmaalivahti mestaruuskautena 2005-06, tuolloin hänellä oli playoffeissa 11 ottelussa päästettyjen maalien keskiarvo 1,98 ja torjuntaprosentti 92,9 %. Tämän jälkeen hän on toki pelannut kaksi yli 30 ottelun kautta SM-liigassa mutta ei ole nähdäkseni ollut yhtä hyvä kuin HPK:n mestaruuskautena eikä saavuttanut mitään. Kevään 2006 pudotuspelien jälkeen hän on pelannut liigaurallaan seitsemän playoff-matsia ja niissä yhteenlaskettu torjuntaprosentti on alle 90 ja päästettyjen maalien keskiarvo yli 3.

Kausi 2005-06 oli hänelle myös ainoa jolloin pääsi Suomen maajoukkueeseen. Oli tosin ainoastaan varamaalivahtina Euro Hockey Tourissa.

 

[Focker]

Eikö Simo Vidgren menisi täydestä tähän kategoriaan? Kaudella 2004-2005 Ilveksessä 55 pelissä tulokkaalle hyvät 17 pistettä ja vuoden tulokas palkinnon pokkaus. Seuraavalla kaudella yhdeksän pelin kiikareden jälkeen ulostus KalPaan, jossa sai tuon 17 pistettä kasaan kahden kauden aikana 91 pelissä. Tämän jälkeen kausi Ranskassa, perään suomi-sarjassa ja game over 26-vuotiaana.

Mitä lie tekee nykyään, ikääkin vaivaiset 30?

Simo Vidgren keskittyy nykyään opiskeluun. Taisi lääkätiedettä tms. opiskella Kuopion yliopistossa. Miehellä oli jotain vikaa jaloissa, polvissa tms. Ponsse sukua, ellen väärin muista.

 

[Raymond Pearl]

Tästäkin voidaan olla varmaan montaa mieltä mutta laskisin Miika Wiikmanin tähän kategoriaan.

Wiikman pelasi tämän kauden jälkeen kaksi hyvää kautta Hartfordissa AHL:ssa, mutta kolmantena kautena alkoi jostain syystä alamäki. Sen jälkeen tämä ei koskaan palannut noiden kolmen kauden tasolle.

 

[Sisäliitin]

Jerry Ahtola, HIFK:ssa kaudella 2009-10 tehot 23+10. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa.

No miten sen nyt ottaa. Ahtola on ollut aika tasainen 20 pisteen mies läpi uransa. Yleensä vielä niin että maaleja on ollut hieman syöttöjä enemmän. Viime kaudella playoffeissa kiitettävät 5+5 14 ottelussa.

 

[Rattlehead]

Mitenkäs Mikko Laine? Tuli HPK:hon tryoutille kauden 2005-2006 alla, pelasi hyvät harkkamatsit ja siihen päälle tasoonsa nähden melkoisen suonenvetokauden tehden runkosarjassa 11+17 pistettä. Ennen ja jälkeen pääsi pääsarjatasolla kaksi kertaa kymmeneen pisteeseen. Tykkäsin kyllä miehen pelityylistä ja luistelunopeutensa ansiosta aineksia olisi ollut parempaankin, mutta ei muistaakseni onnistunut kovin usein esim. lukuisista läpiajoista. Teki kuitenkin aikoinaan kovan tempun ponnistamalla suoraan Suomi-sarjasta liigaan. Sitä ei kovin montaa kertaa ole tainnut tapahtua.

 

[Meteor]

Mitenkäs Mikko Laine? Tuli HPK:hon tryoutille kauden 2005-2006 alla, pelasi hyvät harkkamatsit ja siihen päälle tasoonsa nähden melkoisen suonenvetokauden tehden runkosarjassa 11+17 pistettä. Ennen ja jälkeen pääsi pääsarjatasolla kaksi kertaa kymmeneen pisteeseen. Tykkäsin kyllä miehen pelityylistä ja luistelunopeutensa ansiosta aineksia olisi ollut parempaankin, mutta ei muistaakseni onnistunut kovin usein esim. lukuisista läpiajoista. Teki kuitenkin aikoinaan kovan tempun ponnistamalla suoraan Suomi-sarjasta liigaan. Sitä ei kovin montaa kertaa ole tainnut tapahtua.

EJ-Laineeseen liittyen parikin kysymystä, ihan vaan noin Eliteprospectsin perusteella. Eli onko tietoa miksi ei parin kauden yrityksestä huolimatta pärjännyt ulkomaiden alemmissa sarjoissa, ei kyseessä kuitenkaan niin puukätinen kaveri ollut. Pelimääristä tulisi mieleen loukkaantumiset? Ja toiseksi, mistä on ollut kyse tässä Örebro J20-systeemissä? Ja linkki vielä perään Eliteprospects.com - Mikko Laine

 

[korkki]

Lapsuudestani muistan herran Pentti Rautakallio.

Eliteprospects.com - Pentti Rautakallio

Ekalla kokonaisella liigakaudella tuli oivasti tehoja kolmosparin puolustajalle, vaan sen jälkeen oli hiljaisempaa. Hitto kun on aivan unohtunut kuka oli Pentin pakkipari tuolloin? Pääsin noihin aikoihin aina kaverin isän kausikortilla Isomäkeen ja matseissa tuli käytyä tosi usein.

Edit.: Ilpo Nyströmhän se olikin. Eliteprospects.com - Ilpo Nyström

Mun mielestäni Ässien tuolloisesta kolmospakkiparista ei oikein voi puhua yhden kauden ihmeinä kummastakaan. Tasaista suorittamista, ehkä nuoremman Rautakallion yhtä kautta lukuunottamatta. Maalimäärä oli aika kova tuolla kaudella, en kyllä muista mikähän siinä mahtoi olla syynä. Varmaan odotuksetkin nousivat että Pentti menee isoveljensä jalanjälkiä, mutta ei sitten kuitenkaan noussut edes maajoukkuetasolle.

 

[100A]

Mun mielestäni Ässien tuolloisesta kolmospakkiparista ei oikein voi puhua yhden kauden ihmeinä kummastakaan. Tasaista suorittamista, ehkä nuoremman Rautakallion yhtä kautta lukuunottamatta. Maalimäärä oli aika kova tuolla kaudella, en kyllä muista mikähän siinä mahtoi olla syynä. Varmaan odotuksetkin nousivat että Pentti menee isoveljensä jalanjälkiä, mutta ei sitten kuitenkaan noussut edes maajoukkuetasolle.

Sellainen muistikuva että kolmospari pelasi tuohon aikaan todella vähän. Olihan siinä toki tekijämiehiä rosterissa edelläkin.

 

[Hangon keksi]

Kun tässä nyt on alettu enemmänkin jauhamaan 80-luvun Ässien pelaajista, niin sieltä muistuu mieleen huiman tulokaskauden 1987-88 pelannut Ari Matilainen, joka sai yhden kauden näytöillä jopa NHL-varauksenkin. Tämän jälkeen muutama keskinkertainen kausi Kärpissä ja Tapparassa eikä muuta.

 

[VapaahetoisGM]

Jere Sallisen viime kausi ja Patrick Davisin tämä kausi.

pakko nostaa vanha klassikko esiin. Jere Sallinen ja ”yhden kauden suonenveto”.

 

[Blackie]

Pistetään tähän Jesse Jyrkkiö. Rockyn alaisuudessa läpimurto ja lähes 0,5 pistettä per peli nuorena jannuna ensimmäisenä täytenä kautena. Siitä kaudesta lähtien tasaisesti alamäkeä ja lopulta ulos koko sarjasta.

 

[Raúl]

Vili Sopanen. Ei yhden kauden, vaan yhden seuran ihme. Ei ole tainnut onnistua muualla kuin Lahessa.

 

[VeeJiiJii]

Muutama tuli mieleen:

Janne Hauhtonen, HIFK 2005-06. Tykkikausi Tony Salmelaisen sentterinä ja NHL-sopimus. Lyhyen AHL-visiitin jälkeen muutama keskinkertaisempi kausi Ruotsissa ja SM-liigassa.

Antti Kalapudas, Sport 2018-19. Tuolloin 46 pistettä ja EHT-debyytti. Ikää tosin edelleen vain se 24 vuotta ja teoriassa ura vielä vedenjakajalla. Ura alamäessä kriisi-JYPissä, mutta tuskin olisi käänteentekevä pelaaja kärkiseuroissakaan.

Antti Kerälä, Jokerit 2010-11. Hieno 41 pisteen kausi Janne Lahden ja Teemu Pulkkisen keskellä. Ehdolla vuoden tulokkaaksi, mutta hävisi kisan Pulkkiselle. Ura ei lähtenyt enää sen suurempaan lentoon.

Michael Keränen, Ilves 2013-14. Pistepörssin jaettu kärkisija Ville Vahalahden kanssa ja Lasse Oksanen -palkinto. Lähellä myös MM-kisapaikkaa. Pääsi kokeilemaan NHL:ssäkin, mutta Eurooppaan palattuaan taiteilijasielu on esiintynyt erittäin vaihtelevalla menestyksellä. KooKoossa ja Sportissa kelpo tehoja, mutta seurat vaihtuneet tiheään, eikä ole ollut enää lähelläkään EHT-tasoa.

Antti Lehtonen, Ilves 2016-17. Tekeminen kiihkeässä puolivälieräsarjassa Tapparaa vastaan oli hienoa katseltavaa ja oli Ilveksen kenties tärkein pelaaja. Kahtena seuraavana kautena jäi hiljalleen ensin Heleniuksen ja molemmat lopulta Dostalin taakse. Lehtonen pelasi viime kauden Allsvenskanissa, mutta tällä kaudella ollut ilman sopimusta.

Jasper Lindsten, TPS 2016-17. 37 pistettä ja tehopörssin voitto Atu Selinin TPS:ssä. Seuraavalla kaudella kelvolliset tehot, mutta jäi lopulta Kalle Kaskisen koirankoppiin. Ura ei saanut nostetta Kärpissä, eikä tehoja ole tullut nyt Selinin Ässissäkään.

Marko Luomala, Ässät 2009-10. Maalipörssin voitto ja 44 pisteen tykkikausi, joka ei toistunut. Muuten ihan kurantti liigaura, mutta taso putosi hiljalleen 2010-luvulla. Kaudella 2013-14 pelasi Mestistä Sportissa, mutta putosi kasvattajaseurastaan Liigan puolella. Loppu-ura meni pienemmissä sarjoissa ulkomailla.

Jussi Makkonen, HPK 2008-09. Todellinen suonenvetokausi ja maalipörssin voitto. Epännistui seuraavalla kaudella sekä KHL:ssä että Ruotsissa. Myöhemmin parhaimmillaan luotettava liigapelaaja ja kelvollinen ura, mutta ei ollut 2010-luvulla enää kv-tason pelaaja. Viime kausi Puolassa, nyt 35-vuotiaana ilman sopimusta.

 

[VeeJiiJii]

Puolustajakin löytyi. Tero Konttinen, Ässät 2006-07. Tehokkaan tulokaskauden jälkeen ei tehnyt enää edes maalia SM-liigassa ja vietti todellista kiertolaiselämää. Kova luu Mestis-tasolla, mutta pelasi myös Allsvenskanissa, Tanskassa ja Ranskassa.

 

[Blackie]

Konttinen ja Antti Lehtonen olivat hyviä nostoja by @VeeJiiJii. Konttinen tosin oli tuona pisteidentehtailukaudellaan täysi katastrofi omassa päässä. Jyrkkiö ei ihan niin huono kuitenkaan.

Antti Lehtosen olin itse ehtinyt unohtamaan jo täysin näköjään muutamassa vuodessa. Melkoinen tähdenlento kyseessä. Nollapeli ratkaisevassa kolmannessa säälipleijaripelissä Ässiä vastaa ja muutenkin selkeä voitto Andreas Bernardista ko. sarjassa. Kovaa oli hype siinä vaiheessa.