Illan ratoksi lukaisin lainaamani suomenkieliset sarjakuva-albumit Oikeuden Puolustajat ja Teräsmies: Miehet Terästä, jotka ovat DC-kustantamon taannoisen rebootin tuloksia. DC päätti taas vaihteeksi buutata koko sarjakuvauniversuminsa ja aloittaa sankariensa tarinat jälleen kerran alusta.
Se toimi kerran eli 1985, kun kustantamo putsasi vähän pöytää 50 vuoden sarjakuvahistorian jälkeen ja selkeytti kuvioita, mutta sen jälkeen on tullut jos jonkinlaista kriisiä, kriisin jatko-osaa, maailmanloppua ja muutoksen muutoksen muutosta. Ja nyt sitten taas pakka uusiksi, ja jälleen Teris, Batman ja kumppanit ovat aiempaa nuorempia ja käyvät samantapaiset vaiheet ja seikkailut läpi.
Heikolta näyttää tämänkertainen reboot. Oikeuden Puolustajien syntytarina muistutti karmealla tavalla sarjakuvien mustasta aukosta eli 1990-luvusta, eli Jim Leen kuvitus oli taidokasta, mutta isot poseerauskuvat veivät kosolti tilaa ja itse tarina oli täyttä paskaa. Jatkuvaa mättöä, angstaamista ja massiivista tuhoa, aivan kuin Michael Bayn Transformersit olisi siirretty paperimuotoon.
Teräsmiehen alkuvaiheiden tarina ei paljoa parempaa ollut, mutta siinä oli sentään juoni ja Grant Morrison oli upottanut tarinaan hauskoja pääsiäismunia Teräsmiehen 1930-luvun lopun tarinoista eli niistä aidoista ja alkuperäisistä tarinoista. Mutta Teriksenkin synnyintarinat on kerrottu jo lukemattomia kertoja, eikä tämä päässyt lähellekään niitä parhaimpia.
Sitä paitsi Teräsmieheltä on viety hänen tavaramerkkinsä, punaiset alushousut sinisten kalsarien päällä. Ei tämmöistä jumalauta tule sallia. Supersankarin erottaa tavallisesta hölkkääjästä siitä, että supersankarilla on pienet alushousut pitkien kalsarien päällä.
Vielä on uudistunut Batman-tarina Pöllöjen hovi lukematta. Batmaniin ei kuulemma ole kauheasti koskettu, aikaisemmat noin 15 vuoden (sarjakuvan sisäisessä ajassa tapahtuneet) tapahtumat on vain ilmeisesti kompressoitu noin viiden vuoden aikajanalle. Batman on aina Batman, mutta näin yleisesti DC:n uudistus tuntui menevän varsin vituiksi. Miksi korjata jotain, mikä ei ollut kovin rikki?
Onneksi en omaksi ostanut näitä tekeleitä. Parempi vain vetäytyä nostalgisesti vanhojen lehtieni ja albumieni maailmaan ja muistella aikoja, jolloin kaikki oli paremmin, sarjakuvatkin.