Eilen alkoi muutaman biisin jälkeen tulla ekaa kertaa fiilis, että tämähän on hyvällä tavalla erilainen laulukilpailu. Tuli jonkinlaisia flashbackeja 70-luvulta: ensinnäkin Sopotin laulukilpailuista, näistä Itä-Euroopan euroviisuista ja toisaalta ajan internationaalista hengestä, tuolloinhan kuunneltiin paljon esim. ranskalaista ja kreikkalaista musiikkia, amerikkalainen pop ei ollut sillä tavalla esillä.
Olin aidosti innoissani, että x-faktor on löytänyt oman markkinarakonsa. Okei, vähän kulahtaneen, mutta joka tapauksessa erilaisen. American Idolsissa käytetään paljon sanaa contemporary, sovitusten tulisi olla tätä päivää. Se on varmaakin hyvä pointti, mutta toinen tapa on tällainen vähän pittoreskimpi.
No, tämä mielikuva katosi nanosekunneissa kun näki Samulin rinnalla pari kundia fikkarit händyissä. Tiesi välittömästi, että paskan tulo lakkasi vain hetkellisesti. Sieluni silmilläni näen, miten Samuli on vetänyt kouluaikoina Personal Jesusta katkeruuspäissään omassa huoneessaan, puntissa on vipattanut sekä jänskis että jökö, samanaikainen anaali- ja genitaalihurmio, joka on tuttua kaikille orastaville homoille, jotka eivät vielä tiedä, mihin suuntaan seksuaalisuus alkaa kääntyä, ollaan nääs siinä kintaalla. PJ-veto vääntelyineen ei kuitenkaan välttämättä ollut hyvä veto kansallisessa näköradiossa.
Ja Linda päästi vielä suustaan, että Samuli voisi breikata myös kansainvälisesti. Paha homa, sillä ei ole mitään hirvempää kuin nörtti, joka saa itseluottamusta, se on jo nähty. En tiedä olenko minä, Gugi vai Linda aivan pihalla. Todennäköisimmin olemme kaikki.