Tänään on sopivasti tasan 20 vuotta siitä kun WWE järjesti WrestleMania 20 tapahtuman Madison Square Gardenilla. Pidän tuota kyllä edelleen jopa kaikkien aikojen parhaana WrestleManiana, olkoonkin että edellisen vuoden WrestleMania 19 ja toki myös WrestleMania 17 ovat erittäin hyviä. Lisäksi vähän tuoreemmista WrestleMania 31 oli myös varsin hyvä. Anyway, ihan kohtalaisen kova kortti oli tuossa WrestleMania 20:ssä:
John Cena vs. Big Show (c) USA:n mestaruudesta
-Tämä oli Cenan kohdalla varmaan sellainen lopullinen läpimurto suosituksi nimeksi, kyllähän miehellä aiemminkin nimeä oli mutta tästä tuli sellainen lopullinen steppi upper midcardiin ja siitä sitten kohti isompia parrasvaloja. Matsi oli aika perus opener, Big Show hallitsi mutta thuganomian tohtori vähän koijasi nyrkkiraudan kanssa ja voitti.
RVD & Booker T (c) vs. Garrison Cade & Mark Jindrak vs. Dudley Boyz vs. La Resistance Raw'n tag-mestaruudesta
-Tällä matsilla ei pituutta ihan kamalasti ollut, noin kahdeksan minuuttia kesti ja RVD ja Booker T voittivat ottelun. Ei nyt loppupeleissä ihan hirmuisia muistikuvia ole, varmaan aika perus tag-matsi. Tämä oli siis Raw'n tag-mestaruus, tosin myöhemmin RVD ja Booker siirtyivät SmackDowniin ja taisivat feudata hetken.
Christian vs. Chris Jericho
-Tämän muistan olleen hyvä ottelu, tässähän oli feudia taustalla ja syynä mitkäs muutkaan kuin naiset. Tai nainen, miehillä taisi jotain kärhämää olla liittyen Trish Stratukseen ja Lita taisi olla jotenkin kuviossa mukana myös. Ottelun jälkeen nähtiin Trishin heel-turn ja varsin kiihkeät kielisuudelmat Christianin kanssa. Trish oli myös bomber jacketissaan aika sexy.
Evolution (Randy Orton, Ric Flair & Batista) vs. Rock 'n' Sock connection (The Rock & Mick Foley)
-Tässä oli kanssa ihan suht pitkää feudia taustalla, kyseessä oli siis Ortonin ja Foleyn välinen vihanpito ja vähän ennen WrestleManiaa The Rock tuli sitten vähän auttelemaan kaveriaan Evolutionin kanssa. Ortonin Legend Killer -gimmick oli varmasti kuumimmillaan tähän aikaan ja kokonaisuutena muistan tämänkin matsin olleen hyvä. Jossain määrin vähän odotin sellaista "hyvän mielen" voittoa Rockille ja Foleylle, mutta toisaalta eipä noista kumpikaan voitolla olisi mitään tehnyt kun Rockia ei nähty enää vuosiin tuon jälkeen ja Foleykaan ei aktiivipainija ollut. Ortonille hyvää pushia. Matsin paras hetki oli Rockin People's Elbow Ric Flairille:
Tuossa myös paria viikkoa aiemmin nähty, vastaavat maneerit siinäkin.
Torrie Wilson & Sable vs. Miss Jackie & Stacy Keibler
-Tämähän oli muuten brändien välinen ottelu, Torrie ja Sable olivat SmackDownissa ja Jackie ja Stacy Raw'ssa. Tämän piti alunperin olla "iltapukuottelu" mutta Torrie ja Sable päättivät riisua mekkonsa ja matsi vedettiin alusasuissa. Jackie ei ensin syttynyt tähän, mutta vaatteet lensi häneltäkin pois. Tää oli sellaista tuon ajan perinteistä WWE:n pehmopornoa, "matsi" taisi kestää sen pari minuuttia. Enemmän aikaa taisi mennä kaikkiin muihin krumeluureihin. Teininä todennäköisesti olen vetänyt hanskaan tälle matsille.
Chavo Guerrero (c) vs. Akio vs. Billy Kidman vs. Funaki vs. Jamie Noble vs. Nunzio vs. Rey Mysterio vs. Shannon Moore vs. Tajiri vs. Ultimo Dragon cruiser-mestaruudesta
-Tästä matsista ei ole muuten mitään mielikuvaa, piti ihan googlettaa että oliko nämä samaan aikaan kehässä ja oliko tämä battle royal mutta ei, kyseessä oli sellainen eliminointiottelu että kaksi tyyppiä oli kerrallaan kehässä ja aina kun toinen hävisi niin uusi kaveri tuli mukaan. Chavo voitti.
Goldberg vs. Brock Lesnar, Stone Cold steve Austin special referee
-Ottelu jota hypetettiin ja matsi olisi tuohon aikaan voinut olla vähintään ihan hyvää brawlia, mutta lopputulos on varmaan yksi WrestleManian historian suurimpia pettymyksiä. Tuohon aikaan oli jo selvää että Lesnar lähtee matsin jälkeen pois WWE:stä ja muistaakseni myös Goldbergin ja Austinin sopimusten loppumisesta oli vähintäänki vahvaa huhua ilmassa ja heidänkin lähdöt "tiedettiin". Lesnarin lähtö jopa epäsuorasti sanottiin JR:n toimesta selostuksessa. Feudihan oli alkanut Royal Rumblen aikoihin, tuolloin SmackDownin mestarina ollut Lesnar hyökkäsi Goldbergin kimppuun Rumble-ottelussa, tästä sitten vähän eteenpäin No Way Outissa Goldberg maksoi mestaruuden Lesnarille ja ottelulle lyötiin pohjat. Austin sitten sotkettiin special refereeksi mukaan ja sai ainakin kerran spearista ja F5:stä, lisäksi tämä taisi vedellä Lesnaria pitkin korvia jossain vaiheessa.
Mutta joo, itse matsi tosiaan. Madison Square Gardenilla on perinteisesti melko "painitietoinen" yleisö, joten se antaa kyllä kuulua mikäli kehätapahtumat on paskaa. Ja siis ottelu oli ihan oikeasti erittäin laiskaa paskaa. Goldbergiä ei kiinnostanut, Lesnaria ei kiinnostanut ja Austin nyt oli erikoistuomarina sellaisen perus-Austin. Matsi kesti lähes 14 minuuttia, mutta jos katsot tuon niin se tuntuu ihan helvetisti pidemmälle. Ottelussa ei oikeasti tapahdu yhtään mitään järkevää, lähinnä pystypainia ja jotain väsynyttä brawlia. Lopulta spear, Jackhammer ja Goldberg voittaa. Matsin jälkeen Lesnar näyttää sentteriä yleisölle ja Austinille --> Stunner. Tämän jälkeen Goldberg juo kaljaa Austinin kanssa --> Stunner. Nämä loppuhetket pelasti ehkä vähän, ja sanotaanko että yleisön reaktioiden takia tuon matsin voi ehkä kerran katsoa mutta noin muuten - älä tuhlaa aikaasi.
Rikishi & Scotty 2 Hotty (c) vs. Charlie Haas & Shelton Benjamin vs. Basham Brothers vs. APA (Farooq & Bradshaw) SmackDownin tag-mestaruudesta
-Tämäkin matsi nyt jäänyt vähän unholaan, pituutta kuutisen minuuttia. Varmaan aikalailla samanlainen välipala mitä tuo aiempi tag-mestaruusottelu. Bradshaw ei muuten kauaa ollut enää APA-tyyppinä tämän jälkeen, olisiko mennyt kuukausi-pari ja tilalla oli JBL. Voi sanoa että miehen ura pelastui sillä.
Victoria (c) vs. Molly Holly, hair vs. hair -matsi naisten mestaruudesta
-Tjooh, eipä se naisten divari mitenkään erityisen hyvin buukattua ollut tuolloin ja ei tämäkään matsi ihmeellinen ollut. Tosin sanotaanko että tästä olisi voinut tullakin jotain jos naisten divariin olisi panostettu, mutta eipä näillä ollut ihan satunnaista poikkeusta lukuunottamatta mitään muuta roolia kuin toimia fillereinä. Mollylta lähti hiukset.
Eddie Guerrero (c) vs. Kurt Angle WWE:n mestaruudesta
-SmackDownin mestaruusottelu, Eddie oli ollut mestarina kuukauden päivät kun oli voittanut No Way Outissa Lesnarin. Angle teki heel-turnin pian tuon jälkeen ja sai mestaruusmatsin, ja tämähän oli ihan pirun kova matsi. Todennäköisesti illan toiseksi paras ottelu ja molemmat oli tässä vaiheessa uraansa varmaan aika lähellä primeaan. Lopetus oli ihan hauska ja Eddien lie cheat steal -kategoriaan sopiva.
The Undertaker vs. Kane
-Wohoo, tässä olikin sitten kuuma matsi. Ei nyt ehkä se WWE:n historian omaperäisin vihanpito, mutta pohjustus oli alkanut jo syksyllä Surviror Seriesissä kun Kane sekaantui Takerin ja Vince McMahonin buried alive -otteluun ja hautasi veljensä elävältä. Eipä se Taker tuttuun tyyliinsä kovin pitkään mullan alla viihtynyt, vaan alkoi kiusaamaan pikkuveljeään mind gameseilla ja kongin soitoilla jo heti Royal Rumblessa. Taker ei kuitenkaan fyysisesti ilmaantunut paikalle kuin vasta WrestleManiassa ja paluu tapahtui Dead Man -gimmickillä, muutaman vuoden Bad Ass -ajan jälkeen.
OOOHHH YEAAAHHH eli tässä nähtiin myös Paul Bearerin paluu. Itse ottelu nyt ei ollut mitenkään kummoinen, tätä voi pitää ehkä ennemmin sellaisena pidempänä segmenttinä ja Undertkaker antoi pääasiassa koko ajan kölimöykkyä Kanelle. Chokeslamin Kane sai kerran perille, mutta tämän jälkeen nähtiin se Takerin perinteinen sit-up ja kohta Kanea viskottiin taas pitkin kehää ja Tombstonen kautta voitto Takerille. Yleisö oli ihan nätisti mukana vaikka ottelu olikin itsessään keskinkertainen, mutta toisaalta samanlaista väsynyttä läpsyttelyä tämä ei ollut kuin mitä Goldbergin ja Lesnarin matsi.
Chris Benoit vs. Triple H (c) vs. Shawn Michaels
-Matsi, jota WWE:ssä ei muistella Benoitin vuoksi ollenkaan ja veikkaan että tämä vituttelee ihan kohtalaisen paljon WWE:n officella. Itse otteluhan on yksi historian parhaita ja tarina tälle kolminottelulle oli myös hyvin rakennettu. Benoit oli grindannut pitkään SmackDownin mestaruuskuvioissa ja ollut ykköshaastaja, mutta mestaruutta ei vaan koskaan tullut. Michaelsilla ja HHH:lla oli tuohon aikaan se oma vihanpitonsa ja historiaa pitkältä aikaa. Benoit voitti paria kuukautta aiemmin Royal Rumblen ja hieman yllättäen lähtikin Raw'n mestaruuden perään, ja Michaels sitten veivasi itsensä tuohon mestaruusmatsiin mukaan. Lopulta Benoit saavutti unelmansa ja voitti mestaruuden, olkoonkin että virallisesti WWE laskee Benoitin kaksinkertaiseksi maailmanmestariksi kun tämä voitti aikoinaan WCW:n mestaruuden, mutta luopui siitä yhden päivän jälkeen ja lähti lätkimään.
Ottelun jälkeen nähtiin sitten legendaarinen hetki kun Eddie Guerrero tuli kehään juhlimaan Benoitin kanssa, miehet olivat ystäviä vuosien takaa ja olivat grindanneet Japanissa, WCW:ssä ja ties missä pitkään ja molemmat saavuttivat huipun sitten suurinpiirtein samaan aikaan ja olivat illan päätteeksi molemmat mestareita. Tuossakin aikalailla täydellistä markkinointimateriaalia WWE:lle - mutta noh. Benoitin takia ei voi käyttää.
Mutjoo, sellanen tapahtuma nähtiin 20 vuotta sitten. Myönnetään että se oma fanitus oli ehkä innokkainta tuohon aikaan kun olin 14-vuotias, mutta on tämä näin jälkikäteenkin ihan äärimmäisen legendaarinen tapahtuma. Onhan tuollakin paljon skeidaa ja jopa sysipaskoja matseja, mutta etenkin tuo kolmen viimeisen ottelun suora on sellainen että tulee edelleen kylmiä väreitä kun muistelee.
Itse tapahtuma oli muuten siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että Vince McMahon ei pahemmin ottanut roolia tapahtuman aikana. Vince kävi lyhyesti Lesnarin ja Goldbergin ottelun jälkeen kiittämässä yleisöä ja sai raikuvat aplodit. Sanoisin että tuossa ei oltu niinkään ilkeän Mr. McMahonin hahmossa, vaan nimenomaan tultiin hahmosta ulos ja kiitettiin ihan Vincenä yleisöä.