Täytyy katsoa tuo peli uudestaan. Ei vain Johnsonin esityksen takia, vaan ennen kaikkea sen takia, oliko peli todella niin kovatempoinen ja tasoinen kuin muistan. Olen pitänyt vuoden 2010 finaalia modernin ajan klassikkona, jossa materiaalin laatu ja pelin tempo yhdistyivät tavalla, johon ei sen jälkeen ole päästy. Voi olla, että aika on osittain kullannut muistot.
En usko, että muistot ovat liiaksi kultaantuneet. En itsekään ole tuota nyt enää muutamaan vuoteen katsonut, mutta varmaan kolme, neljä kertaa kuitenkin. Panokset ja draaman kaari huomioiden aikalailla laadullisesti paras jääkiekko-ottelu jonka olen kahdenkymmenen vuoden aikana nähnyt.
Vancouver oli todella kova turnaus kyllä muutenkin, joskaan Suomi ei tietysti ollut parhaimmillaan. Finaalin ohella mieleen on jäänyt ennenkaikkea Kanada - Venäjä välierä, jossa Kanada pelasi avauserässä kenties parhaan yksittäisen erän jota olen todistanut. Venäjä oli tuolloin erittäin vahva, ja oli voittanut kovat Kanadan jengit MM-finaaleissa 08 ja 09. Kanada puolestaan oli voittanut viimeksi MM-kisoissa 07, ja edellisestä olympiakullasta oli kahdeksan vuotta aikaa, lisäksi alla oli farssi Torinon olympialaisista ja niskassa kotiyleisön paineet. Tuosta odotettiin aivan superklassikkoa vanhojen CCCP - Kanada taistojen tapaan, ja tuolloiset voimasuhteet huomioiden Venäjä oli varmaan monien papereissa jopa ennakkosuosikki. Lopputulema oli Kanadan suorittama täydellinen nöyryytys ensimmäisen kaksikymppisen aikana. Sanoisin, että tuossa ottelussa nähtiin kansainvälisillä kentillä ensiaskeleet tästä nykyäänkin dominoivasta kurinalaisesta, hirvittävästä vauhtikiekosta, jota Kanada ja P-Amerikan jonnet tässäkin turnauksessa pelaavat. Vancouverista lähtien Kanadan ylivoima on vain kasvanut, ja tällä hetkellä Ruotsi taitaa olla ainoa, joka pystyy edes yksittäisissä otteluissa haastamaan.
Välierän ohella alkusarjan Kanada - USA ottelu oli huikea näytös. Kanadan viimeisten minuuttien myllytys oli aivan valtaisa, mutta Ryan Millerin uskomattomat otteet pitivät USA:n voitossa, ja viimeisillä sekunneilla Callahan (?) teki upean taistelumaalin tyhjiin. Tuon ottelun huippuhetkiä en valitettavasti ole onnistunut sittemmin löytämään.
Sotshista ei sitten kummoisia muistoja jäänytkään. Kanada oli jo huomattavan ylivoimainen, ja isolla kentällä heidän otteluistaan muodostui tiukoista loppulukemista huolimatta varsin tylsiä. USA-välierä oli ehkä lähimpänä klassikkoa, ja totta puhuen sekin pysyi tiukkana vain Quickin huippupelin ansiosta.
Tämän vuoden kisoissakaan ei ole vielä juurikaan klassikkoja nähty, kovimmat kamppailut ovat toki vasta edessä. P-Amerikka - Venäjä oli toki sellainen ottelu, joka varmaan jää pidemmäksi aikaa mieleen.
Sorry off-topicista, toki sivuaa USA:ta sen verran, että hämmästyttävästi ovat tippuneet Kanadan kyydistä. Vahvat otteet junnukisoissa ja toimiva nuoriso-ohjelma antoivat vielä esim. Vancouverin aikaan odottaa, että kamppailu kärjessä pikemminkin tiivistyy 2020-lukua kohti. Toki täytyy myöntää, että jenkkejä tuo jonnejoukkue on verottanut aika kovasti.
