Avataan nyt ketju myös toiselle World Cupin erityisjoukkueelle eli Team Europelle kun tuli noita nimiä ajan kuluksi pyöriteltyä. Euroopan keräilyeräjoukkue siis pelaa samassa lohkossa Kanadan, USA:n ja Tsekin kanssa. Joukkue koostuu eurooppalaisista pelaajista, poislukien Suomi, Ruotsi, Tsekki ja Venäjä. Päävalmentajana toimii Ralph Krüger apunaan Paul Maurice ja Brad Shaw. Joukkueen kokoamisesta päävastuun kantaa GM Miroslav Satan. Varsinainen All-Stars -kentällinen on pukuosastolle tähänkin joukkueeseen kasattu (mm. Peter Bondra, Vaclav Nedomansky ja Sean Burke), joten en oikein ymmärrä itkua Suomen joukkueen vastaavasta kun käsky näihin on varmasti tullut NHL:ltä. Krügerin valinta päävalmentajaksi on varsin mielenkiintoinen ottaen huomioon, että hän on viimeiset pari vuotta toiminut Southamptonin puheenjohtajana jalkapallon Valioliigassa. Toki hänellä on laaja kokemus kansainvälisestä jääkiekosta Sveitsin maajoukkueesta sekä NHL:stä. Jotenkin Krügerin valintakin vaan heijastelee tietynlaista voimakasta business-ilmapiiriä, joka tämän turnauksen yllä vahvana leijuu.
Maaliin on Euroopan joukkueella heittää ihan varteenotettavia veskareita. Ykkösen paikasta taistelevat nähdäkseni vahvimmin Anaheimin tanskalainen Frederik Andersen ja NY Islandersin slovakki Jaroslav Halak. Taustalta löytyy lisäksi kokenut sveitsiläinen Jonas Hiller. Muita NHL-kuvioissa mukana olevia maalivahteja ovat Reto Berra, Thomas Greiss, Philipp Grubauer, Kristers Gudlevskis ja Peter Budaj. Mielestäni kärkikaksikko on melko selvä, kolmoseksi voi sitten ottaa kokemusta tai nuoruutta tai sitten vaan mukavimman miehen.
F. Andersen
J. Halak
J. Hiller
Puolustus ei liiaksi syvyydellä juhli ja on nähdäkseni joukkueen heikoin osasto. Roman Josi nyt on tietysti yksi maailman parhaista puolustajista, mutta suuri osa pelaavaan kuusikkoon tyrkyllä olevista pelaajista on ohittanut parhaimmat päivänsä jo pari-kolme vuotta sitten. Jos nyt olisi vuosi 2010, Zdeno Chara, Mark Streit, Christian Ehrhoff ja Dennis Seidenberg muodostaisivat puolustukselle sellaisen rungon, joka kalpenisi melkeinpä vain Kanadalle ja Ruotsille. Valitettavasti nyt on vuosi 2016 ja tilanne toinen. Streit toki pystynee hoitamaan roolinsa Josin assistenttina mukiinmenevästi, mutta hidastuneet Chara ja Seidenberg sekä uransa todelliseen vapaapudotukseen saanut Ehrhoff ovat tämän tasoisessa turnauksessa kysymysmerkkejä. Tästä huolimatta Chara on markkinoinnin kannalta niin iso nimi, että saanee C:n rintaansa ja toimii Kopitarin kanssa joukkueen kasvoina. Andrej Sekera ottanee kuitenkin kakkospakin roolin. Alapareihin on lisäksi tarjolla Sveitsistä entinen lupaus Luca Sbisa, nykyinen lupaus Mirco Müller, Canucks-kannattajien tämän kauden suursuosikki Yannick Weber sekä NHL:n ja AHL:n välimaastosta saksalainen Korbinian Holzer ja slovakki Martin Marincin. Jokereissa hienon kauden pelannut Philip Larsen voisi olla hyväkin valinta, koska toisi rightin kätisyyden sekä osaamista ja variaatiota ylivoimalle. Vastaavan roolin Weberillä on menossa niin heikko kausi, että pidän Larsenin mahdollisuuksia joukkueeseen ihan hyvinä.
Paljon siis riippuu Roman Josista. Peliaikaa varmasti tulee puoli tuntia ottelua kohden ja pystyyhän hän parhaimmillaan dominoimaan ketä tahansa vastaan. Kokeneelta kaartilta vaaditaan kuitenkin tasonnostoa tästä kaudesta, jotta menestystä joukkueelta voi odottaa. Laitetaan nyt parit vaikka alustavasti näin:
R. Josi - M. Streit
Z. Chara - A. Sekera
C. Ehrhoff - D. Seidenberg
P. Larsen
Hyökkäykseen löytyy käyttökelpoisia pelaajia oikeastaan yllättävänkin paljon ja joitakin ihan kelvollisia pelimiehiä jää jopa rannalle joukkueesta (tai saa rauhassa keskittyä alkavaan kauteen, ihan kuinka vaan). Anze Kopitarissa joukkueella on timantin kova ykkössentteri, se on tietysti selvä. Olisi johtava sentteri kaikilla muilla mailla paitsi Kanadalla ja siihenkin joukkueeseen mahtuisi kuitenkin pelaamaan. Siihen voi sitten laidalle laittaa Marian Hossan ja Euroopalla on kasassa ketju, jota kehtaa peluuttaa mitä tahansa vastaan tulevaa ketjua vastaan tässä turnauksessa. Toiselle laidalle sitten hyökkäysvoittoinen pelaaja kuten Gaborik tai Bödker. Hyökkäykseen löytyy muutenkin mukavasti käsiä ja jalkoja esim. Zuccarellolta, Tatarilta sekä nuorilta Draisaitlilta ja Ehlersiltä. Kokeneemmista hyökkääviin rooleihin ehdolla ovat ainakin Vanek ja Grabovski. Tunkua kuitenkin on ja voi olla, että jokunen suhteellisen kovakin nimi jää joukkueen rakenteellisista syistä ulkopuolelle.
Sentterit näen tämän joukkueen ehdottomana vahvuutena. Kopitarin taakse on heittää toisiksi vaikeimmille minuuteille sekä erikoistilanteisiin Frans Nielsen. Draisaitlia voi peluuttaa sitten ylivoimalla ja mahdollisuuksien mukaan helpompia vastustajia vastaan (varsinkin Kanadaa ja USA:ta vastaan tietysti vähän vaikea löytää niitä helpompia vaihtoja). Nelosen keskelle Girgensons ja reserviin jäävät vielä Eller ja Grabovski. Mielestäni tässä on myös mahdollisuus koota hieno nelosketju kun laittaa Girgensonsin laidoille Niederreiterin ja Hansenin. Oikeastaan hyökkäyksen kokoaminen on sikäli ihan mielekästäkin, että se näyttää ikään kuin ihan mukavasti rakennetun NHL-joukkueen hyökkäykseltä. Itse arvostan tässä nyt ehkä liikaa nuoruutta, mutta haluan nähdä Ehlersin joukkueessa ja tiputan Vanekin pois. Vanekilla voisi tietysti olla mahdollisuuksia iskeä vaikka tuossa ykkösketjussa tärkeitä maaleja, mutta jotenkin nuo viime vuosien ailahtelut yhdistettynä Sotsin sekoiluihin aiheuttavat kysymysmerkkejä yleensäkin kiinnostuksesta lähteä mukaan tällaiseen joukkueeseen. Jätän pois myös Vanekin ryyppykaverin Grabnerin. Ranskastakin olisi rikkoviin rooleihin tarjolla Roussel ja Bellemare, mutta heillekään en tilaa löydä. Ylimääräiseksi hyökkääjäksi joko Grabovski tai Eller. Euroopasta en näe kenenkään hyökkäykseen mahtuvan, koska NHL-pelaajiakin on yli tarpeen.
M. Gaborik - A. Kopitar - M. Hossa
T. Tatar - L. Draisaitl - M. Zuccarello
M. Bödker - F. Nielsen - N. Ehlers
N. Niederreiter - Z. Girgensons - J. Hansen
L. Eller/M. Grabovski
Lisäksi tässä spekuloinnissa on tietysti otettava jokaisen pelaajan kohdalla huomioon, minkälainen kiinnostus pelaajilla on lähteä tällaiseen kokoelmajoukkueeseen pelaamaan. Esimerkiksi Mark Streit ehti jo antaa kriittisiä lausuntoja siitä, että ei pääse Sveitsin paitaa pukemaan päällensä. Kieltäytymisiä voi näin ollen jonkin verran tulla. Mutta ei tuo nyt miltään ihan HMV-joukkueeltakaan paperilla näytä. Löytyy sieltä kuitenkin pari aivan maailman kärkipelaajaa, jotka mahtuisivat kaikkiin muihinkin joukkueisiin. Hyökkäyksen leveyskin on ihan ok. Eiköhän tuolla joukkueella pysty kiusaamaan lohkon muita maita, vaikka tietysti varsinkin Kanadaa vastaan on haaste melkoinen. Pelaajien eri kansallisuudet eivät sinänsä mielestäni ole ratkaiseva tekijä, ovathan kaikki NHL-pelaajia ja monta vuotta Pohjois-Amerikassa viettäneitä maailmankansalaisia. Moni varmasti tuntee lisäksi toisensa entuudestaan hyvin. Kysymysmerkiksi nouseekin lähinnä se, miten pelaajat innostuvat keinotekoisen joukkueensa puolesta pelaamaan. Voi olla, että ihan joka kiekon eteen ei heittäydytä, eikä kaikkein ahtaimpiin väleihin tungeta kun NHL-kausi on kuitenkin ovella. Ja kynnys Toronton ravintolamaailmaan tutustumiseenkin voi joillakin olla pienempi kun ei olla maajoukkueessa.
Maaliin on Euroopan joukkueella heittää ihan varteenotettavia veskareita. Ykkösen paikasta taistelevat nähdäkseni vahvimmin Anaheimin tanskalainen Frederik Andersen ja NY Islandersin slovakki Jaroslav Halak. Taustalta löytyy lisäksi kokenut sveitsiläinen Jonas Hiller. Muita NHL-kuvioissa mukana olevia maalivahteja ovat Reto Berra, Thomas Greiss, Philipp Grubauer, Kristers Gudlevskis ja Peter Budaj. Mielestäni kärkikaksikko on melko selvä, kolmoseksi voi sitten ottaa kokemusta tai nuoruutta tai sitten vaan mukavimman miehen.
F. Andersen
J. Halak
J. Hiller
Puolustus ei liiaksi syvyydellä juhli ja on nähdäkseni joukkueen heikoin osasto. Roman Josi nyt on tietysti yksi maailman parhaista puolustajista, mutta suuri osa pelaavaan kuusikkoon tyrkyllä olevista pelaajista on ohittanut parhaimmat päivänsä jo pari-kolme vuotta sitten. Jos nyt olisi vuosi 2010, Zdeno Chara, Mark Streit, Christian Ehrhoff ja Dennis Seidenberg muodostaisivat puolustukselle sellaisen rungon, joka kalpenisi melkeinpä vain Kanadalle ja Ruotsille. Valitettavasti nyt on vuosi 2016 ja tilanne toinen. Streit toki pystynee hoitamaan roolinsa Josin assistenttina mukiinmenevästi, mutta hidastuneet Chara ja Seidenberg sekä uransa todelliseen vapaapudotukseen saanut Ehrhoff ovat tämän tasoisessa turnauksessa kysymysmerkkejä. Tästä huolimatta Chara on markkinoinnin kannalta niin iso nimi, että saanee C:n rintaansa ja toimii Kopitarin kanssa joukkueen kasvoina. Andrej Sekera ottanee kuitenkin kakkospakin roolin. Alapareihin on lisäksi tarjolla Sveitsistä entinen lupaus Luca Sbisa, nykyinen lupaus Mirco Müller, Canucks-kannattajien tämän kauden suursuosikki Yannick Weber sekä NHL:n ja AHL:n välimaastosta saksalainen Korbinian Holzer ja slovakki Martin Marincin. Jokereissa hienon kauden pelannut Philip Larsen voisi olla hyväkin valinta, koska toisi rightin kätisyyden sekä osaamista ja variaatiota ylivoimalle. Vastaavan roolin Weberillä on menossa niin heikko kausi, että pidän Larsenin mahdollisuuksia joukkueeseen ihan hyvinä.
Paljon siis riippuu Roman Josista. Peliaikaa varmasti tulee puoli tuntia ottelua kohden ja pystyyhän hän parhaimmillaan dominoimaan ketä tahansa vastaan. Kokeneelta kaartilta vaaditaan kuitenkin tasonnostoa tästä kaudesta, jotta menestystä joukkueelta voi odottaa. Laitetaan nyt parit vaikka alustavasti näin:
R. Josi - M. Streit
Z. Chara - A. Sekera
C. Ehrhoff - D. Seidenberg
P. Larsen
Hyökkäykseen löytyy käyttökelpoisia pelaajia oikeastaan yllättävänkin paljon ja joitakin ihan kelvollisia pelimiehiä jää jopa rannalle joukkueesta (tai saa rauhassa keskittyä alkavaan kauteen, ihan kuinka vaan). Anze Kopitarissa joukkueella on timantin kova ykkössentteri, se on tietysti selvä. Olisi johtava sentteri kaikilla muilla mailla paitsi Kanadalla ja siihenkin joukkueeseen mahtuisi kuitenkin pelaamaan. Siihen voi sitten laidalle laittaa Marian Hossan ja Euroopalla on kasassa ketju, jota kehtaa peluuttaa mitä tahansa vastaan tulevaa ketjua vastaan tässä turnauksessa. Toiselle laidalle sitten hyökkäysvoittoinen pelaaja kuten Gaborik tai Bödker. Hyökkäykseen löytyy muutenkin mukavasti käsiä ja jalkoja esim. Zuccarellolta, Tatarilta sekä nuorilta Draisaitlilta ja Ehlersiltä. Kokeneemmista hyökkääviin rooleihin ehdolla ovat ainakin Vanek ja Grabovski. Tunkua kuitenkin on ja voi olla, että jokunen suhteellisen kovakin nimi jää joukkueen rakenteellisista syistä ulkopuolelle.
Sentterit näen tämän joukkueen ehdottomana vahvuutena. Kopitarin taakse on heittää toisiksi vaikeimmille minuuteille sekä erikoistilanteisiin Frans Nielsen. Draisaitlia voi peluuttaa sitten ylivoimalla ja mahdollisuuksien mukaan helpompia vastustajia vastaan (varsinkin Kanadaa ja USA:ta vastaan tietysti vähän vaikea löytää niitä helpompia vaihtoja). Nelosen keskelle Girgensons ja reserviin jäävät vielä Eller ja Grabovski. Mielestäni tässä on myös mahdollisuus koota hieno nelosketju kun laittaa Girgensonsin laidoille Niederreiterin ja Hansenin. Oikeastaan hyökkäyksen kokoaminen on sikäli ihan mielekästäkin, että se näyttää ikään kuin ihan mukavasti rakennetun NHL-joukkueen hyökkäykseltä. Itse arvostan tässä nyt ehkä liikaa nuoruutta, mutta haluan nähdä Ehlersin joukkueessa ja tiputan Vanekin pois. Vanekilla voisi tietysti olla mahdollisuuksia iskeä vaikka tuossa ykkösketjussa tärkeitä maaleja, mutta jotenkin nuo viime vuosien ailahtelut yhdistettynä Sotsin sekoiluihin aiheuttavat kysymysmerkkejä yleensäkin kiinnostuksesta lähteä mukaan tällaiseen joukkueeseen. Jätän pois myös Vanekin ryyppykaverin Grabnerin. Ranskastakin olisi rikkoviin rooleihin tarjolla Roussel ja Bellemare, mutta heillekään en tilaa löydä. Ylimääräiseksi hyökkääjäksi joko Grabovski tai Eller. Euroopasta en näe kenenkään hyökkäykseen mahtuvan, koska NHL-pelaajiakin on yli tarpeen.
M. Gaborik - A. Kopitar - M. Hossa
T. Tatar - L. Draisaitl - M. Zuccarello
M. Bödker - F. Nielsen - N. Ehlers
N. Niederreiter - Z. Girgensons - J. Hansen
L. Eller/M. Grabovski
Lisäksi tässä spekuloinnissa on tietysti otettava jokaisen pelaajan kohdalla huomioon, minkälainen kiinnostus pelaajilla on lähteä tällaiseen kokoelmajoukkueeseen pelaamaan. Esimerkiksi Mark Streit ehti jo antaa kriittisiä lausuntoja siitä, että ei pääse Sveitsin paitaa pukemaan päällensä. Kieltäytymisiä voi näin ollen jonkin verran tulla. Mutta ei tuo nyt miltään ihan HMV-joukkueeltakaan paperilla näytä. Löytyy sieltä kuitenkin pari aivan maailman kärkipelaajaa, jotka mahtuisivat kaikkiin muihinkin joukkueisiin. Hyökkäyksen leveyskin on ihan ok. Eiköhän tuolla joukkueella pysty kiusaamaan lohkon muita maita, vaikka tietysti varsinkin Kanadaa vastaan on haaste melkoinen. Pelaajien eri kansallisuudet eivät sinänsä mielestäni ole ratkaiseva tekijä, ovathan kaikki NHL-pelaajia ja monta vuotta Pohjois-Amerikassa viettäneitä maailmankansalaisia. Moni varmasti tuntee lisäksi toisensa entuudestaan hyvin. Kysymysmerkiksi nouseekin lähinnä se, miten pelaajat innostuvat keinotekoisen joukkueensa puolesta pelaamaan. Voi olla, että ihan joka kiekon eteen ei heittäydytä, eikä kaikkein ahtaimpiin väleihin tungeta kun NHL-kausi on kuitenkin ovella. Ja kynnys Toronton ravintolamaailmaan tutustumiseenkin voi joillakin olla pienempi kun ei olla maajoukkueessa.
Viimeksi muokattu: