Jostain syystä? Oletko kuunnellut sen horinoita? Suhoselle ei ole tärkeää olla tiettyä mieltä, pelkästään eri mieltä kuin muut. Mitä se sitten milloinkin sattuu olemaan.
Olen kuunnellut horinoita, niissä on pääsääntöisesti ollut paljonkin järkeä. Vaatii siviilirohkeutta olla asioista eri mieltä ja kertoa oma erilainen näkemyksensä silloin kun yleinen konsensus on toista mieltä. Alpo ei ole koskaan ollut stereotyyppinen purkkaa jauhava lätkäjätkä tai johonkin pelikirjan viivelähtöihin luottava systeemifanaatikko.
Ehkä siksi Suhonen olikin ensimmäinen eurooppalaissyntyinen NHL-päävalmentaja 50 vuoteen, ja ehkä siksi Suhosella oli aikoinaan munaa lähettää valmentamansa MM-joukkueen pelaajia kotimatkalle alkoholinkäytön ja viihteelle vaihtamisen takia. Suomellahan oli vanhana traditiona dokata arvoturnauksissa, olivathan amatööripelaajat sentään päässeet oikein ulkomaille, ja ulkomaillahan pitää juoda viinaa. Pikku hiljaa meni tämäkin asia perille, ja niitä arvokisamitaleita alkoi tulla, kun enää ei seisty kolmannen erän ratkaisupelissä krapulaisen oloisena ja väsyneinä kun joku Masken Karlsson kävi hakkaamassa pari maalia sisään.
Ihmisiä vain vituttaa se, että Alpo on tehnyt elämässään muutakin kuten vetänyt Pori Jazzia, johtanut Turun kaupunginteatteria ynnä muuta. Ja on vieläpä ex-vasuri ja nykyisin Vihreiden ehdokkaana eikä traditionaalisesti kokoomuslainen kuten kiekkovaikuttajat pääsääntöisesti aina Jutilaa myöten.
Ikinä en vasemmistoa tai vihreitä äänestäisi, en myöskään Suhosta, mutta hänen poliittiset kantansa eivät sitä faktaa poista, että kansainvälisesti hän on yksi menestyneimmistä suomalaisvalmentajista kahdella Sveitsin mestaruudellaan ja NHL-päävalmentajuudellaan.
Sekä Suhonen että Westerlund ovat tajunneet sen, että vaikka tietty pelisapluuna on oltava olemassa, niin urheilijat ovat kuitenkin yksilöitä ja huippu-urheilijoiden omia lähtökohtia on voitava kuunnella. Ei se liene mitään sattumaa, että esimerkiksi OJ kieltäytyi kaikista maajoukkuetehtävistä lopullisen oloisesti, mutta heti kun Erkka rimpautti puhelun, niin mieli on alkanut jo muuttua. Westerlund toteutti tätä urheilijoiden vahvuuksiin nojautuvaa valmennustaktiikkaa jo Torinossa, jossa hän piti homman mahdollisimman yksinkertaisena, antoi pelaajien pelata ja vastasi itse ensisijaisesti siitä, että oikeat pelaajat pelaavat oikeissa ketjuissa.
Westerlund on aivan oikeassa siinä, että valmentaja voi olla pahin este urheilijan kehitykselle. On lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka eri pelaajia on väkisin yritetty pusertaa tiettyyn formaattiin tai heitä on estetty pelaamasta omilla vahvuuksillaan. Tärkeintä on ollut joku abstrakti pelikirja, josta luovuus on karsittu pois. Moni pelaaja on noussut kukoistukseensa, kun on ensin päässyt muualle ja pois vääränlaisen valmentajan alaisuudesta. Valmentaja on ollut tällöin pelaajan kehityksen kannalta este.
Sama tilanne näkyy esimerkiksi suomalaispakkien tilanteessa, sillä luovia ja kiekon kanssa rohkeita pakkeja on nykyisin harvassa, sen sijaan "kiekko päätyyn ja kaikki perään"-peruspakkeja vailla kykyä nousta sen korkeammalle on liikaakin. Yhdessä vaiheessa kun erityisesti korostettiin virheiden välttämistä sen sijaan, että pelaajien olisi annettu kokeilla jotain muutakin. Tai sitten on noudatettu (esimerkiksi nuorisovalmennuksessa) Kaikki Pelaa -ideologiaa, jossa parhaimpien pelaajien kehitys on tyssännyt, kun peliaikaa on jaettu sosialidemokraattisesti.
Kuten Erkka Westerlund sanoi, niin monesti valmentaja on pelaajan kehityksen pahin este. Hyvä valmentaja tukee pelaajan kehitystä, saa tämän itse ymmärtämään omia vahvuuksiaan ja ammattiurheilun vaatimuksia tai vähimmillään ei ainakaan ole pelaajan kehityksen esteenä.