Silky_hands
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahden Pelicans, Washington Capitals
Otetaanpa näin kauden puolivälin paikkeilla taas pientä tilastokatsausta. Tällä kertaa lähteenä alla oleva JFreshin taulukko, joka mittaa sekä luotua että päästettyä maaliodottamaa sekä niiden suhdetta 5v5-pelissä.
Elikkä mitä enemmän oikealla ylänurkassa ollaan, sitä parempi. Toisaalta mitä enemmän meidän logo löytyy alavasemmalta, sitä huonompi.
Kaiken kaikkiaan kaaviosta on helppo vetää se johtopäätös, että ollaan menty melko odotetusti tasaista laskua koko kauden mittaan, etenkin mitä tulee luotuun maaliodottamaan. Lokakuussa oltiin sarjan paras joukkue, mutta nyt näyttäisi pahasti siltä, että valutaan(tai ollaan jo valuttu) sekä hyökkäyspelillisesti että puolutuksellisesti samaan sarjaan liigan keskikastin tai hännänhuippujen kanssa.
Tammikuun muutamassa pelissä (huom. mukana ei Montreal- ja Nashville-matseja) meitä vastaan on luotu per pelattu 60 minuuttia kolmen maalin edestä odottamaa. Se on auttamatta liikaa. Puolestaan hyökkäyspelaaminen on asettunut joulu-tammikuun aikana liigan keskipakan hujakoille elikkä sinne vajaa 2.5 odotettuun maaliin per kuuskymppinen.
Tulos kuitenkin on seurannut toistaiseksi vielä kohtalaisesti mukana. Miksi?
Kiittäkäämme pitkälti Logan Thompsonia. Voisi jopa sanoa, että Thompson on tällä hetkellä meidän selkeä MVP, aivan kuten Lindgren oli viime kauden toisella puoliskolla. MoneyPuckin mukaan Thompson on torjunut nyt 19.8 maalia yli odottaman, sarjan toiseksi paras luku ainoastaan ylivoimaisen Hellebuyckin takana. Puhutaan siis Vezina-tason suorittamisesta ja jos nämä otteet jatkuvat, on Thompson varmasti yksi finalisteista. Lisäksi kuten Nashville-peli osoitti, pystytään edelleen hyödyntämään varsin tehokkaasti niitä vähiä paikkoja, joita saadaan luotua.
Kuitenkin erona viime kauteen on, että nyt joukkue on todistetusti osoittanut, että se pystyy kontrolloimaan ja jopa hallitsemaan pelejä. Eikä puhuta yksittäisistä huippupeleistä, vaan loka-marraskuun aikana suorittaminen oli tasaisen hyvää koko ajan. Ohipelejä tuohon jaksoon mahtui ehkä yksi tai kaksi. Viime vuonna roikuttiin ainoastaan veskaripelin ja nihilistisen poltetun maan taktiikan turvin mukana tuloksissa. En epäile sekuntiakaan, etteikö tämän vuoden Caps pystyisi löytämään uudestaan tällä materiaalilla sitä peliä, jota ensimmäiset pari kuukautta lupailivat.
Elikkä mitä enemmän oikealla ylänurkassa ollaan, sitä parempi. Toisaalta mitä enemmän meidän logo löytyy alavasemmalta, sitä huonompi.
Kaiken kaikkiaan kaaviosta on helppo vetää se johtopäätös, että ollaan menty melko odotetusti tasaista laskua koko kauden mittaan, etenkin mitä tulee luotuun maaliodottamaan. Lokakuussa oltiin sarjan paras joukkue, mutta nyt näyttäisi pahasti siltä, että valutaan(tai ollaan jo valuttu) sekä hyökkäyspelillisesti että puolutuksellisesti samaan sarjaan liigan keskikastin tai hännänhuippujen kanssa.
Tammikuun muutamassa pelissä (huom. mukana ei Montreal- ja Nashville-matseja) meitä vastaan on luotu per pelattu 60 minuuttia kolmen maalin edestä odottamaa. Se on auttamatta liikaa. Puolestaan hyökkäyspelaaminen on asettunut joulu-tammikuun aikana liigan keskipakan hujakoille elikkä sinne vajaa 2.5 odotettuun maaliin per kuuskymppinen.
Tulos kuitenkin on seurannut toistaiseksi vielä kohtalaisesti mukana. Miksi?
Kiittäkäämme pitkälti Logan Thompsonia. Voisi jopa sanoa, että Thompson on tällä hetkellä meidän selkeä MVP, aivan kuten Lindgren oli viime kauden toisella puoliskolla. MoneyPuckin mukaan Thompson on torjunut nyt 19.8 maalia yli odottaman, sarjan toiseksi paras luku ainoastaan ylivoimaisen Hellebuyckin takana. Puhutaan siis Vezina-tason suorittamisesta ja jos nämä otteet jatkuvat, on Thompson varmasti yksi finalisteista. Lisäksi kuten Nashville-peli osoitti, pystytään edelleen hyödyntämään varsin tehokkaasti niitä vähiä paikkoja, joita saadaan luotua.
Kuitenkin erona viime kauteen on, että nyt joukkue on todistetusti osoittanut, että se pystyy kontrolloimaan ja jopa hallitsemaan pelejä. Eikä puhuta yksittäisistä huippupeleistä, vaan loka-marraskuun aikana suorittaminen oli tasaisen hyvää koko ajan. Ohipelejä tuohon jaksoon mahtui ehkä yksi tai kaksi. Viime vuonna roikuttiin ainoastaan veskaripelin ja nihilistisen poltetun maan taktiikan turvin mukana tuloksissa. En epäile sekuntiakaan, etteikö tämän vuoden Caps pystyisi löytämään uudestaan tällä materiaalilla sitä peliä, jota ensimmäiset pari kuukautta lupailivat.