Protas ollut hyvä, CMM välillä väläytellyt, Iorio ollut hyvä pelatessaan, mutta nyt viimeisistä ollut pois muistaakseni jonkun vamman takia. Frankilla on pakko olla jotain fyysistäkin vammaa, kun ei ole ollut semmoista liitoa luistimilla mitä runkosarjassa oli. Voihan se toki olla, että eka ammattilaiskausi vienyt mehut ja kun ei tehoja ole tullut kuin runkkarissa, niin itseluottamuskin hakusessa. Kauden jälkeen varmaan kuullaan mitä siellä on takana ollut.
Hersheyn vahvuus on ollut rosterin huikea laajuus. Siellä on sivussa ollut suurimman osan ajasta mm. Sgarbossa, jota sitten tuli paikkaamaan ykköseen Borgström viime sarjassa lähes piste per peli tahdilla. Frankin tilalle nostettiin Morelli ykkösen laitaan nelosesta, tämä kiittänyt johtamalla seuran maalipörssiä Protasin kanssa viidellä maalilla. Morellin tilalle neloseen taas nostettiin mm. Gersich, joka teki viime yön ratkaisevan maalin.
Pakistossa McIlrath, Johanssen, Carlsson ja Day ovat olleet se nelikko, joka on pelannut käytännössä kaikissa peleissä. Lisäksi Iorio kuuluu pitkälti samaan sementtiin, mutta tosiaan nyt ollut useamman pelin sivussa. Ness ja Massie vaihdelleet kokoonpanossa sitten tilanteen mukaan. Paljon kertoo se, että runkosarjassa 28 pistettä tehnyt Nardella ei mahdu kokoonpanoon ilman loukkaantumisia. Day on ottanut isoa roolia pudotuspeleissä, kun 12 pelissä on tullut tehot 3+6, jolla on tehokkain pakki. Runkosarjassa pelasi vain 36 peliä tehden 12 pistettä.
22 kenttäpelaajasta vain yksi on tällä hetkellä ilman pisteitä pudotuspeleissä, yhden pelin pelannut Nardella. Kaikilla muilla on vähintään yksi piste. Tämä on tehnytkin Bearseista pahan vastustajan muille, koska koskaan ei tiedä mikä ketju ottaa ratkaisijan viittaa. Lisäksi joukkue on voittamaton vieraissa, ainoat tappiot on tulleet kaikki kotona. Ja tähän liittyen vielä se, että joukkue ei lopeta missään kohdin. Useamman kerran vastustaja on päässyt parinkin maalin johtoon esim. ekassa erässä, mutta niin vaan viimeistään kolmannessa Bears on tullut ohi.
Shephard on maalilla ollut kyllä huikea eikä hänen rooliaan Hersheyn finaalipaikan saavuttamisesta voi mitenkään liikaa korostaa. Joo, tuli tokavikassa pelissä helpohko avausmaalikaverille, mutta niin vaan keräsi itsensä seuraavaan peliin ja sarja poikki nollapelillä. Shephardissa on jotain samaa mielestäni tämän suhteen juurikin kuin mitä Holtbyllä aikanaan oli. Jos antoi voiton kaverille tässä pelissä niin tiesi, että seuraavassa oman joukkueen tekeminen ei jää kiinni maalivahtiosastosta.
Ei pidä unohtaa finaalitappion merkitystä kaudella 15-16. Tuosta porukasta nousi sitten parin vuoden päästä SC-mestareiksi Vrana, Stephenson, Djoos ja jokusen pelin poffeissa pelanneet Walker, Boyd ja Gersich. Lisäksi päälle sadan NHL-pelin pelureita nykyään ovat Madison Bowey, Liam O'Brien ja Nathan Walker, joista kaksi viimeistä toki nousseet NHL-pelaajiksi vasta parin viime kauden aikana (ja Bowey palannut AHL:aan.). Tuossa joukkueessa oli aikalailla noista prospekteja, toisin kuin noissa mestaruusjengeissä, joissa muistikuvani mukaan oli aika AHL-veteraanipitoista kärkiroolitusta. Ainakin ekan mestaruuden aikaan. Lisäksi Capsien prospect-pooli ei tainnut olla kovin kattava tuolloin muutenkaan.
Ekan kierroksen pelit tuli katsottua livenä, mutta nää jälkimmäisiä on tullut katseltua vaan koosteista ja paikoin jälkilähetyksestä. Nyt kun loma pukkaa päälle, niin täytyy yrittää katsella finaalit kokonaan.