Vedetääns vähän yhteen kulunutta, torsoksi jäänyttä kautta.
Tämä kausi tulee jäämään mieleen ehkä sinä virallisena päätepysäkkinä nykyiselle corelle. Kovasti jälleen uhottiin kauden päätöslehdistötilaisuudessa, että täältä tullaan taas terveempänä ensi kaudella mukaan kannujahtiin, mutta jaksavatkohan itsekään enää tosissaan uskoa tuohon? Toki nyt saadaan pitkä kesä alle, mutta toisaalta niin käytännössä ollaan saatu edellisinäkin vuosina, kun ollaan tiputtu ensimmäisellä kierroksella. Kesään liittyy paljon kiintoisaa seurattavaa, mutta annetaan ensin arvioita tästä kaudesta.
Maalivahdit 8-
Veskaripelin suhteen oltiin koko liigan mittapuulla aika lailla keskikastissa. Kuemper oli mielestäni paras mahdollinen hankinta kesällä saatavilla olleista. Mies esiintyi mielestäni sellaisella tasolla, joka antoi mahdollisuuden pärjätä paremmin. Tietenkin voidaan jälkiviisastella, että Samsonov ja Vanecek ovat vetäneet helkutin hyvin uusissa joukkueissaan, mutta ne kortit olivat yksinkertaisesti katsottu jo moneen kertaan. Devils ja Leafs ovat kaikin puolin laadukkaampia porukoita kuin Capitals vuosimallia 2022-2023, joten on siellä myös veskarin helpompi operoida puolustuksen takana. Lindgren puolestaan oli mukana mahdollistamassa joulukuun putkea, mutta yksittäisissä otteluissa askiin päästessään oli heikohko, alle keskiverron suorittaja. Tästä häntä ei kuitenkaan voi juuri syyttää, niin harvassa olivat "Chuckyn" ottelut loppukaudesta. Olisin toivonut Lindgrenille enemmän peliaikaa, mutta Kuemper sai härkäillä lähes jokaisen pelin.
Mitään supersuorituksia ei siis kummaltakaan nähty, vaan aika lailla odotettua tasoa. Veskareihin ei tällä kaudella kaaduttu, mutta ei myöskään voitettu.
Puolustus 7-
Puolustuksen osalta kausi piti sisällään paljon muuttuvia tekijöitä. Käytännössä kaikilla oli pikkuvammoja eikä kukaan pystynyt pelaamaan täyttä runkosarjaa. Mukaan mahtui Carlsonin paha loukkaantuminen, Orlovin ja Gustafssonin treidit ja Sandinin mukaantulo Torontosta. Lisäksi Alexeyev pääsi näyttämään kynsiään kunnolla.
Gustafsson oli yllättävän kova tekijä. Gustafsson-Carlson pari toimi jopa erinomaisesti sen aikaa, mitä saivat olla yhdessä. Tykkäsin paljon myös Orlov-Jensen duosta siihen asti, kun Orlov treidattiin pois. Fehervary hakee vielä, mutta esittää kuitenkin lupauksia siitä, että on se uusi "Orlov". Carlsonin pitkä loukki satutti todella paljon, ja ainakin Ovie nosti päätöspressissä juuri tämän epäonnisen tapauksen esiin, kun haettiin kauden käännekohtaa. Aika lailla siihen tosiaan päättyi tuo hyvä putki, jonka aikana noustiin lähelle esimerkiksi Devilsiä, joka rykäisi lopulta 32 pisteen kaulan meihin.
Sandin oli MacLellanilta huippuhaku Torontosta. Vuotaa toki puolustussuuntaan paikoin aika vahvasti, mutta katsokaa Erik Karlssonia. ketä kiinnostaa, jos hyökkäyspää on taidetta? Toki ei olla vielä Karlssonin tasolla, mutta Sandin tuo puolustukseen liikkettä, kiekollisuutta sekä juonikkuutta hyökkäyspäähän tuleviksi vuosiksi. Pitkää lappua kouraan kiitos ja nopeasti, sillä ensi kautta kohden itselleni on Sandinille todella kovat odotukset.
Kaikkinensa pakisto oli läpi kauden hyvin vajavainen, mikä näkyi myös lukuisina nukahduksina omassa päässä. Tästä maksettiin hintaa maalien muodossa eikä hyökkäyspäähänkään saatu juuri tulitukea pois lukien Gustafssonin joulukuun hirmuvaihde ja Sandinin loppukauden väläytykset.
Hyökkäys 5,5
Ei oikeasti voi olla, että käytännössä koko hyökkäyspelaamisen tehokkuus ja ylivoima nojaavat 37-vuotiaaseen harmaahapseen, niin loistava kuin hän onkin. Toki myös Ovetshkinin kausi oli erinäisistä haasteista johtuen esimerkiksi viime vuoden tykitykseen verrattuna vaikeampi ja hänen omilla standardeillaan ainoastaan kohtalainen, mutta silti hän on yksi harvoja onnistujia, mitä tulee hyökkäysosaston kauteen. 42 maalia on aina 42 maalia. Onnistujiksi Ovetshkinin mukaan voidaan nostaa oikeastaan vain kesän paras hankinta Strome sekä jossain määrin uransa tehokkaimman kauden yhden tehopisteen marginaalilla vetänyt Dowd. Kuivin paperein ilman loistoa selvisivät myös Milano, Sheary ja Protas, jotka ovat absoluuttisen kärjen sijasta liimapelaajia, jotka pomppivat läpi kauden ketjusta toiseen. Ovetshkin-Strome-Sheary oli selkeästi kauden paras ja toimivin koostumus.
Sitten.
Bäckström, pettymys. Toki odotukset vaikean operaation jälkeen olivat melko alhaalla, joten hyvä, että pystyi edes pelaamaan näinkin paljon. Eri asia kuitenkin on, ovatko Bäckström ja hänen massiivinen $9,2M palkkakuittinsa organisaatiolle pieni taakka vai todellinen riippakivi, sillä mitään lisäarvoa ne eivät juuri enää tunnu tuovan. Sopimus jatkuu vielä kaksi vuotta, minkä jälkeen luultavasti Bäckströmin ura tulee päättymään. Itselläni on vain ja ainoastaan hyvää sanottavaa Nicklas Bäckströmistä, mutta valitettavasti ei riitä enää siihen kärkisentterin rooliin. Menee loistavasti toki vielä ylivoimalla ja kolmoskentässä, mutta 9,2 miltsiä vuodessa tästä on aivan liian paljon.
Wilson, pettymys. Tietenkin sama kuin Bäckströmin kohdalla eli loukkaantuminen pilasi kauden. Kesti parisen kuukautta ennen kuin alettiin näkemään sitä tuttua Wilsonia ja aivan loppumetreillä äityi vielä hyvään iskuun. Puheiden mukaan Capital for life, kuten kuuluu ollakin.
Kuznetsov, massiivinen pettymys. Kiinnostus lopahti lopullisesti, kun playoff-paikka alkoi karata käsistä ja sitäkin ennen ainoastaan välttävää tekemistä. Muistan kirjoittaneeni kerran tällä kaudella jotain positiivista Kuznetsovista, jos ei lasketa hänen uskomattoman tehokasta rankkariaan, jota koko muu liiga Gretzkystä lähtien tuntuvat vihaavan. Ainoaksi posiksi nostetaan, että pysyi terveenä koko kauden.
Muista Oshie ei pysy enää kasassa, Manthalla ei vain ole "sitä" ja NAK & Smith ovat hällä väliä osastoa viemässä omien lupausten peliaikaa. Johansson oli pirteä ilmestys, ja eiköhän tuo vielä kerran itsensä täältä tule löytämään. Hathawaysta luopuminen vittumaiseen Bostoniin tuntui yllättävän pahalta. Elleriä moni oli halunnut jo pitkään ulos ja tämä toive totetui siirtorajalla.
Valmennus 6+
Lavioletten kolmivuotinen aikakausi tuli päätökseensä hänen omasta aloitteestaan, joten edessä on uuden koutsin etsiminen. Laviolette & co tukahduttivat hyökkäyspelaamisen toden teolla viimeisellä kaudellaan, kuten ovat tehneet myös aiemmissa seuroissaan. Vielä ei ole tietoa, miten muulle valmennusstaffille tulee käymään. Nostona valmennukselliseksi onnistumiseksi täytyy esittää alivoimapeliä, joka toimi läpi kauden hyvällä tasolla. Puolestaan ylivoima (lue: Ovetshkinvoima) oli keskipakkaa ja ilman kapteenin läsnäoloa aivan kauheaa katsottavaa.
Tietenkin Lavioletten hyväksi on luettava järkyttävä loukkaantumistilanne läpi kauden, jonka keskellä oli varmasti hankala operoida. Kuitenkaan itse en pitänyt jatkuvista, loukkaantumisista riippumattomista ketjusekoituksista lähes jokaiseen peliin. Kemiaa voi olla vaikea löytää, kun korttipakkaa sekoitetaan alituiseen. Laviolette on yksi nyky-NHL:n arvostetuimpia koutseja, mutta nyt oli oikea aika siirtyä eteenpäin.
Ehdokkaita uudeksi käskijäksi ovat nyt ainakin Herseyn ex-pääkäsijä Spencer Carbery sekä meillä aikoinaan pelannut, nykyisin Cooperin opissa oleva Jeff Halpern.
Kokonaisuus ja miten tästä eteenpäin?
Kokonaisuutena kauden arvosanaksi muodostuu omissa papereissani 6,5. Vaikea kausi kaikin puolin, jonka voi pikkuhiljaa alkaa unohtamaan, kun keskittyminen siirtyy off-seasonin aktiviteetteihin. Ensiksi jännätään varauslottoa, johon meille muodostui lopulta 6% sauma voittaa koko paska. Todennäköisyys on melko pieni, mutta epätodennäköisempiäkin asioita on tapahtunut. Vähintään käteen tulee jäämään lupaava nuori pelaaja, josta aletaan muodostamaan seuran uutta kärkilupausta. Jos ei saada lottovoittoa, en yllättyisi, mikäli Venäjän uusi superjunnu Matvei Mitshkov valahtaisi meille ja MacLellan noukkisi hänet pois.
Jatkosopimusten suhteen luvassa on melko rauhallinen kesä. UFA-statuksella ovat Sheary, Smith ja Irw.......hetkinen, myös Connor Brown ja Carl Hagelin ovat olemassa. Hekin tarvitsevat uudet laput, jos tulevat täällä jatkamaan. Hagelinin kohdalla ura taitaa olla ohi, mutta Brownin pitäisin pienellä hinnalla.
RFA-pelaajia ovat puolestaan Fehervary ja Alexeyev.
Kokonaistavoite kesän suhteen on kuitenkin nuorentua MacLellanin omien sanojen mukaan, joten potentiaaliset treidit tuovat kesään oman lisämausteensa. Ainakin Kuznetsovin ja Manthan odottaisi olevan liipasimella.
Nyt kuitenkin kohti paineettomia änärin playoffeja sekä paineellisia SM-Liigan finaaleja. Heippa!
