Nonnih...
Aika mukava on nyt muutamaa viime matsia ollut katsella kun peli kulkee. Columbusia vastaan pari nihkeää erää ja vain neljä maalintekopaikkaa, kymppiminuutissa jo johtoon. Melkein sääliksi kävi Masonia. Nyt on positiivista draivia kehissä ja paketti paljon paremmin kasassa. Miesvartiointi omassa päässä ja alueellinen puolustaminen toimivat.
Syksy takanapäin emmekä ole edes pleijarijoukkue. Tämän hetken tasoa kun katsoo, uskon kyllä että tulemme sinne kevyesti selviytymään. Tiukimmin kamppailevista joukkueista kun kuitenkin Ottawa mieluummin tipahtaa kuin parantaa. Toronto taas menee tänä vuonna pleijareihin, jos maalivahtipeli ei petä sitä.
Dramaattisen Caps-syksyn lampaanperseitä jaan seuraavasti:
1. Maalivahdit: Tilanne ei ole tämän joukkueen takana ollut helppo. Peluutus on ollut välillä vähän outoa, mitään kunnon kuumaa putkea ei ole päästy tekemään, molemmat maalivahdit tuntuisivat kaipaavan runsasta peluutusta, nyt käsky on käynyt penkille osittain ymmärrettävästi aina yhden heikon pelin jälkeen. Mikä on johtanut semmoisiin 2 peli sulle, 2 peliä mulle -jakoihin. Sormi ei ole siis yksin veskoja itseään syyttävä, mutta lampaanperseen puolelle silti. Neuvy on kokonaisuutena ollut kaukana viime kauden tasosta, ja Vokoun ei ole missään vaiheessa pitänyt pidempään koko joukkuetta pystyssä. Pystyvät paljon parempaan. Yksi lampaanperse.
2. Semin: Viime pelit ovat olleet Seminiltä huikeaa näytöstä. Kolmisenkymmentä peliä ennen sitä ei. Täysin penkin alle mennyt alkukausi on kääntymässä paremmaksi, paljon paremmaksi, mutta tehojen suhteen Semin on ollut kokonaisuutena perseestä. Kolme lampaanpersettä.
3. Hamrlik: Hankinnoista selkeästi paskin. Eivät kaikki muutkaan ole tuoneet mitään elämää suurempaa panosta, mutta kun Ward ja Brouwer ovat pelaajatyyppeinä sellaisia, että pelkkä yrittäminen tuo kentälle jo preesensiä ja ilkeyttä, maskipeliä. Hamrlik on aavistuksen nyt saanut taas jyväsestä kiinni, mutta etenkin Bruce-aikojen loppu oli koko joukkueen virhepelin ruumiillistumaa. Kaksi lampaanpersettä.
4. Erikoistilannepeli: Olemme edelleen aika keskiverto etenkin ylivoimapelissä. Näillä palikoilla pitää saada paljon parempaa aikaan. Pitää. Kaksi lampaanpersettä. Av-peli - se taitaisi kuumemmalla maalivahdilla jo petrata reilusti. Rutkasti parannettavaa.
5. Ovie ja Ovien peluuttaminen. On Ovie eri tavalla yrittänyt kuin esim. Semin. Vaan tehotonta oli pitkään. Tämän tason aseista pitää saada enemmän irti, ja nyt alkaa siltä taas näyttää kun Ovie ei yksin pyri luomaan jokaista paikkaa, vaan hänelle luodaan niitä. Reilusti. Pyssy kun puhuu. Kokonaisuutena Oviesta silti lampaanperse. Tai 1,5. Matkalla paljon parempaa kevättä kohti on hän.
Ja sitten kehuja:
1. Dale Hunter. Tulit kovaan paikkaan, ja ei tämä mikään unelmaloma ole ollut. Vaan lyhyesti ja ytimekkäästi näyttää siltä, että olet auktoriteetillasi ottanut homman haltuun. Peli näyttää kivemmalta pelaajille. Nautinnollisemmalta. En ole vielä täysin vakuuttunut Dalen taktisista kyvyistä, mutta kuten sanoin, homma on nyt rennompaa ja hallussa. Yksi punainen leijona.
2. Orlov. Pakko tykätä. Oppirahoja, virheitä ja hakemista sisältyy Orlovin syksyyn, mutta pakkohan tuosta luistelusta ja ennakkoluulottomuudesta on tykätä. Positiivinen yllätys on ollut hanakkuus taklata, ja näyttää nokkapokkakin onnistuvan. Meillä on tässä hieno pakki jalostuksessa. Punainen leijona.
3. Jason Chimera. Taistelun ruumiillistuma. Piti päänsä pystyssä ja kädetkin kävivät, myös silloin kun oli vaikeampaa. Pakko tykätä. Kolme punaista leijonaa.
4. Alzner-Carlson. Väliin on mahtunut vaikeitakin pelejä, vaikeina aikoina, mutta tämä pakkipari kannattalee Capsia. Wideman ailahtelee paljon enemmän, vaikka onkin parhaimmillaan huikea. Kaksi punaista leijonaa. Eiku pistetään kolme.
5. Sentteripeli. MaJolla ja Brooks Laichilla menee välillä paremmin laidassa, mutta homma on kokonaisuutena ollut positiivinen onnistuminen muuten heilahdelleen syksyn lomassa. En kaipaa nyt sinne juuri vahvistusta. Halpern hoitaa tonttiaan myös. Mutta entäs Bäckström. Todellinen nousu viime kauden sukelluksen jälkeen. Kaksi punaista leijonaa.
On tässä paljon vielä työtä edessä. Kyllä tuossa kaiken hakemisen seassa silti on nyt tekemisen meininkiä, joka viittaa parempaan kevääseen. Sitä minä en vielä osaa sanoa, riittääkö se pleijareissa menestymiseen. Nyt ensin perkele sinne vaikka kotietu napaten, jooko.
Hauskaa Caps-kevättä 2012!!!