Ensinnäkin kaikki puheet Boudreausta jonain surkeana läskipallerona voitaisiin katkaista aika lyhyeen. Muistetaan nyt, miten Boudreau teki Capsistä Idän kovimman runkosarjajoukkueen. Kaikkien aikojen nopeimmin saavutetut 200 voittoa NHL-päävalmentajana - ei huono saavutus ensimmäisessä päävalmentajapestissä.
Gabbyn suurimmat ongelmat olivat lopulta siinä, ettei taktinen osaaminen kuitenkaan täysin riittänyt. BB ei missään vaiheessa onnistunut luomaan joukkueelle sellaista pelitapaa, jossa kolmen pakkiparin ja neljän hyökkäysketjun pelaaminen olisi jatkuvasti tasapainoista molempiin suuntiin. Välillä kokeiltiin yltiöhyökkäämistä, välillä yltiöpuolustamista. Kumpikaan ei keväällä toiminut. McPhee teki koko ajan taustalla hyvää työtä vahvistaen joukkuetta. Tällä kaudella piti saavuttaa se tasapaino. "Run-and-gun" historiaan, "trap" historiaan, tilalle "hybrid". Lopulta kuitenkin alkoi näyttää siltä, ettei Boudreaulla ollut enää kapasiteettia viedä Capitalsia tästä eteenpäin. Fanit eivät enää uskoneet, pelaajat eivät enää uskoneet, lopulta GM:ltäkin meni usko.
Kun on eri medioita tässä pitkin iltaa selaillut, on muodostunut aika selkeä kuva Dale Hunterista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tällaiset ensimmäiset arviot ovat aina karrikoituja. Todelliset kykynsä Hunter näyttää vasta keskiviikkoyöstä lähtien, kun Dale Hunterin Capitals nähdään jäällä. En epäile hetkäkään, etteikö Hunter kykenisi sammuttamaan tulipaloa. Entisenä Caps-kapteenina ja kovapintaisena koutsina Hunter saavuttaa automaattisen auktoriteettiaseman. Caps tulee olemaan ahkera, taisteleva, latautunut heti ensimmäisestä pelistä lähtien.
Siinä kuuluisassa isossa kuvassa olennaista ei kuitenkaan ole se, pelaako joukkue tulevissa peleissä paremmalla asenteella. Ennen kaikkea tämä D.C.:n joukkue täytyy nostaa pelillisessä ja pelitavallisessa uskottavuudessa uudelle tasolle. Caps on ollut viime vuodet ikään kuin amispoika lääkäriopiskelijoitten joukossa. Jopa eräänlainen NHL:n vitsi. Siinä missä muiden joukkueiden nuoria älykkövalmentajia on suitsutettu oikealta ja vasemmalta, on Boudreaun Caps ollut alkeellisesti pelaava joukkue jonka ylipalkatut supertähdet romahtavat joka kerta tosipelien alkaessa. Nyt pitää saada Caps pelaamaan modernia jääkiekkoa. Nyt pitää opettaa superstarat puolustamaan. Nyt pitää saada punapaitojen henkinen ja fyysinen kovuus ja uskottavuus sille tasolle, ettei kukaan halua meitä keväällä playoffeissa vastaan.
Mestaruuteen asti kantava uskottavuus voi perustua fyysisyyteen, ilkeyteen ja kovaan työhön tai vaihtoehtoisesti huippuluokan taitoon. Caps voi omaksua Bruins-identiteetin, mutta ihan yhtä lailla tämä joukkue voi olla Vancouverin tai Detroitin kaltainen taitojoukkue. Jos mietitään Hunterin profiilia valmentajana sen perusteella mitä tällä hetkellä tiedetään, niin sellainen duunarijoukkueprofiili sopisi nyt ehkä parhaiten. Toisaalta myös Bäckströmin, Greenin ja kumppaneiden luovuus ja huipputaito täytyy saada tavalla tai toisella valjastettua joukkueen käyttöön. Hyvältä valmentajalta onnistuu sekin. Huippuesimerkkinä on viime kauden Boston, jossa David Krejci ikään kuin yksinäisenä taitopelaajana pelasi huikean playoff-kevään kovapintaisessa ja huippuyhtenäisessä mutta toisaalta hieman yksiulotteisessa ja jopa puukätisessä joukkueessa.
Voi olla, että Hunter on vähän Boudreau/2 tässä pelitapa-asiassa. Ettei hänenkään taktinen kykynsä riitä luomaan tälle joukkueelle tasapainoista pelitapaa, jossa yksilöiden huippuominaisuudet valjastetaan maksimaalisesti viisikon ja sitä kautta koko joukkueen käyttöön. Mutta mielenkiintoinen kokeilu Dale on ehdottomasti silti ja varmasti ihan parhaita vaihtoehtoja ellei jopa paras tarjolla olleista. Kyllä mua silti himottais nähdä sellainen nuori huippumoderni älykkövalmentaja Capsin penkin päässä. Tai sitten vähän kokeneemmista koutseista vaikka Peter Laviolette.