Monet tuntuvat pelkäävän, että miten Ovechkin pärjää ensi kaudella hieman totuttua tehottomamman kauden jälkeen. Itse en ole tästä ollenkaan huolissani; AO tekee esimerkillistä duunia josta seuraa tulosta varmasti. Jännitän enemmänkin Bäcksin, Seminin ja Greenin otteita, sillä vaikka Alzner, Carlson ja Johansson ovat alkavalla kaudella taas isommissa rooleissa, niin vanhemmilta fleguiltakin vaaditaan tasapainoista kautta ja hyviä pleijareita, jotta joukkue menestyy.
Boudreaun johtama valmennus muokkasi pelitapaa viime kaudella selvästi aiempaa puolustavammaksi ja kokonaisvaltaisemmaksi. Se lähes kliseeksi muodostunut "run and gun" hylättiin, haluttiin aitoa viisikkopelaamista. Totta kai tämä muutos tuottaa ongelmia pelaajille, jotka ovat tottuneet vapaampaan roolitukseen ja hyökkäävämpään peliin. Capsin iso mahdollisuus on siinä, että nyt on kokonainen runkosarja aikaa tottua siihen muutokseen. Tässä transitiossa auttaisi vielä se, että pelitapaa pystyttäisiin muokkaamaan rahtusen verran kiekollisempaan suuntaan. Vaikka kurinalaisuus ja viisikkopeli ovatkin tärkeitä asioita, ei Capitalsin ole syytä ryhtyä uudeksi Devilsiksi. Uskon tämän onnistuvan, sillä kauden aikana tehtyjä pelitavallisia muutoksia on vaikea vielä ajaa kovin täydellisesti sisään.
Tätä asiaa kannattaa tietysti perata myös yksilötasolla. Oviesta en minäkään ole lainkaan huolestunut. Viime kauden lopulla näkyi jo merkkejä paremmasta sen syväjäävaiheen jäljiltä. Green on toinen pelaaja, jonka uskon kykenevän muokkaamaan pelaamistaan uuden pelitavan vaatimusten mukaiseksi. Green oli loistava playoff-sarjassa Rangersia vastaan. Sen aiemman marcandrebergeronin sijaan kentällä nähtiin aito "three-zone player". Bolts-sarja meni sitten siihen loukkaantumiseen. Nämä ovat sellaisia pieniä asioita, jotka jäävät monilta huomaamatta. Täällä Jatkiksella asia muistaakseni mainittiin, mutta esim. HF-boardsilla käytiin kauden jälkeen sivukaupalla keskustelua siitä, pitäisikö Green kaupata. En kyseistä ketjua kovin tarkkaan lukenut, mutta voin vain kuvitella että siellä moni on luokitellut Greenin edelleen pelkäksi hyökkäysspesialistiksi ja se Rangers-sarjan aikana nähty "uusi Green" on jäänyt huomaamatta.
Bäckström ja Semin ovat sitten kinkkisempiä tapauksia. Bäckströmin kohdalla mietityttää asenne. Vaikka lahjoja olisi kuinka, ei sellaisella laiskanpulskeudella pysy NHL:ssä huipulla. Olen hyvin skeptinen sen suhteen, että Bäckströmillä olisi todellista huippu-urheilijan halua ja asennetta kehittyä niin hyväksi pelaajaksi kuin pystyy. Erityisen huolestuttavaa on se, että viime vuosi oli sellainen "rokulivuosi" sen jälkeen, kun isot hillot alkoivat kilahtaa tilille ensimmäistä kertaa uralla. Seminin osalta skeptisyys on vielä vahvempaa. Alexin rooli ei sinänsä ole mitenkään korvaamaton verrattuna vaikka Bäcksiin, mutta joukkuehengelle ei varmastikaan tee kovin hyvää, jos yksi kovapalkkaisimmista pelaajista surffaa heikolla asenteella sen mukaan, mikä fiilis sattuu tänään olemaan.
Kun mietitään Capsin rosteria kokonaisuutena, on moni osa-alue erinomaisessa kunnossa. Maalivahtikaksikon pitäisi olla NHL:n parhaita. Puolustuskin on laadukas, jos Carlsonin ja Alznerin kehitys jatkuu ja Green omaksuu lopullisesti roolinsa kahden suunnan pelaajana. Silloin joukkueessa on kolme pakkia, jotka pystyvät tarvittaessa pelaamaan sen 25 minuuttia joka ilta.
Hyökkäyksessä miellyttää laituriosasto. Ovetshkinin ja Seminin pitäisi kyetä yhteensä noin 80 maaliin, Laich ja Knuble pystyvät sitten tukemaan näitä staroja fyysisyydellään. Brouwer ja Ward ovat erinomaisia hankintoja. Playoffeissa tarvitaan juuri tällaisia pelaajia: kovakuntoisia ja hyvin puolustusvelvoitteensa hoitavia, fyysisiä hyökkääjiä jotka hallitsevat myös maalinteon kohtuullisesti.
Sentteriosastolla on nyt parempi tasapaino kuin aiemmin. Bäckström ja Johansson sentteröivät kahta hyökkäävää ketjua. Kolmossentterinä pelannee joko Sjögren tai Laich. Molemmat ovat tarpeeksi fyysisiä kahden suunnan pelaajatyyppejä. Nelosen ottaa haltuunsa ex-kapteeni Halpern. Silti tämä voi olla se ongelma. Viime vuosina Stanley Cupin voittaneita joukkueita on yhdistänyt aivan timantinkova, monipuolinen ja hyvin roolitettu sentterinelikko. Viime kaudella Bostonilla Krejci-Bergeron-Kelly-Campbell. Toissa kauden Hawksilla Toews-Sharp-Bolland-Madden. Pensillä koko joukkue rakentui kolmen supersentterin ympärille. Vaikka kaikki menisi Capsillä aivan nappiin - Bäckström löytäisi toissa kauden vireensä, Johansson pelaisi sen odotetun breakout-kauden, Sjögren onnistuisi heti NHL:ssä - jäädään tällä osastolla jälkeen useista joukkueista. Idässä Bostonilla ja Pittsburghillä on edelleen huippusentterit. Lännestä voidaan sitten poimia vaikka Sharksin kolmikko Thornton-Couture-Handzus tai Kingsin Kopitar-Richards-Stoll.
Tässä vielä yhteenvetona Capsin viisi potentiaalista valttikorttia ja akilleen kantapäätä.
Vahvuudet:
1) Maalivahtipeli
2) Hyökkäyksen tasapaino
3) Ovetshkin superyksilönä
4) Monipuolinen puolustus
5) Pelitapaa aikaa hioa toimivammaksi (vrt. viime kausi, jolloin uusi systeemi ajettiin kiireellä sisään ja kiekollisuus kärsi)
Heikkoudet:
1) Sentteriosasto
2) Supertähdillä heikko kausi alla
3) Muutamilla tärkeillä pelaajilla se ns. vaikea toinen kausi
4) Aiempien kausien pettymysten haamut
5) Boudreaun pelinaikainen reagointi
