Kauniita maaleja kaikenkaikkiaan. Kokemus pakistoon toisi tosin varmuutta noihin pelin sisäisiin ailahteluihin. Kolmen maalin johdon menettäminen on perseestä vaikka joukkue lopulta nappaisikin pisteet.
Itsekin tuli peli katsottua nauhalta siten, että kaksi ekaa erää katsoin aamulla ennen töihin lähtöä ja vikan sitten töiden jälkeen. Töihin lähdettäessä oli todella positiivinen mieliala, kun jengi pelas pitkälti sen tyylistä hokia, millä pudotuspeleissäkin vois jopa edetä eteenpäin. Ykkösketjukin oli kohtuullisen hyvässä iskussa ja Semin näytti NHL-tähdeltä.
Sitten erehdyin katsomaan kolmannen erän ja johan alkoi taas homma vituttaa siihen malliin, ettei tiennyt mitä ois tehnyt. Onneks oli pikkujoulut ni sai hyvällä syyllä ottaa vähän lohduketta.
Ykkösketju (etenkin Semin) osoitti kolmannessa erässä sen miksei sitä voi paria peliä pidempään pitää kerralla kasassa. Johan alkoi se pihahöntsistä tuttu pippelinnypläys ja idioottisokkojättötoivotaantoivotaansyöttöjen jako hyökkäyssinisellä, josta kaveri saa ilmaisia ylivoimahyökkäyksiä. Pakisto on mikä on, mutta mielestäni pelasi viime yönä ihan hyvän matsin (jopa Sloan). Siellä saa olla vaikka kuus Prongeria ja seittämän Keithiä takalinjoilla, niin silti vastustaja tulee iskemään maalit jatkossakin, jos hyökkäys antaa ilmaisia vastaiskuja pitkin peliä.
Tästä päästäänkin itse rantin aheeseen eli päävalmentajaan. Alan itse olla vähitellen nykyisillä näytöillä sitä mieltä, että jos BB ei jatkossa tule muuttamaan esim. ylivoimapeluutustaan, niin turha on keväällä odotella parempaa menestystä kuin aiemminkaan. Jaa mikä siinä ylivoimassa nyt nyppii, kun maaleja on alkanut kuitenkin jo tulla?
Siinä nyppii se, että AO:ta (ja myös Greeniä) ei tarvii eikä pitkässä juoksussa pitäisi peluuttaa kokonaisia kaksiminuuttisia jäällä, kun helvetti jengistä löytyy enemmän käsiä kun monesta muusta NHL-porukasta yhteensä! Pienentämällä AO:n minuutteja ylivoimassa saataisiin luultavimmin kaveriin virtaa lisää normiviisikoin pelattaessa.
Harvoin olen Mike Milburyn kanssa samaa mieltä mistään asiasta, mutta täytyy myöntää että Bruins-pelin tauolla annettu kritiikki AO:n laiskamaisesta pelaamisesta sai meikän hieman miettimään kyseistä asiaa. Olin alkuun sitä mieltä, että vittuako se Milbury mistään tietää ja ainahan se AO:ta haukkuu milloin mistäkin. Kun sitten seurasin taas Caps-ylivoimaa ja AO:n pelaamista täydet minuutit siinäkin, niin tulin siihen tulokseen että tuo ylipeluuttaminen yv:llä (AO vetää vähän säästellen, että jaksaa olla koko vaihdon) on alkanut vaikuttaa myös tasavoimilla pelatessa. Ja se puolivaloilla pelaaminen taitaa olla tarttunut itse asiassa koko ykkös-yv:n äijiin, koska vastustaja tuntuu saavan joka helvetin yv:llä vähintään yhden maalipaikan.
Ja kun kyse on joukkueurheilusta, niin uskoisin että koko jengiin tarttuisi tekemisen meininki nykyistä paremmin jo sillä, että esim. yv:llä olisi kaksi erillistä yv-koostumusta joita molempia käytettäisiin aktiivisesti. Erillisellä yv-koostumuksella tarkoitan tässä sitä, että Green ja Ovie pelaisivat vain siinä ykkösessä ja kun minuutin aikana ei maalia ois tullut, niin vittu sitten vaihdetaan se toinen osasto kehiin ja viivalle tulee esim Carlson ja Poti (ollessaan terve).
Boudreaun aikana surkeaa ollut alivoima on parantunut ihan helvetisti tällä kaudella. On toki siirrytty aktiivisempaan pelaamiseen kokonaisuudessaan av:lla, mutta uskallan näin normifanina väittää, että yhtä suuri vaikutus on ollut sillä, että alivoimallahan käytetään tänä vuonna jopa neljää eri hyökkääjäparia ja vaihdot otetaan aina kun saadaan kiekko purettua omista pois. Useampi jannu pääsee näin osalliseksi peliin ja jalat pysyy tuoreina -> jaksaa pelata aggressiivisesti. Miksei tätä samaa, hyväksi todettua "sosiaalipeluuttamista" voida ottaa käyttöön yv:lläkin, kun sinne ihan tasan varmasti löytyy sopivat jannut myös? Vittu!
-------------
Green näytti Bruins-pelissä todella hyvälle kummassakin päädyssä. Sujuvan luistelun lisäksi erittäin mukava oli nähdä, että veto alkaa taas löytää tiensä perille. Voi se yksi mailamalli näköjään vaikuttaa noin helvetinkin paljon. :)
Seminkin tosiaan oli kaksi erää maailmanluokan vireessä, mutta sitten kolmannessa erässä alkoi taas näkyä sitä kiekollista primadonna-hälläväliä-tehdään-maali-seitsemällä-jättö/sokkosyötöllä-asennetta, joka pistää meikän nykyään ihan hiileksi. Kyseinen vaihde iskeytyy lähes aina Seminille (ja koko NB-AO-AS-ketjulle) päälle kun pääsevät vähänkään pidempään pelaamaan yhdessä.
Paiskotaans nyt vielä hieman shaissea vielä yhden toisenkin venäläisen niskaan eli Dima Orlov nyt kyseessä. Kun katselin telkkarista uusintaa tiistain KHL-pelistä, niin pelottavan paljon olin huomaavinani Orlovin yleisilmeessä samaa whocares-meininkiä mitä mm. Seminillä tuntuu olevan. Selkä tahtoi suoristua lähes aina kun kiekon menetti hyökkäysalueella ja todella usein DO oli palaamassa viimeisten joukossa puolustukseen kiekonmenetyksen jälkeen. Orlovin pelityyli on vielä hyökkävämpi kuin Greenin ja ainakin kyseisessä pelissä hyökkääjät joutuivat pelaamaan Orlovin paikkaa nousujen jäljiltä todella useasti. Paljon on matkaa vielä siihen, että noilla esityksillä aukeaisi vaikipaikka NHL:ssä. Vähintään vuosi Hersheyssä vaaditaan meikän skauttauksen perusteella.
----------------
No niin, nyt on sitten annettu näyte siitä miksi meikää ei ole pahemmin tässä ketjussa näkynyt kommentoimassa etenkään Caps-pelejä. Niitä tulee seurattua kyllä kohtuullisen paljon edelleen, mutta koska itselle tällä hetkellä olisi tärkeämpää nähdä toimivamman pelityylin ajaminen sisään (vaikka tappioidenkin uhalla) sen sijaan että joukkueenjohdossa oltaisiin tyytyväisiä kun voittoja tulee vähän sinnepäin pelaamalla, niin en viitsi olla negativoimassa tätä ketjua koko aikaa.
Loppukaneettina voisi kait todeta, että alan hieman olla epäileväinen BB:n kykyyn luovia tästä joukkueesta tasaisiin esityksiin pystyvää pudotuspelijoukkuetta. Määrätyille pelaajille pitäisi laittaa hieman liekaa kaulaan ja toisille taas vois sitä höllentää (=peliaikaa lisää).
Kiitos ja näkemiin!
