Jatketaanpa PIENEN muuttorumban jälkeen...
Pakit:
Mike Green: Todellinen välikausi loukkaantumisten takia. Osoitti pelityylin muutoksen mukana kypsiäkin elkeitä, virheet vähenivät, samalla nousut takatolpalle loistivat täysin eikä ollut varsinainen pelote missään vakavassa mielessä. Onko Greenin potentiaali jo saavutettu vai voiko Greenistä tulla vielä todellinen Norris-mies? Tai, tärkein kysymys lienee: kannattaako Capitalsin edes ottaa asiasta selvää kun meillä on John Carlson?
6 1/2
John Carlson: Todellinen väriläiskä. Nousi oikeastaan odotettua isompaan rooliin odotettua nopeammin, plus pääsi kantamaan vastuuta. NHL:n Calder-kausi oli niin vahva kokonaisuutena, ettei kerännyt isosti huomiota, mutta ansaitsee täyden kiitoksen. Väsyi aavistuksen verran pleijareiden toisella kierroksella, peliajat hipoivat taivasta. Pelaaja, jonka ympärille Caps-pakistoa on hyvä rakentaa.
9 1/2
Karl Alzner: Toinen suuri onnistuja Caps-pakistossa. Puolustukseen on pari vuotta huudeltu puolustuspään osaajapuolelle vahvistusta, tällä kaudella sinne saatiin Scott Hannan, mutta isoin syy oman pään petraamiselle oli nuorten miesten, Carlsonin ja Alznerin nouseminen isoon rooliin. Ei mikään superpakki "perustilastojen" valossa, ja pistemäärä saisi silti olla isompi kuin 12 pojoa, mutta
Corsi-tilastoissa pärjääminen* antaa uskoa siitä, että Alznerkin on "real deal". Eli, erittäin tasaisen hyvään tarvitaan vielä se pieni lisäpotku. Silti erittäin hyvä kausi.
9-
John Erskine Todellinen fanisuosikki koti- ja ulkomailla. Ei edelleenkään kaunista katseltavaa, mutta Erskine täytti tällä kaudella roolinsa mallikkaasti. Ja se rooli oli olla pikkuisen normaalia terävämpi ja härskimpi kulmahammas, tai ainakin tiukka sivuhammas. Peliaika ei ikinä tule nousemaan elämää suuremmaksi, mutta paikkaa ei tarvinnut kyseenalaistaa. Yllätti muutamalla hienolla maalilla ja ikimuistoisella tappelulla Eric Boultonia vastaan.
8
Jeff Schultz: Pettymys. Jos vertaa Schultzin ja Alznerin "tekstiteeveetilastoja", miehet olivat aika tasaisia otteiltaa kauden aikana. Schultz oli kuitenkin jotain muuta kuin tasainen, ja valitettavasti taantui edellisestä nappikaudestaan. Rooli pieneni tasavoimin, rooli pieneni alivoimalla. Ikää on onneksi vasta 25.
6
Scott Hannan: Aloitti Caps-uransa yskähdellen, eikä pelannut kummoista roolia alussa koska kompuroi ja totutteli. Esitti kuitenkin Erskineä isommalla volyymillä kovuutta ja asennetta, jota muusta pakistosta uupuu, sekä teki pienillä asioilla vastustajansa elämää vittumaiseksi. Pari näkyvää virhettä pudotuspeleissä, mutta niiden ei pidä antaa sumuttaa kokonaisuutta. Ehdottomasti jatkoa, jos hintalappu tippuu nykyisestä.
8 1/2
Dennis Wideman: 14 peliä, 7 pistettä ja rutkasti minuutteja (lähes 25 per peli). Tuli lähes ilmaiseksi Floridasta, ja esiintyi erityisen pirteästi, kenelläkään ei ollut tuolloin sivussa ollutta Greeniä ikävä. Loukkaantuminen pilasi kauden lopun, joten lopullista arvosanaa paha antaa. Toivotaan ensi kaudelle parempaa tuuria.
8 (niistä vähistä peleistä ja otteista joita ehti esittää)
Tom Poti: Loukkaantumiset rajoittivat kauden pelit 21:een. Uran jatko vaakalaudalla, pelien taso heilahtelee. Sääli, sillä ollut terveenä selkeä runkopakki ja vastuunkantaja.
6 (pettymyksenä terveystilanne)
Muut Caps-pakistossa esiintyneet: Sean Collins, Tyler Sloan, Brian Fahey - täytemiehiä, ei NHL-tulevaisuutta.
*=vastaan pelattujen pelaajien laatua mittaava laskentatilasto
Seuraavaksi hyökkääjät...