W.A.S.P. Suomeen!

  • 68 151
  • 334

ace

Jäsen
Stadissa Blackie ja kumppanit aloittivat n. 5min. myöhässä annetusta showtimestä. En tosin tiedä onko viikkokeikalla osuutta asiaan ja venyttävätkö alkua enemmän viikonloppuna.
 

Jakke76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Boston Bruins, Man United, Darts
Ai niin, unohtui mainita. Tampereellakin keikka alkoi n 5 min myöhässä. Ja kesti n. 1h 40 minuuttia. Mutta niinkuin Ace mainitsi tossa aiemmin, voi viikonloppuna olla hieman enemmän myöhästyneisyyttä.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Kotiuduin Turun keikalta. Annetusta kahdesta aloitusajasta (21.15 ja 22.15) toteutui se jälkimmäinen, se alkoi 5 min. myöhässä mikä on ihan ok. Lämppäritilanne oli parantunut sitten viime kuuleman, sillä lämppäriä ei ollut. Parempi se onkin olla kuulematta yhtään Kilven biisiä, joten tästä plussaa.

WASPin veto kesti noin 1h 45 min, ja kovassa iskussa Blackie mielestäni oli. Ääni kulki mainiosti, samoin mies itse. Erilaista juttuakin riitti biisien välissä, ja bändi oli terhakassa kunnossa.

Näkemistäni yhteensä kuudesta WASP-keikasta tämä sijoittuu vuoden 2004 Caribian keikan rinnalle. Se oli ensimmäinen näkemäni WASPin keikka, joten tällä keikalla on oma painoarvonsa. Tosin jos tämä Logomon veto olisi ollut ensimmäinen WASP-keikka, niin tämä olisi saattanut mennä ykköseksi. Biisejä oli nyt rutkasti enemmän: Caribiassa aikoinaan 12 jos ja kun laskee medleyt aina yhdeksi biisiksi, tänään rumpusoolo mukaanluettuna 16 biisiä. Keikkasetti siis sama kuin aiemmilla keikoilla ja jonka tänne postasinkin.

Paljonpuhuttuja medley- eli sikermäbiisejä oli vain kaksi, ja kumpikin oli taiteellisesti perusteltu, eli Sleeping (In A Fire) + Forever Free sopi luontevasti yhteen, ja Crimson Idolin aikana tullut sikermä ei ollut vain sointuja sieltä ja sointuja täältä, vaan erittäin pitkä ja eeppinen kokonaisuus, jota täydensi erinomaisesti Jonathanin tarinasta kertova video.

Niin, ne videot. Ne toivat hienon lisän keikkakokonaisuuteen. Alkupuolella heijastettiin vanhoja promovideoita, Headless Childrenin aikana Martin Luther Kingiä yms. ja puolituntinen Crimson Idol -kokonaisuus tehosi entistä vaikuttavammin kun elokuva ja musiikki löivät kättä. Koskettava ja traaginen on Crimson Idolin tarinakokonaisuus.

Tämän jälkeenhän lavalle tuotiin itsensä Elvis-mikkiständi, ja keikka vietiin loppuun tyylillä. Se rumpusoolokin sai lisäpontta kun sen aikana heijastettiin kilpa-autoilu/autokolarivideo, joka oli rytmitetty rumpusoolon tahtiin. Hyvin jaksoi Blackie Elviksessä kiikkua, ja onhan tuo aina kelpo lisä.

Oikeastaan perkeleen kova WASP-keikka, ja vaikka eka kerta on aina eka kerta ja siksi ikimuistoinen kuten Caribian veto, niin kyllä tämä loppujen lopuksi Caribian vetoa parempi oli. Blackien ääni oli paremmassa iskussa, keikkasetin rakenne oli hyvä ja kolmeen osaan jakaminen toimi kiitettävästi, videot toivat lisää tunnelatausta Crimson Idol -osioon ja sounditkin olivat hyvät.

WASP kannattaakin nimen omaan nähdä klubikeikalla, festarilavojen kolmen vartin pikavedot ja DBTL:n telttakeikkojen tyyppiset "heviä juhlakansalle"-peruskeikat jäävät selvästi ns. omien keikkojen jälkeen, vaikka niinhän se monen bändin kohdalla muutenkin on.

Logomon soundeja on moni kehunut, ja hyvältähän tuolla kuulosti. Olen aiemmin ollut Logomossa yhdessä gaalatilaisuudessa viime vuoden lopulla, ja gaalassa olleet musiikkiesitykset kuulostivat hyviltä, mutta eihän tietystikään niiden perusteella voi ennakoida, miltä hevibändi kuulostaa paikan päällä.

Ilolla nämän keikan pääsylipun eli 40 euroa maksoin, money well spent kuten anglikaanisissa maissa todettaisiin.
 

Jakke76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Boston Bruins, Man United, Darts
Hmmm, semmoinen kappale. Aika mielenkiintoinen, osaltaan jopa hyvä.

Valitettavasti Holmesissa näkyy rankka elämäntapa todella pahasti. Haluaisin kyllä ehdottomasti nähdä Chrisin WASP:in kanssa lavalla. Herra on kuitenkin se THE KITARISTI joka WASP:iin kuuluu. Ihan samoin kuin Slash GnR:ään, Ace Frehley KISSiin jne. Toivottavasti vielä joskun mahdollisuus tähän tulee.
 

Laiton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Nyslott Devils
Metalliväen perinteikästä juhannusjuhlaa Nummirockia juhlitaan ensi kesänä Nummijärvellä 19.-21. kesäkuuta. Festivaalin ensimmäiset julkaistut ulkomaantähdet ovat W.A.S.P., BEHEMOTH ja THE BLACK DAHLIA MURDER. Kotimaan kattausta edustavat Stone, Turisas, Turmion Kätilöt, Wolfheart, Medeia, Tuoni, Speedtrap ja Mörbid Vomit.

To 19.6. - La 21.6.2014 Kauhajoki, Nummijärvi
 

Murmeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Vancouver Canucks
Toistaiseksi osumatarkkuus on ollut aika hyvä. W.A.S.P. kiinnostaa ihan vain 80 -luvun leiman vuoksi, Stone oli kova sana junnuna, Turisas on aina erinomainen tapaus. Turmion Kätilöt ja Black Dahlia Murder miellyttävät myös tästä nykyisestä kattauksesta.

Myöhäisherännäisenä vasta neljäs Nummirock tulossa mutta takuuvarma festarikesän aloitus se nykyään on.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Huomasin tuossa juuri, että Chris Holmes on tehnyt ja julkaissut soololevyn.

Uusimmassa Infernossa on ihan mielenkiintoinen juttu tästä W.A.S.P:in legendaarisimmasta kitaristista siitä mitä hän tekee tänä päivänä. Itseasiassa, Holmes asuu Suomessa ja Porvoossa, mikä tuli kieltämättä vähän yllätyksenä. Mies on aiemmin ystävystynyt suomalaisen kitaristin Domino De La Roguen kanssa ja kun viime vuodet jenkeissä raksahommia tehnyt Holmes päättikin muutta Eurooppaan työn perässä, niin koti löytyikin alkuun De La Roguen luota. Nyt mies keikkailee ja soittelee kyseisen bändin kanssa, joten W.A.S.P-legendaa voi nähdä useampaankin otteeseen Suomesta.

Jutussa on mielenkiintoista settiä mm. Holmesin suhteesta nyky-W.A.S.P:iin ja lievästi sanottuna sillat ovat poikki. "Nimeni on levyissä, mutta rahaa ei tule. Siksi muutin Eurooppaan. En halua enää työskennellä sellaisten ihmisten kanssa. Kyllästyin ilmaiseksi soittamiseen ja siihen, että minua huijataan koko ajan. Miksi W.A.S.P.-kokoonpano vaihtuu muutaman vuoden välein? Koska ihmiset kyllästyvät lupauksiin", toteaa Holmes.

Lisäksi Musti Lawlessista puhutaan vähemmän mairittelevaan sävyyn. Kannattaa hommata lehti jostain, varsin avoin juttu kovimmilla W.A.S.P.-levyillä soittaneesta Holmesista.

Kyllähän tuota nykyistä W.A.S.P.:ia voisi mennä katsomaankin, mutta Nummirockin muu ohjelmisto on juhannuksena ko. tapahtumassa sen verran kaukana omasta musiikkimausta, että pitää jättää Mustin yhtye tällä kertaa välistä ja odotella seuraavaa Suomen keikkaa kenties vaikka johonkin klubiin.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Mustihan tekee muitakin keikkoja Suomessa tälle kesää.

South Park 6.–7.6.2014, Tampere

Vaikka kovasti viime kerran jälkeen ajattelin, että olisikohan WASP jo nähty, kun olen bändin livenä nähnyt 5-6 kertaa, niin syystä tai toisesta olen kuitenkin päätymässä Tampereelle 7. kesäkuuta Musti Laitonta katsomaan, samalla vilkaisen Europen ja ylipäätään sen, miltä Sauna Open Airin tilalle tullut Southpark-festari näyttää Eteläpuistossa. Varmaan suht samanlaiselta, bändivalikoima on samanhenkistä heavy/hard rockia ja bändit samoihin aikoihin Sweden Rockissa, josta pääsee Suomeen pistokeikalle samoihin aikoihin.

Saa nähdä, vetääkö WASP yhtään mitään yllätystä vai sen perinteisen perusfestarikeikkansa. Europelta en odota muuta kuin Final Countdownia, mutta tuleepahan siinä sivussa vilkaistua.
 

Sic

Jäsen
Soittoaikataulutkin on tuonne julkaistu, WASP aloittaa lauantaina klo. 20:00 ja bändille varattu 2h15min aikaa, mutta yleensähän Blackie & co. vetää n. 1,5h setin. En odota bändiltä mitään muuta kuin perus festarisettiä tuolla, mutta olisihan joku Torture Never Stopsin kaltainen ylläri taas ihan kiva. Toisaalta bändin on tarkoitus julkaista uusi levykin ehkä jopa tänä vuonna(?), joten joku upouusi biisikin voisi olla hienoa kuulla livenä. 27.5. tuo WASPin kesärundi alkaa, joten silloin saa jotain osviittaa kesän settilistasta.

Mutta allekirjoittanut lähtee South Parkiin lauantaina ilman muuta, eikä pelkästään WASPin takia. Kaikki lauantain päälavan esiintyjät kolahtelevat mulle niin hyvin, että tämä on must see -kattaus omalla kohdalla. Lisäksi WASPin setin loppupuolella täytyy vielä siirtyä teltan puolelle missä hienoja hard rock-helmiä soittaa Brother Firetribe.
 
Viimeksi muokattu:

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Soittoaikataulutkin on tuonne julkaistu, WASP aloittaa lauantaina klo. 20:00 ja bändille varattu 2h15min aikaa, mutta yleensähän Blackie & co. vetää n. 1,5h setin. En odota bändiltä mitään muuta kuin perus festarisettiä tuolla, mutta olisihan joku Torture Never Stopsin kaltainen ylläri taas ihan kiva. Toisaalta bändin on tarkoitus julkaista uusi levykin ehkä jopa tänä vuonna(?), joten joku upouusi biisikin voisi olla hienoa kuulla livenä. 27.5. tuo WASPin kesärundi alkaa, joten silloin saa jotain osviittaa kesän settilistasta.

Veikkaisin, että bändi soittaa vain tunnin setin. En tiedä, miten lavajärjestelyt on tuolla toteutettu, mutta telttalavalla aloittaa klo 21.15 Brother Firetribe. Jos tuo menee niin kuin Sauna Open Airissa aikoinaan, niin bändit eivät soita päällekkäin eli WASP soittaisi vain reilun tunnin.

Europe aloittaa klo 22.15 ja infossa luki, että soitto loppuu viimeistään 23.30, joten tuskin Europekaan vetää kuin tunnin. Se on toki vähän erikoista, jos viimeinen pääbändi ei pidempän soita, mutta näin tuolla luki.

75 minuutin soittoaika WASPille tarkoittaisi käytännössä 7-9 biisin keikkaa, jossa WASP tulee lavalle vartin myöhässä, soittaa biisinsä ja venyttää lopussa I Wanna Be Somebodyn 10-15 minuutin venytykseksi. Tämä ei ole siis mitenkään negatiivinen kommentti vaan vankkaan käytännön kokemukseen perustuva, tämäntapaisia WASPin festarisetit useimmiten ovat olleet. Ihmeitä en odota vaan vankkaa perusheviä ja tuttuja klassikoita. Toivon kuitenkin, että settilistasta yksi tai kaksi biisiä vaihtuisi.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Saa nähdä, vetääkö WASP yhtään mitään yllätystä vai sen perinteisen perusfestarikeikkansa. Europelta en odota muuta kuin Final Countdownia, mutta tuleepahan siinä sivussa vilkaistua.

Europelta ei tuularikansa muuta odotakaan ja tuo Final Countdown on muuttunut itseasiassa bändille jo melkoiseksi rasitteeksi. Kuitenkin vuonna 2012 julkaistu viimeisin studiolätty Bag Of Bones oli helvetin hyvää bluespohjaista heavyrockia ja bändi pystyi uudistamaan kasvonsa vielä ns. vanhoilla päivillä kasariharakoista aavistuksen verran Deep Purplemaisempaan tyyliin. Iso käsi tästä menee Kevin Shirleylle.

W.A.S.P:ilta tuskin tosiaan yllätyksiä kannattaa kauheasti odottaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kelpo festaribändiksihän W.A.S.P on profiloitunut viime vuosina, mutta klubissa homma toimii edelleen hyvin kuten taannoin The Crimson Idol Tour, jossa ne Love Machinet ja Wild Childit eivät vihdoin olleet aivan pääroolissa. Huvittaa tuo I Wanna Be Somebodyn venyttäminen ja yleisön väkisinlaulattaminen, mutta tuo nyt on veteraanibändien tapa lähes järjestäen, tuskin jo mainittu Deep Purple on Black Nightia alle vartin vetänyt 20 vuoteen. Haen vain sitä, että tuossakin Musti pystyisi esittämään vaikka jonkun tuoreemman biisin, kuten vaikkapa Mercy. Vieläkö Take Me Upia on kuultu? Siinä on tunteikas ja hieno veto, näissä on Musti ollut parhaimmillaan järjestäen läpi uran aina Sleeping In The Firesta näihin päiviin.
 

Sic

Jäsen
Veikkaisin, että bändi soittaa vain tunnin setin. En tiedä, miten lavajärjestelyt on tuolla toteutettu, mutta telttalavalla aloittaa klo 21.15 Brother Firetribe. Jos tuo menee niin kuin Sauna Open Airissa aikoinaan, niin bändit eivät soita päällekkäin eli WASP soittaisi vain reilun tunnin.

Europe aloittaa klo 22.15 ja infossa luki, että soitto loppuu viimeistään 23.30, joten tuskin Europekaan vetää kuin tunnin. Se on toki vähän erikoista, jos viimeinen pääbändi ei pidempän soita, mutta näin tuolla luki.

Juu, todennäköisesti noin se menee. On silti outoa jos ja kun Europella on vain about tunnin setti, esimerkiksi Sauna Open Airissa vuonna 2011 illan lauantain pääesiintyjä Judas Priestille oli varattu lähes 2h setti, juuri sellainen minkä pääesiintyjä ansaitsee.

WASP vetänee tosiaan perus biisit, mutta kun tuota uutta levyä on huhuiltu julkaistavaksi viimeistään ensi vuoden alkupuolella, niin toivoisin että joku uusi biisi olisi kesän festarisetissä (yleensähän Musti on näin tehnyt 2000-luvun kesärundeilla jos uusi levy on ollut tulossa).
 
Vaikka tämä onkin W.A.S.P. keskustelu niin mainitsen tuosta Europesta sen että on muutaman vuoden takaisen Qstock keikan parusteella ihan hyvässä vedossa nykyisin. Uusin levykin on hyvä, joten ehdottomasti suosittelen tsekkaamaan.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Europelta ei tuularikansa muuta odotakaan ja tuo Final Countdown on muuttunut itseasiassa bändille jo melkoiseksi rasitteeksi. Kuitenkin vuonna 2012 julkaistu viimeisin studiolätty Bag Of Bones oli helvetin hyvää bluespohjaista heavyrockia ja bändi pystyi uudistamaan kasvonsa..
Bag Of Bones on tosiaan paras Black Country Communionin levy jota bändi ei itse levyttänyt. ;-)

Sääli että Europe itse haluaa olla mieluimmin kasariklassikkojaan soittava retrobändi kuin uuden levynsä mukana nahkansa luonut classic rock yhtye. Edellisellä Helsingin keikalla sentään soittivat viisi Bag of Bones biisiä, mutta Tampereella tullee Final Countdownia ja sen aikalaisia pääasiassa.
 

Laiton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Nyslott Devils
Kyllä, liput on ostettu ja hotellikin varattu, vain W.A.S.P.:n takia. Muista kiinnostaa eniten Battle beast.

En odota normi festarisettiä enempää, siis hitit vuosien varrelta. Näillä lienee tarkoitus saada uusia faneja bändiin ennestään perehtymättömistä festarikäviöistä. Sinällään harmi, kun materiaalia olisi mistä valita. Minunkin mielestä Blackie on parhaimmillaan tunteikkaissa vedoissa tyyliin Raging storm, Hallowed ground, Trail of tears... Bändin noin 10 kertaa nähneenä, olen kyllästynyt Blind in Texasiin lopetusbiisinä, ei nappaa enää.

Holmesista sen verran, että katkera on. Jokaikisessä haastattelussa jaksaa valittaa kohtelustaan ja kuinka Musti kielsi häntä aikoinaan menemästä palkintogaalaan emäntänsä Lita Fordin kanssa. Onneksi Blackie ei ole lähtenyt tähän pelleilyyn mukaan, vaan jättänyt kommentit omaan arvoonsa. En kyllä epäile etteikö Chrisillä olisi aihetta katkeruuteen...
 

Sic

Jäsen
WASP aloitti sitten kesärundinsa pari päivää sitten Venäjältä (siellä ensin 6 keikkaa, sitten Ruotsin kautta lauantaiksi South Parkiin), setti oli jo edellisiltä vuosilta tuttua perusvarmaa kamaa: W.A.S.P. - Wild Child (Samara, Russia 2014) - YouTube

Holmesista sen verran, että katkera on. Jokaikisessä haastattelussa jaksaa valittaa kohtelustaan ja kuinka Musti kielsi häntä aikoinaan menemästä palkintogaalaan emäntänsä Lita Fordin kanssa. Onneksi Blackie ei ole lähtenyt tähän pelleilyyn mukaan, vaan jättänyt kommentit omaan arvoonsa. En kyllä epäile etteikö Chrisillä olisi aihetta katkeruuteen...

Tässä tänä keväänä Ruotsissa kuvattu haastis Holmesin kanssa, ja vähemmän yllättäen valittaa tässäkin Mustista: Metallväktarna meets Chris Holmes (ex-W.A.S.P.) - YouTube

Mutta toki pienenä yllätyksenä tossa tuli se, että Holmes lopetti kupin ottamisen vuonna 1996 (jos nyt tähän voi uskoa, mutta ei kai se muuten elossa olisi). :o
 
Viimeksi muokattu:

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Chris Holmes toki kritisoi Mustia joka käänteessä, mutta hänellä lienee syynsä jos hänen sanomansa pitävät edes osin paikkaansa ja jos on muita bändin ympärillä toimineita uskominen. Chris mm. on kertonut, että hän ei ole nähnyt penniäkään kahden ensimmäisen levyn myyntituotoista ja että hän joutui tekemään raksalla duuneja kiertueiden välillä samalla kun Musti asui ränchillään. Samoin Unholy Terror levyn alla Chris kertoi kuulemma aivan selvästi, että yhteistyö on ohi, mutta Musti laittoi silti Chrisin nimen levyyn ja kertoi yhteisestä levystä promootion aikana (muistan tämän myös Jyrkin haastattelussa, jossa Musti kertoi että levy on kertomus hänen ja Chrisin kokemuksista), mutta penniäkään levyn tuotoista ei Chrisille tullut vaikka hänen nimensä oli sinne lätkäisty luvatta.

Bob Kulick valitteli myös, että Mustin kanssa tomiminen ja äänittäminen oli tuskaa. Tämän vuoksi Bob kieltäytyi liittyvästä viralliseksi jäseneksi. Toki Bob kertoi kuten pitääkin, että Musti on äärimmäisen lahjakas biisinikkari ja totaalisen aliarvostettu laulajana.

Mustin bändihän se on ja hän tekee mitä lystää. Kuitenkin itselle W.A.S.P. on ollut oaljon muutakin mm. Holmes/Piper kitarointi on yksi paras asia mitä bändistä on tullut. Hyviä biisejä sieltä edelleen rullaa ulos, ei siinä mitään ja toivottavasti toiminta jatkuu vielä pitkään ja pitäähän se uusi levykin kuunnella läpi. Livenä ei vain oikein jaksa enää innostua, niin identtisiä viimeisemmät ~5 kertaa ovat olleet ja kun ei uskalla lupauksiinkaan oikein luottaa. Ruotsissahan piti mm. soittaa pari vuotta sitten settia joka olisi sisältänyt biisejä vain parilta ensimmäiseltä lätyltä - no Widowmaker ja Torture Never Stops tulivat sen normin lisäksi.
 

Sic

Jäsen
^ Juu, kyllähän tuo Lawless - Holmes oli sellainen tehoduo että olisi heiltä enemmänkin yhteisiä tuotoksia kuunnellut. Esim. koko The Headless Children on levynä sellaista murhaa että oksat pois.
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Jossain määrin varmasti pitää paikkansa, että Blackie on rojalteissa saattanut kusta Chrisiä silmään, mutta Chris saa luulemaan noilla jutuillaan, että on ollut koko ajan puilla paljailla. The Decline of Western Civilization Part 2:ssa ei näytä ihan köyhältä touhulta, kun äijä kittaa komeassa uima-altaassa vodkaa uimapatjalla. Taitaa olla ennemminkin niin, että Chris ei ole todellakaan elänyt millään säästöliekillä ja nyt puilla paljailla haetaan syyllistä muualta kuin peilistä. Miksi ylipäätään palasi bändiin, jos koki niin pahasti tulleensa väärin kohdelluksi? Ei mitään tolkkua.
 

Sic

Jäsen
Omaa arviota WASPin South Parkin vedosta:

En odottanut bändiltä muuta kuin perusvarmaa vetoa, mutta ilmeisesti jopa Mr. Lawless oli hieman yllättynyt lämpimästä vastaanotosta, ainakin sellaista olin aistivinani miehen olemuksesta keikan aikana. Toki WASPin settilista oli vähän kehno, sillä mielestäni esim. Heaven's Hung In Black ei oikein toimi festarisetissä, sama koskee The Idolia, vaikka näistä kumpikin muuten ovat hienoja biisejä. Jos ihan kumman vaan tilalle olisi vaikka isketty The Headless Children niin luulenpa että homma olisi toiminut paljon paremmin livenä. Eli kaikenkaikkiaan settilista olisi voinut paria biisiä parempi, mutta yleisö tuntui tykkäävän etenkin klassikkobiiseistä paljon (ylläri).

Pistetään samalla koko festarilauantain arviota (ne bändit mitkä tsekkasin):

H.E.A.T. oli odotetun kova ja kuului illan onnistujiin ehdottomasti. Allekirjoittanut odotti ehkä juuri eniten tämän ruotsalaispoppoon esiintymistä, eikä Grönwall sekä kumppanit todellakaan pettäneet. Hienosti Grönwall kyllä ottaa lavan haltuun ja esim. kitaristi Eric Riversin tatsi on kova. Toivottavasti bändi sai tämän vedon myötä myös roppakaupalla uusia kuuntelijoita, sillä sen he ansaitsevat.

Reckless Love oli ihan ok, yleisö ei ihan täysillä syttynyt, mutta mielestäni settilista oli ihan toimiva. Battle Beastin alkupuoliskon missasin, mutta jo lopunkin perusteella tuo oli vakuuttavaa suorittamista. Kyllä tällä bändillä on rahkeita vielä pitkälle ja esim. Keski-Euroopan maissa tykätään varmasti.

Brother Firetribe pisti telttalavan tunnelman hienosti liekkeihin kovalla vedolla. Etenkin vanhemmat biisit upposivat yleisöön kuin veitsi sulaan voihin, ja kyllä nuo uudenkin levyn biisit saivat varsin lämpimän vastaanoton. Mielestäni BF oli Heatin kera yksi illan kovimmista onnistujista.

Europea en ihan loppuun asti seuraillut, kun en bändiä niin kovasti diggaile. Bändin kovimpia hittejä sai odottaa ilmeisen kauan, mikä taisi ehkä hieman tasoittaa tunnelmaa, vaikka itse kyllä tykkäsin kuunnella tuota uudempaa tuotantoa.

South Park festin kävijätavoitekin ylittyi reippaasti, joten ensi vuonna tärähtää taas varmuudella: Uutuusfestivaali oli menestys - Radio City South Park ylitti kävijätavoitteen reilusti - Radio City
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Omaa arviota WASPin South Parkin vedosta:

En odottanut bändiltä muuta kuin perusvarmaa vetoa, mutta ilmeisesti jopa Mr. Lawless oli hieman yllättynyt lämpimästä vastaanotosta, ainakin sellaista olin aistivinani miehen olemuksesta keikan aikana. Toki WASPin settilista oli vähän kehno, sillä mielestäni esim. Heaven's Hung In Black ei oikein toimi festarisetissä, sama koskee The Idolia, vaikka näistä kumpikin muuten ovat hienoja biisejä. Jos ihan kumman vaan tilalle olisi vaikka isketty The Headless Children niin luulenpa että homma olisi toiminut paljon paremmin livenä. Eli kaikenkaikkiaan settilista olisi voinut paria biisiä parempi, mutta yleisö tuntui tykkäävän etenkin klassikkobiiseistä paljon (ylläri).

Hyvä veto festarikeikaksi, paremmasta päästä festariesiintymisten osalta ainakin omien WASP-keikkakokemuksieni nojalla. Ei niin kova kuin Logomon keikka viime vuonna, mutta kelpo veto silti. Ääni oli vähän koetuksella Blackiella, mutta onnistuneesti mies esiintyi kuitenkin.

Vähän ehkä liikaa balladi- ja keskitempopuolta keikan lopulla. The Idolin olisin jättänyt pois.

Tuliko muuten The Idolin jälkeen Chainsaw Charlieta? Taisin olla juuri tuossa vaiheissa hakemassa juotavaa (vettä), ja ainakin olin kuulevinani, että The Idolista olisi siirrytty suoraan Heaven's Hung In Blackiin. Mutta ehkä tein jonkinlaisen aikasiirtymän ja bändi tuon kuitenkin tuossa välissä soitti, ainahan se sen melkeinpä soittaa.

Ehkei sitten soittanutkaan, ainakaan Setlist-sivuston mukaan ei soittanut. Mutta tuon mukaan ei muka ollut Heaven's Hung In Blackia, joka varmasti soitettiin. Eipä ole noihin luottamista.
 

floikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS

W.A.S.P.
(1984)
*****

Tyypillinen jäätävän hyvä debyyttilevy. Biisejä on väsäilty monta vuotta ja sitten nuoruuden innolla hiottu ja harjoiteltu jopa yleisön edessä ennen studioon hiippailua. Tässä tapauksessa biisit oli jopa koeäänitetty muutamaan kertaan etukäteen, joten studiojekutkin olivat kaikille tuttuja. Alle 40 minuutin pläjäys. No, rehellisyyden nimissä onhan osa biiseistä aika hölmöjä, mutta mitäpä siitä, toimivaa kamaa. Twisted Sistersin vain pari kuukautta aikaisemmin ilmestyneen Stay Hungry:n ohella oman lajinsa ehdoton ykköslevy. Tuottajaksi on merkitty lähinnä kustantajana tunnettu Mike Verney. Tuotanto on aika siloposkista ja kiiltelevää, mutta silti kaikin tavoin toimivaa ja ajatonta.

The Last Command (1985) **1/2

Olisiko tämä nyt sitten melko tyypillinen kakkoslevy. Levy pitäisi tehdä, mutta voi perkele, kaikki ideat tuli käytettyä siihen ensimmäiseen. Mikä neuvoksi? Jostain kuitenkin on kiskaistu pelastajaksi Wild Child -biisi, jolla bändi onnistui vieläpä nostamaan itsensä kaupallisesti seuraavalle tasolle, ja jota saa edelleen kuulla radiosta kyllästymiseen asti. Vanhoilta demoilta kaivettiin ja sokerikuorrutettiin vielä "Mr Cool" kappale. Lisäksi joku kirjoitti perinteisempään hevanderiyleisöön vetoavan semi-kornin Widowmakerin sekä bluesahtavan juomalaulu Blind In Texas:in. Maininnan arvoinen on myös on myös kaiutetulla lehmänkellolla alkava ja epäilyttävästi erästäkin pari vuotta aikaisemmin ilmestynyttä You've Got Another Thing Coming -hittiä muistuttava Jack Action, joka käsittääkseni ainoana varsinaiselle lätylle päätyneenä W.A.S.P. biisinä on merkitty jonkun muun kuin Blackie Lawlessin tai Blackie Lawless / Chris Holmes kombon kirjoittamaksi. Hölmö Jack Action on alunperin Lawless / Riley kaksikon kirjoittamaksi.

No, sulka päähän ja rimaa hipoen yli. Tuottajaksi oltiin palkattu sittemmin aika pahasit unohtuneen Quiet Riotin Mental Health levyn (jolla bändi saavutti billboardin kärkipaikan) tuottanut Spencer Proffer. Levy kärsii melko muovisesta rumpusoundista ja noloista puhestemmaosuuksista. Basari sanoo tblöp ja kuohii aika pahasti fiilistä.

Inside The Electric Circus (1986) ***

Levy per vuosi ja se kuuluu toden teolla myös tällä lätyllä. Pyörylä lipuu piirun verran enemmän ensimmäisen kiekon tunnelmiin ja hakee shokkiarvoa puolituhmilla KISS -henkisillä sanoituksillaan. Nyt on monta koukkua vedessä saalistamassa sitä isoa hittiä. Ja nyt on sitten myös kasaria; on phaseria crash -pelleissä ja tilakaiussa uitetut raspivokaalit niin pinnassa että oksat pois. Levyä pidetään yleisesti epäonnistuneena, mutta kyllä tässä vaan on hyviä biisejä. I'm Alive, nimikappale ja 9-5 N.A.S.T.Y. ovat oikein kivoja, eikä imelä Restless Gypsy -balladikaan ihan kelvoton ole. Toisaalta kiire kuuluu monissa kappaleissa. Tuppaavat olemaan laiskojen voimasointusovitusten ja yhden riffin ihmeitä, jotka toimivat lähinnä tuotantovastuuseen siirtyneen ja selkeästi omaan ääneensä rakastuneen Blackie Lawlessin kieltämättä törkeän hyvän kuuloisen ja tiukasti stemmassa olevien luritusten ansiosta. Lisänä sitten vielä kaksi vähän outoa coveria, joiden myötä hätyytellään 50 minuutin rajaa.

The Headless Children (1989) *****

Pitkän ja taatusti rahakkaan kiertueputken jälkeen herra Laiton päätti reilusti yli kolmekymppisenä aikuistua ja siirtyä digi-digi aikaan. Hittihakuinen pophevi on hylätty ja siirrytty vakavampien aiheiden ja tiukempien biisien pariin. Mieleen tulee Tony Martinin aikaisen Black Sabbathin, joka kuin sattumalta julkaisi lähes päivälleen samaan aikaan Headless Cross -albumin, sekä Warlockin Triumph & Agony (1987) -tyyppisen väännön sekoitus.

Nyt on laulelmia taas kirjoitettu huolella ja ajan kanssa. Onpa palkattu vieläpä (Uriah Heep) urkuri mukaan levylle! Nimibiisi sekä levyn avaava The Heretic ovat pahasti aliarvostettuja klassikoita, ja muutenkin meno on oikein vakuuttavaa, eikä fillereitä ole. Rokimmat vedot kuten Maneater jyräävät käsittämättömän hyvin ja välillä jytkytellään tuplabasareitakin. Hittipotentiaalia omaavassa Mean Man kappaleessa hoetaan kertosäkeessä motherfuckeria, mutta radiosoittoa varten levyllä onkin imelähkö Forever Free -balladi.

Levy on soitettu ja tuotettu pirun tiukasti, mutta ikävä kyllä varhaisen digistudion äänen kyllä ainakin kuvittelee kuulevansa tästä. Saundi on tietyllä tapaa väärällä tavalla muroilla ja jonkinlainen "syvyys" jää puuttumaan. Tilakaiun saundi sijoittaa muutenkin levyn tiukasti 80-luvun loppuun. Siitä virvelistä puhumattakaan. Tähänkin tuottajaksi on merkitty pelkästään Musti, mutta edellisen tapaan taustalla on kokonainen liuta erilaisia äänittäjiä ja miksaajia.

The Crimson Idol (1992) ****

Nyt on jostain syystä annettu kaikille kenkää ja siirrytty jonkinlaisen rock-oopperan maailmaan. The Who:ta ollaan kuunneltu ja inspiraatiota haettu lisäksi ilmiselvästi esimerkiksi Rushin The Trees biisin patarummuista. Levy on kovin kaksijakoinen, toisaalta on tämä ylisoitettu The Who -WASP sekä todella meneviä hevirokkeja (Chainsaw Charlie, uriah heepiltä intronsa lainaava Arena Of Pleasures sekä Doctor Rockter) soittava huomattavasti suoraviivaisempi ja modernimpi versio. Ja sitten siellä on niitä balladeita vielä. Ja onhan siellä kaksi eri rumpaliakin. Ja soolokitarassa virtuoosimainen ja erittäin korkeatasoiseeen suoritukseen levyllä yltävä Bob "Brucen veli" Kulick, joka on tunnettu mm. KISS:n haamusoittajana.

"Oopperan" tarinasta nyt voi olla montaa mieltä, mutta juustoa löytyy. Voi iskä. Biisit ovat kuitenkin hyviä, ja tuotanto kaikkine rumpufetisseineen päivineen iskevän asiaanmenevää ja ajatonta.

Still Not Black Enough (1995) ****

Kaikille on edelleenkin annettu kenkää, mutta jollain ilveellä on kuitenkin käyty kiertueella ja väsätty uusi levy. Tosin nyt uudelle levy-yhtiölle. Tyylisuunta on jälleen muuttunut, särönamikoita on väännetty pienemmälle, hevimetalliriffittelystä luovuttu inspiraatiota haettu haettu edellisestä levystä sekä jonkinlaisesta goottitematiikasta. The Crow -elokuva on ilmestynyt vuotta aikaisemmin: kannessa on korppia, kitaroissa klangia ja sanoituksissa epätoivoivoa. Mukana on viulua, pianoa sekä hyvin mustalta kuulostavaa naiskuoroa. Ja Jefferson Airplane cover.

Ei voi mitään, mutta biisit ovat onnistuneita, sovitukset rautaa ja vaihtelu virkistää. I Can't. Todella aliarvostettu levy: paria ässäbiisiä vajaa napakymppi! Niin ja sitten se virveli. Se virveli, joka on kuin jostain poprock balladista lainattu, ja jonka epäluonnolliseksi kompressoitu häntäkolahdus hyppää naamalle. Epäsovinnainen ja rohkea ratkaisu, joka antaa levylle entistäkin epähevimetallimman ominaissaundin. Idea on hyvä, mutta toteutus ei ihan kanna maaliin asti. Liika on liikaa.

Kill Fuck Die (1997) ***1/2

Nyt on bändi taas kasassa ja soundi hyvin vihainen, kun kuulemma tyttöystävät olivat jättäneet. Epäilen kuitenkin, että taustalla on enemmänkin se, että uusikin levy-yhtiö uhkasi jättää, koska edellinen lätty ei liikkunut kaupan hyllyltä ja Marilyn Manson oli juuri ampaissut jättisuosioon Antichrist Superstarilla. Tällä kertaa siis soistetaan industrial-metallia Crow-meikit (no kuinkas muutenkaan) naamalla. Mukana on syntetisaattoreita, lähes koko kaistalla tuuttaavia särökitaroita ja rummutkin kuulostavat ajoittain peltejä myöten sähkörummuilta / sekvensserin ja samplejen tekosilta.

Biisit ovat tälläkin kertaa poikkeuksellisen hyviä. Ikävä kyllä tuotanto on vähän köpöistä ja masterointiratkaisuja olisi voinut miettiä vähän pidempään. Äänittäjänä ja miksaajana myös edellisen lätyn takana ollut Mikey Davis. Kohokohtana omituisesti popahtava nimibiisi sekä Pink Floydin "Carefull With That Axe, Eugene" -tyyppisiin särösfääreihin nouseva eeppinen Kill Your Pretty Face.
 

floikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS

Helldorado (1999)
*1/2

Koska edellinen levy ei vienyt iloisia poikia marilyn mansoneiksi Marilyn Mansonin paikalle, eivätkä vanhat fanit liioin arvostaneet synabassoja, on aika jälleen kokeilla jotain uutta. Ideana oli kuulemma palata varhaisten demojen meininkeihin. Huhujen mukaan kaikille on jälleen annettu rumpalia lukuunottamatta kenkää. Tällä kertaa Mr. Blackie Lawless tarjoilee levyllisen verran räkäistä kaavan mukaan soitettua rokkiheviä vähän turboahdetun ja oksasilppurin läpi vedetyn AC/DC:n hengessä.

Levyä on syytetty siitä, että kaikki biisit ovat variaatioita about kahdesta eri kappaleesta. Ja ihan aiheesta. Tsipaleet on ilmiselvästi vieläpä vedetty narulle kiireellä ja olisi niitä lauluosuuksiakin voinut kokeilla pari ottoa lisää. Levyn mukana tulevassa saatetekstissä mainitaan, että levyllä on tarkoituksella minimaalisesti bassotaajuuksia, jotta sitä voisi soittaa stereoissa mahdollisimman lujaa.

Voi perkele.

Ilmiselvästi joku on neuvotellut itselleen levydiilin, että maksakaa mulle roima ennakko, niin teen ja tuotan levyn teille levyn avaimet käteen periaatteella ilman lisäkustannuksia. Ja sitten ollaan 1) annettu bändille kenkää, mutta laitettu nimet krediitteihin 2) tehty levy äärimmäisen halvalla ja nopeasti vähän sinnepäin 3) naurettu matkalla pankkiin tallettamaan niitä ennakkoja omalle säästötilille.

Unholy Terror (2001) **

Ilmeisesti ainakin Chris Holmes pyörittelee yhä peukaloita kotonaan, vaikka mies jälleen kerran tekijäluettelossa mainitaankin, mutta nyt on alla uusi levy-yhtiö ja levydiili, joten levyä pukkaa jälleen! Tällä kertaa ollaan äkätty maailman pahuus. On kouluammuskeluita ja on uskonnollisia johtajia. Välillä toki sitten rokataan ja inkkarimeiningeissä käydään lämmittelemässä yli kymmenen vuoden takaista "Forever Free" -biisiä. Meininki on räkäistä, kitarat kovalla. Biisit ovat korkeintaan keskitasoa ja Unholy Terror / Charisma -kaksikkoa lukuunottamatta melko mitäänsanomattomia.

Dying For The World (2002) **

Kiertueen jälkeen ahneille Chris Holmesille ja Stet Howlandille annettiin lopullisesti kenkää. Soolokitaristiksi pestattiin tuntematon nuori kloppi nimeltä Darrell Roberts ja rumpuihin jo pitkään bändille aina välillä kannutellut Quiet Riotin Frankie Banali. Tällä kertaa ollaan sotaisissa tunnelmissa, kun Mustin kotokonnuille oltiin törkeästi hyökätty. Ideana oli tehdä Afganistanin kostoretkelle lähteneille sotureille levy, jota he voisivat vihollisen ampumisen lomassa sitten luukuttaa tankkien ämyreistä.

Ja perkele, tässä on silti kuusi kertaa enemmän ideaa kuin kahdessa aikaisemmassa. Biisit ovat oikein osuvia ja sovituksiakin on selvästi pysähdytty miettimään. Levyn kuuntelu on silti tuskaista. En osaa oikein sormella osoittaa, että mikä tarkalleen ottaen on pielessä, mutta jotain suorastaan korvia raastavaa tässä on. Melkein tuntuu siltä, että sieltä puuttuu kapeita osia taajuuskaistasta. Joku on mokannut ja pahasti. Kitaroissa on tietty ihan saatanallinen määrä säröä, joka tekee kaikesta mössöä, pellit hyppäävät silmille, laulussakin on jotenkin ikävä saundi ja koko paketti on vedetty masterissa jonkun 2000-luvun alun tuubiprosessorin läpi, mutta silti lopputulos on silti vielä surkeampi kuin osiensa summa. Jöötin alta silti kuulee, että jopa siinä soundipolitiikassakin on selvästi kuitenkin idea, potentiaalia ja yritystä.

Piloille tuotettu helmi. Järkevällä soundipolitiikalla ja tiukemmalla tuotannolla tähän voisi lisätä kaksi tähteä lisää.

Neon God: pt. 1 - The Rise (2004) **1/2

Floppivärisuoran jälkeen on jälleen aika vaihtaa levy-yhtiötä. Tällä kertaa inspiraatiota haetaan The Crimson Idolin menestyksestä: luvassa on uusi ja vieläpä kaksiosainen rock-ooppera. Voi luoja.

Mitäs tästä nyt sanoisi. Selvästi Mustimies on tätä kelaillut ja sävellellyt pitkään, mutta lopulta huolella suunniteltu voltti laskeutuu kuitenkin niskojen varaan. Levyn "tarina" on lähinnä omituinen uudelleenkierrätys ja levy on muutenkin monin osin täysin suora kopio The Crimson Idolista.

Overture (1) = Titanic Overture (1)
Wishing Well (3) = The Invisible Boy (2)
Sister Sadie (4) = Chainsaw Charlie (4)
What I'll Never Find (8) = The Idol (7) / Hold On To My Heart (8)


Jumalauta, jopa biisien numerot täsmäävät!

Tällä kertaa levyllä esiintyy jopa 4 eri rumpalia. Jostain syystä kenkää saanut Stet Howland ollaan palkattu soittamaan yksi biisi (oletettavasti koska soitti "saman" biisin myös Crimson Idolilla) ja rumpujen ääreen istahtavat myös niin itse Blackie Lawless kuin kitaristi Darrell Roberts. Ja se kuuluu. Esimerkiksi XTC Riders koostuu ilmiselvästi lyhyestä parin tahdin rumpukompista, joka on sitten vain loopattu peräkkäin biisin keston ajan. Mitä helvettiä?

Mukana on onnistuneita vetoja kuten Overture, Sister Sadie, törkeä Beatles plagiaatti The Red Room of The Rising Sun sekä Asylum #9 ja kasa mitäänsanomattomia fillereitä ja juustoisen järkyttävä, osin väärässä sävellajissa vedetyllä soololla varustettu What I'll Never Find. Edellisen levyn kammottavaa tuotantoa oli tarkoitus paikata äänittämällä (kuulemma) levy kovalevyn sijaan nauhalle, mutta lähes samalla lailla tämä riipii korvia. Etenkin tapa jolla laulu on miksattu. Saatanan urut. Tässä(kin) olisi ollut potentiaalia paljon parempaan.

The Neon God: pt. 2 - The Demise (2004) *

No, kyllähän sen tiesi että kakkososa tulee olmaan melko jöötiä. Saundeja ollaan ruuvattu hieman inhimillisempään suuntaan, mutta kovin amatöörimäistä meno on. Samalla biisit ovat paria poikkeustelua lukuunottamatta huonompia / erilaisia lainoja ja toisintoja ja sovitukset laiskoja. Ei tästä jaksa muuta sanoa.

Dominator (2007) ***

Musti on pamahtanut lopullisesti uskoon, levylafka vaihtunut ja kenkä viuhunut, mutta mikä tärkeintä, noin 10 vuoden tauon jälkeen käsissä on hyvältä kuulostava W.A.S.P. lätty! Modernihko, ajaton, potkiva. Ja uusi uusivanha kunnollinen kitaristi. Kyseessä on jonkinlainen teemalevy, jossa jokainen biisi käsittelee yhtä aikaa ulkopolitiikkaa ja uskontoa. Biisit toki ovat osittain mitä ovat mutta The Burning Man, Take Me Up, Heaven's Hung In Black ja Heaven's Blessed osoittavat, että kyllä näitä kannattaa edelleen kuunnella.

Babylon (2009) ***

Sama linja jatkuu, tosin tällä kertaa teemana ovat ilmistyskirjan tulikivenkatkuiset meiningit. Tulta piisaa jopa biisien nimissä! Live To Die Another Day, Into The Fire ja kumppanit potkivat ehkä jopa himpun verran mukavammin kuin edellisellä levyllä.

Golgotha (2015)

Niin, tuossa viime viikolla satuin näkemään jonkun maininnan, että uutta levyä pukkaisi 6 vuoden tauon jälkeen tämän vuoden elokuussa. Siitä se sitten iski innostus kuunnella bändin koko studiotuotanto putkeen. Uskonnollinen triptyykki saadaan täyteen, sillä tällä kertaa levy käsittelee nimensä mukaan Golgatan meininkejä.

Anteeksi ja näkemiin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös