Urheilugaala ja vuoden 2024 urheilijan valinta ovat tiedossa huomenna. Vuoden urheilijaksi on tasan kaksi vaihtoehtoa; Lukas Hradecky ja Aleksander Barkov. Kumpikin ylsi tahoillaan sen verran historiallisiin saavutuksiin, että kumpikin ansaitsisi Vuoden urheilija 2024 tittelin. Vain toinen sen kuitenkin voittaa. Omasta mielestä tämä pitäisi mennä Hradeckylle. Jo pelkkä Euroopan top4-jalkapalloliigan mestaruus erittäin merkittävässä roolissa on todella iso saavutus suomalaiselle urheilijalle. Se, että Hradecky oli vielä joukkueen kapteeni nostaa saavutuksen arvoa hyvin paljon. Samoin se, että mestaruus ei tullut menneiden vuosien suvereenin hallitsijan riveissä, korostaa nimen omaan tämän vuoden suorituksen arvoa. Voi hyvin olla, että vastaavaa saavutusta ei suomalaispalloilijoilta oman elinaikanamme enää nähdä. Jo pelkkä top4-liigan mestaruus on kiven alla suomalaisille. Joukkueurheilullisena saavutuksena Hradeckylle vetää vertoja ainoastaan Litmasen ja Hyypiä Mestareiden liigan voitot. Hradecky ei tainnut myöskään hävitä Bundesliigassa vuonna 2024 yhtään ottelua. Saksan cupin voitto tuli myös kylkiäisenä.
Barkovin puolesta puhuu se, että hän urheilee lajin kirkkaimmailla huipuilla. Mikäli Barkov olisi voittanut myös NHL:n pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinnon (Conn Smythe) saattaisi vaaka kallistua Barkovin puolelle, koska silloin hän olisi ollut lajinsa selkeä ykkönen silloin kun pitää olla parhaimmillaan. NHL:n parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon Barkov toki pokkasi. Stanley cup-voittajia Suomeen tulee jatkossakin, mutta saavutus joukkueen kapteenina on toki historiallinen. Voi olla, että seuraavaa suomalaista Stanley cup-voittajakapteenia saadaan odottaa kymmeniäkin vuosia ellei sitten Barkov itse toista temppua. Barkovin puolesta puhuisi se, että jääkiekkoilijaa ei ole koskaan Vuoden urheilijaksi valittu ja Hradeckykin on kertaalleen sen voittanut. Nämä eivät saisi vaikuttaa tämän vuoden äänestykseen, mutta epäilemättä joidenkin äänestäjiin vaikuttavat. Perinteisesti Suomessa on kuitenkin osattu arvostaa jalkapallossa menestymistä, joten uskoisin Hradeckyn tittelin lopulta vievän. Jos Barkov tämän kuitenkin lopulta voittaa, niin en nouse barrikadeille.
Vuoden sykähdyttävin urheiluhetkeen on muutama hyvä vaihtoehto. Hradeckyn voiton varmistuminen tai pokaalin nosto ei sykähdyttävänä HETKENÄ nouse samalla tavalla esiin, koska mestaruus oli pitkään melko varma. Omasta mielestä hetkistä kolme nousee yli muiden: Barkovin Stanley cupin nosto, Heliövaaran Wimbledonin nelinpelivoitto ja salibandyn MM-kulta. Näistä sykähdyttävimmäksi nostan salibandyn maailmanmestaruuden jatkoajalla Ruotsia vastaan Ruotsissa, joka huipensi finaalin nousun mestaruuteen 0-4 tappioasemasta. Kun maajoukkue pelaa ja voittaa, se sykähdyttää eri tavalla koko kansaa kuin yksittäisten urheilijoiden saavutukset joukkuelajeissa, joka tenniksen nelinpelikin on. Vielä kun se tapahtuu isosta tappioasemasta nousten jatkoajalla Ruotsia vastaan heidän kotikentällään, niin ei tämän parempaa käsikirjoitusta voisi keksiä.
Vuoden joukkue voisi olla arvokisoihin päässeet Helmarit tai U21-jalkapallomaajoukkue, mutta uskoisin salibandymaajoukkueen tämän vievän.
Vuoden valmentaja voisi olla kuka tahansa edellä mainittujen joukkueiden päävalmentaja. Tämän palkinnon pitäisi kuitenkin tällä kertaa mennä NBA:han apuvalmentajaksi päässeelle Tuomas Iisalolle.
Muista kategoroista Heili Sirviö voittanee vuoden nuoren urheilijan tai läpimurtopalkinnon.
