Vuoden urheilija 2022

[Huppu]

Tuo hierojan huutohan tässä pitäisi olla ehdolla:

Eikös se ole valmentaja-puoliso Juho Mikkonen eikä mikään hieroja?

 

[pehtoori]

Eikös se ole valmentaja-puoliso Juho Mikkonen eikä mikään hieroja?

Syvähieroja.

 

[Vikidiviimenen]

Eikös se ole valmentaja-puoliso Juho Mikkonen eikä mikään hieroja?

Hieroja Jari Räisänen

 

[Huppu]

Hieroja Jari Räisänen

Ai mie oon kuvitellu Mikkoseks. Tosin kovin vähän näkee huppu päässä ja maski kasvoilla kasvonpiirteistä...

E. Ja tämäkin toki olisi selvinnyt jos olisi katsonut videon kerran youtubesta eikä upotuksina puhelimella. No, oppia ikä kaikki.

 

[Salama15]

Oma top6-lista tällä hetkellä:
1. Iivo Niskanen
2. Kalle Rovanperä
3. Wilma Murto
4. Topi Raitanen
5. Mikko Rantanen
6. Lauri Markkanen

 

[DAF]

Älä nyt, kyllähän 2017:kin ehdottomasti sykähdyttävin hetki oli Niskasen ja Iversenin kolari. Ei vaan toki kovin hyvällä tavalla.

Mutta siis sykähdyttävin hetki. Hetki. Monena vuonna olen monesta vaihtoehdosta pohtinut että mikä on se sykähdyttävin hetki. Siis se hetki. Että kun EM-kisapaikka varmistuu Liechtensteinia vastaan niin mikä oli se erityisesti sykähdyttänyt hetki? Kokonainen ottelu ei ole hetki. Mutta oliko se loppuvihellys sitten jotenkin sykähdyttävä kun peli oli ollut selvä jo pitkään? Ja niin edelleen. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.

Pukin pilkkumaali, jolloin stadion repesi liitoksistaan. Toinen ehkä loppuvihellys, jolloin itkettiin ja naurettiin kaulakkain 10000 muun kanssa.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Syvähieroja.

Syväporaaja.

 

[Incorrect]

Lajinsa paras maailmassa ja myös Suomen vuoden urheilija.

Kalle Rovanperä

 

[N^Miksu]

Itselle vuoden sykähdyttävin hetki on selkeä: Kerttu Niskasen pronssi olympialaisista, uskomattomalla taistelulla uskomattoman haastavassa kelissä. Aikaisin aamulla hiihdetyn kisan jälkeen oli mahtava fiilis lähteä pitkälle juoksulenkille ja kuvitella kuinka jokaisessa torpassa samaan aikaan keiteltiin mitalikahveja.

Wilma Murron voitto yhtä selkeä kakkonen.

 

[Fiftie]

Jos voittaminen merkitsee ja arvojärjestys on: 1. Olympialaiset 2. MM-kisat 3. EM-kisat. EM-kulta voittaa kuitenkin muiden pronssimitalit.

1. Iivo Niskanen
2. Kalle Rovanperä
3.Taisto Miettinen & Katja Kovanen
4. Topi Raitanen
5. Wilma Murto
6. Kerttu Niskanen

 

[vitozzius]

Jos voittaminen merkitsee ja arvojärjestys on: 1. Olympialaiset 2. MM-kisat 3. EM-kisat. EM-kulta voittaa kuitenkin muiden pronssimitalit.

3.Taisto Miettinen & Katja Kovanen

Eukonkanto ei ainakaan vielä ole saanut äänikelpoisuutta.

Lajien parhaat urheilijat 2022 on valittu - Urheilutoimittajain Liitto

Urheilutoimittajain Liitto valitsee vuosittain Lajien parhaat urheilijat. Perinne on jatkunut jo vuodesta 1946 lähtien. Ensin lajeja oli mukana vain muutama,

urheilutoimittajat.fi

 

[Väärävaihto]

Annoin Vuoden Urheilija äänestykseen ääniä kaikkiaan 10 urheilijalle, joka on siis maksimi ja 5 on vähimmäismäärä. Oma kärkinelikko on: Iivo Niskanen, Kalle Rovanperä, Kerttu Niskanen ja Wilma Murto.

 

[Backis]

Käsittämättömän kova vuosi suomalaisittain oli 2022. Mukava kun ei tällä kertaa tarvitse etsiä vuoden urheilijaa jostain Pihtiputaan keihäskarnevaalien tuloslistalta.

 

[DAF]

Jos voittaminen merkitsee ja arvojärjestys on: 1. Olympialaiset 2. MM-kisat 3. EM-kisat. EM-kulta voittaa kuitenkin muiden pronssimitalit.

1. Iivo Niskanen
2. Kalle Rovanperä
3.Taisto Miettinen & Katja Kovanen
4. Topi Raitanen
5. Wilma Murto
6. Kerttu Niskanen

Sijojen 2-3 kanssa samoihin kuuluisivat tässä tapauksessa myös ainakin Ville-Petteri Saarela, Henna Saarinen, Samuel Pökälä, Jussi Forss, Meriliis Tamm, Maikku Hiljanen, Marko Nikko, Jyrki Viitakoski, Rauno Ärväs, Joni Tajakka ja Emmeth Salo. Varmaan joku jäi mainitsemattakin.

 

[Huppu]

Käsittämättömän kova vuosi suomalaisittain oli 2022. Mukava kun ei tällä kertaa tarvitse etsiä vuoden urheilijaa jostain Pihtiputaan keihäskarnevaalien tuloslistalta.

Milloin niin on käynyt?

 

[Fiftie]

Sijojen 2-3 kanssa samoihin kuuluisivat tässä tapauksessa myös ainakin Ville-Petteri Saarela, Henna Saarinen, Samuel Pökälä, Jussi Forss, Meriliis Tamm, Maikku Hiljanen, Marko Nikko, Jyrki Viitakoski, Rauno Ärväs, Joni Tajakka ja Emmeth Salo. Varmaan joku jäi mainitsemattakin.

No niinpä! Vai arvostaako ihmiset sittenkään sitä voittamista? Siis johonkin hiihtoon asti joo, mutta sitten ei yks kaks voittamisella olekkaan väliä muissa lajeissa.

 

[benicio]

Milloin niin on käynyt?

Viimeksi 1990 Pihtiputaan keihäskarnevaalien voitolla irtosi Vuoden Urheilija -palkinto. 1988 ainakin myös.

 

[DAF]

No niinpä! Vai arvostaako ihmiset sittenkään sitä voittamista? Siis johonkin hiihtoon asti joo, mutta sitten ei yks kaks voittamisella olekkaan väliä muissa lajeissa.

Saarelan laji on toki top-10 listalle saakka riittänyt useammankin kerran, muut kai mainituista eivät.

 

[El Gordo]

Sykähdyttävimmän urheiluhetken 1. äänestysvaihtoehto on malliesimerkki suomalaisen urheilumasokismin ihannoinnista. Se, että K. Niskanen häviää olympiakullan minimaalisella erolla rankan taistelun jälkeen ei ole sykähdyttävää (paitsi ehkä norjalaisille). Se vituttaa ja itse asiassa mennee viime vuoden "Suurin pettymyksen hetki" -kategorian kärkeen. Ja siis hienosti hiihdetty Kertulta ja arvokas mitali. Jonain toisena vuonna olisi voinut tuoda Vuoden urheilija -tittelin, mutta ei ikinä saisi olla kisassa sykähdyttävimmästä hetkestä.

Ihan totta. Tuo ei ole sykähdyttävin urheiluhetki, vaan "Heitin television parvekkeelta alas, ja menin makaamaan junanraiteille, mutta se pirun rataosuus jäi pois käytöstä jo vuosia sitten, joten aikani makoiltuani tulin nolona pois" urheiluhetki.

Mutta on kyllä hämmentävää, ettei tuollaista palkintokategoriaa ole Urheilugaalassa, olisi saanut olla jo vuosikymmeniä Tämä on kuitenkin Suomi, jossa tykätään muistella Miedon sadasosan tappiota, Unkarin viime hetken flipperitasoitusta, Ahosen huonoa tuulirakoa, Koivun mailan katkeamista ja muita katkeria tappioita, jopa enemmän kuin niitä voittoja. Kyllähän nämä kuuluisi palkintogaalassa huomioida.

Urheiluvuodessa 2022 ilman muuta se hetki oli Kertun maaliintulo, neljän kymmenyksen tappio ja Johaugin hyeenanrääkäisy.

 

[Peluuri]

Ihan totta. Tuo ei ole sykähdyttävin urheiluhetki, vaan "Heitin television parvekkeelta alas, ja menin makaamaan junanraiteille, mutta se pirun rataosuus jäi pois käytöstä jo vuosia sitten, joten aikani makoiltuani tulin nolona pois" urheiluhetki.

Mutta on kyllä hämmentävää, ettei tuollaista palkintokategoriaa ole Urheilugaalassa, olisi saanut olla jo vuosikymmeniä Tämä on kuitenkin Suomi, jossa tykätään muistella Miedon sadasosan tappiota, Unkarin viime hetken flipperitasoitusta, Ahosen huonoa tuulirakoa, Koivun mailan katkeamista ja muita katkeria tappioita, jopa enemmän kuin niitä voittoja. Kyllähän nämä kuuluisi palkintogaalassa huomioida.

Urheiluvuodessa 2022 ilman muuta se hetki oli Kertun maaliintulo, neljän kymmenyksen tappio ja Johaugin hyeenanrääkäisy.

Koivun mailan katkeamisesta tuli mieleen tuoda esille eräänlainen virhetulkinta, jota on esiintynyt muissakin vastaavissa yhteyksissä. Suomessa on poikkeuksetta muisteltu Koivun mailankatkeamista tyyliin, että Suomi menetti siihen olympiakullan. Matsihan olisi ollut tilanteessa 2 - 2, jos maila ei olisi katkennut. Noin 50 % todennäköisyys on muuntunut suomalaisten mielissä melkoisesti.

 

[Peluuri]

Viimeksi 1990 Pihtiputaan keihäskarnevaalien voitolla irtosi Vuoden Urheilija -palkinto. 1988 ainakin myös.

Ei sen takia voi ketään jättää valitsematta, että on voittanut MYÖS pihtiputaan. Sorry, en tiedä oletko tyhmä vai oliko hyvää huumoria tuo heittosi. Vastasin kuitenkin varalta, onpa kummin tahansa.

 

[Peluuri]

Siinä mielessä tähän voisi suhtautua hieman rennommin, että ei valita Suomen PARASTA urheilijaa (onneksi), vaan vuoden urheilijaa. Toisaalta tämä on sotkuista siinä mielessä, että osa urheilutoimittajista äänestää mielestään "parasta" urheilijaa, osa taas painottaa, ettei siitä ole kysymys, vaan heidän päätöksensä perustuu myös yllätyksellisyyteen, venymiskykyyn ym. eikä vain absoluuttiseen paremmuuteen. (jota ei voi edes todentaa)

 

[vitozzius]

Saarelan laji on toki top-10 listalle saakka riittänyt useammankin kerran, muut kai mainituista eivät.

Onhan toki. Voimanoston ensimmäinen suomalainen maailmanmestari Taito Haara oli 10. vuonna 1977. Haara oli ammatiltaan rikoskomisario, ja hänen mukaansa on nimetty yli 400 kilon kyykkääjien "Taito Haara Klubi". Moninkertainen maailmanmestari Jarmo Virtanen kolkutteli kymppikärkeä useana vuonna ja ylsi sinne kahdesti. Vuonna 1991 Virtanen oli jopa 7:s vaikka jäi tuon vuoden MM-kisoissa ilman tulosta. Tuolloin äänestys saattoi olla jo ennen joulukuuta, joten tehtiin päätös että loppuvuoden urheilusuoritukset huomioidaan vasta seuraavan vuoden äänestyksessä. Niinpä Virtanen sai äänipottinsa edellisvuoden mestaruudellaan. "Hyvä, että jäin ilman tulosta. Pääsin kerrankin kymmenen parhaan joukkoon."
Sisätautien erikoislääkäri Raija Jurkko (o.s. Koskinen) oli Vuoden naisurheilija 1997.
Vuoden 2022 voimanostaja Emmeth Salo tunnettiin vielä 2014 Kalevan kisojen kuulafinaalissa nimellä Susanna Törrönen.

Ilmailussa purjelennon maailmanmestari Markku Kuittinen oli 10. vuonna 1987. Jussi Forss voitti viime vuonna siimaohjattavien taistelulennokkien MM-kultaa.

Jussi Forss voitti F2D:n maailmanmestaruuden ja Suomen mestaruuden - Suomen Ilmailuliitto ry

Puolassa järjestetyissä siimaohjattujen taistelulennokkien MM-kilpailuissa Jussi Forss voitti kaikki yhdeksän taistelukierrosta eli erää, kaksi viimeistä niistä finaalissa aiempaa maailmanmestaria, liettualaista Audris Rastenia vastaan. Maailmanmestaruusvoitto oli ensimmäinen pohjoismaalaiselle...

www.ilmailuliitto.fi

Moottoriveneilyssäkin näyttää Suomeen tulleen jonkinlainen MM-kulta. Tässä lajissa Guinnessin ennätyskirjaankin päässyt 1960-luvun hurjapää Stig-Olof Fagerström noteerattiin parhaimmillaan sijalle 11. vuonna 1963. Ainoa Top10:een murtautunut moottoriveneilijä on vuonna 1983 alle 250-kuutoisten MM-kultaa voittanut Esko Hakulinen. Vuoden moottoriveneilijä 1996 Pertti Leppälä (F1-sarjan MM-kakkonen) oli nopeuslaskun maailmanmestarina nimetty alppilajien parhaaksi 1986. Tänä vuonna parhaaksi moottoriveneilijäksi nimettiin Alec Weckström, jonka isä Michael oli kuninkuusluokan maailmanmestaruudenkin kahdesti voittaneen Sami Seliön tallikaveri 2000-luvun alussa. Seliö oli vielä viime vuonnakin F2-luokan MM-sarjan kakkonen.

Loppukevennykseksi vielä kansainvälisen voimisteluliiton ensimmäinen suomalainen aerobicin MM-mitalisti Nea Kivelä.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=vgSALowlUb4

 

[Harzan]

Viimeksi 1990 Pihtiputaan keihäskarnevaalien voitolla irtosi Vuoden Urheilija -palkinto. 1988 ainakin myös.

Matti Nykänen voitti kyllä vuonna 1988 lähes kaiken, mutta ei kai sentään Pihtiputaan keihäskarnevaaleja?

Tuo ainainen "keihäänheittäjä valitaan" -uikutus on kyllä melkoisen väsynyttä ja perustuu pariin surkeahkoon urheiluvuoteen 2013 ja 2015, jolloin valinnat olivat kuitenkin ihan perusteltuja. Parempiakaan vaihtoehtoja ei löytynyt.

Alafrantin valintaa 1990 en saa vääryydeksi millään muotoa. Se oli oman aikansa valinta ja yleisurheilu oli tuolloin vielä paljon enemmän koko kansan laji kuin nykyään. Ja yhtä laillahan siellä Tikkanen voitti Stanley Cupin 1990 eikä ollut Vuoden urheilija -listalla edes kymmenen parhaan joukossa. Miksi siis sama Stanley Cup oli niin paljon arvokkaampi Kurrin voittamana kuin Tikkasen voittamana, että siitä pitää vielä 30 vuoden jälkeenkin itkeä? Pudostuspeleissä Tikkanen teki enemmän maaleja kuin Kurri. Pisteissä Kurri oli yhden pisteen Tikkasta edellä. Ja jos ratkaisevaa on nimenomaan viides Stanley Cup, niin miksei samanlaista porua pidetä siitä, että Tikkanen ei 1994 taaskaan ollut edes kymmenen joukossa äänestyksessä, kun hän voitti viidennen Stanley Cupinsa?

 

[benicio]

Matti Nykänen voitti kyllä vuonna 1988 lähes kaiken, mutta ei kai sentään Pihtiputaan keihäskarnevaaleja?

No joo, Soulista kolme kultaa Matille kumminkin, vasen, oikea ja molempien käsien yhteistulos.

Alafrantin valintaa 1990 en saa vääryydeksi millään muotoa.

No juu, minulla ei tähän varsinaisesti ollut kantaa, kunhan tuli oli mielessä että Pitkämäki ei Pihtiputaalla aina voittanut ja wikipedia kertoi että ei tosiaan voittanut koskaan silloin kun oli vuoden urheilija. Korjuksen heitin sitten todella nollat taulussa. Pitkämäkeen näillä keihäsulinoilla yleensä minusta viitataan, ei niinkään Alafranttiin. Olisi Kurrikin toki ollut ihan hyvä valinta, lähinnä ne argumentit liittyyä minusta siihen, että se oli viides mestaruus ja tuli ilman Gretzkyä. 1994 vuodelle oli sitten selvä valinta Suomelle "uuden" lajin maailmanmestarista, uskomattomalla ME-ajalla. Ts Tiki-argumentti ei minusta toimi.