Voittavat ja ei-voittavat maalivahdit

[Roy]

Kärpillä on kyllä ihanteellinen tilanne lähdettessä kevättä kohti. Itse ainakin lasken Thomasin ja Korhosen voittavien maalivahtien kategoriaan. Thomas, mielestäni tämän hetken liigan paras maalivahti on osoittanut olevansa mestaruustason mokke. Odotettavissa huikea loppukausi ja kevät.
Korhonen, liigakarsinnat ja viime kevät. Toivottavasti Karhu saisi pelejä alle, jotta tarvittaessa voi hypätä kevään tärkeissä otteluissa maaliin freeshinä.

Tällä sektorilla ei Kärpillä ole hädän päivää.

 

[JHag]

Re: Muutama hajakommentti

Viestin lähetti Gags
Niin, muutaman, poikkeavankin kommentin, heittäisin tähän jatkeeksi.
Sakke Lindfors, nimenomaan se Sakke Lindfors joka pelasi ennen paluutaan ulkomailta: taso vaihteli hurjasti, ei välttämättä pelistä toiseen, mutta nimenomaan sen parhaan ja huonoimman matsin välillä oli huima ero. Parhaimmillaan täysin maaginen joka otti kaiken. Ihan kaiken. Huonoimmillaan täysiverinen imuri. Tämä lienee suurin syy, ettei Sakkea nähty maajoukkeessa parhaimpina päivinään, sillä kuka rehellisesti olisi uskaltanut peluuttaa tällaista veskaria MM-kisoissa ? Toki hyvänä päivänään olisi ehdottomasti ollut maajoukkuepaikan arvoinen, mutta ne mustat päivät. Siinä mielessä eri mieltä esim. Jhagin kanssa, että kyllä Sakke niinä hyvinä päivinään piti joukkuetta pystyssä ja oli ns. voittava veskari, kun koko muu joukkue pelasi kuin pullopersesiat.

Ari Sulander; voittava veskari (oli), hänelläkin puutteensa, paha tapa päästää melkein ottelussa kuin ottelussa yksi helppo maali. Pystyi (huom. imperfekti) kuitenkin usein kasaamaan itsensä ja pelaamaan voiton joukkuelleen.

Markus Ketterer; ehdottomasti voittava veskari. Voitti nuorille MM-kultaa, voitti Tepsille mestaruuksia (ainakin yhdessä niistä oli muistaakseni töitäkin), voitti Suomelle finaalipaikan ikimuistoisessa Prahan välieräottelussa ( ei kai Pena vaan lue näitä+), pelasi Canada Cup:issa yhdessä Ojasen kanssa tasurin Kanadan kanssa, jne jne.

Kari Lehtonen; raakile jota ei voi vielä oikein arvostella, loistava tulevaisuus edessä.

Jamie Ram; oma mielipiteeni muuttunut kauden vanhetessa (positiivisempaan) ja jotenkin on sellainen kutina, että saattaa olla se Jokereiden pelaava maalivahti kevään pleijareissa. Tosin silloin vasta mies mitataan ja voipi olla että juuri tähän Jokerit kaatuu.

-Sulanderista samaa mieltä, OLI voittava maalivahti. Arvaa totesinko monta kertaa matseissa HIFKiä vastaan katkeroituneena? Nyt - surkea esitys. Saanut monta mahdollisuutta näyttää maajoukkueessa ja ryssinyt ne kaikki, ei voi olla sattumaa. Tekniikka ei ole silti kadonnut minnekään, mutta esim. siinä Suomi-tsekki matsissa, missä turpaan tuli nyt syksyllä 2-7...muistanko oikein?..ja Sulo päästi 4 ekaa..Huh! Istuin aivan Sulon takana 1-rivillä ja siltä kerta kaikkiaan puuttui se viimeinen atakki, se ei haastanut hyökkääjiä niinkuin parhaina päivinään. Se oli vain duunissa. siinä on huima ero.

 

[mission16W]

Viestin lähetti JHag
Tommi Satosaari, Ari Sulander (nykyään), Jamie Ram, Antero Niittymäki, Bruce Racine, Kimmo Kapanen ja pettymyksekseni

Niittymäki ei ole voittava maalivahti? Kyllä hän yhden mestaruudenkin TPS:lle torjui. Mielestäni aika hyvin. Kyllä Antsu on kovan luokan molari siinä missä Norrekin, viime kausi vaan meni penkin alle intin takia. BTW, Antsu on tällä hetkellä 21. Voitko -TOSISSASI- sanoa, että hän "edelleen" pelaa täällä? Jos mies lähtee ensi kesänä, hän lähtee 22-vuotiaana. Se on aika hiton aikaisin.

 

[mission16W]

Viestin lähetti Sledge Hammer!
Torjuntaprosentit ja päästettyjen maalien keskiarvot eivät mielestäni kerro koskaan koko totuutta. Hyvä -voittava- maalivahti on sellainen joka pystyy antamaan joukkueelleen torjuntoja juuri silloin kun se niitä eniten tarvitsee. Tämä tietenkin korostuu aina pudotuspeleissä suuren paineen alla pelatessa. Mitenkään osoittamatta sormella ketään voi sanoa että tälläinen maalivahti on puuttunut maajoukkueelta viime vuosina.

Maalivahdilla on vain yksi tehtävä: antaa joukkueelleen mahdollisuus voittaa. Se, mitä joukkue tällä mahdollisuudella tekee, on sen oma asia. Maalivahteja ei voida rankata torjuntaprosenttien mukaan, sillä moni surkeakin maalivahti on pärjännyt "hyvin" jossain superjoukkueissa vain siksi, että hänen ei tarvitse koskaan tosissaan tehdä mitään muuta kuin olla paikalla. Kuten Ken Dryden kirjassaan "The Game" totesi, yksi hänen masentavimmista hetkistään oli se, kun hän eräässä pelissä päästi 4 tai 5 maalia ja joukkue silti voitti. Hän ei voinut edes hävitä enää peliä, hän vain oli siellä.

Toisaalta hyväkin maalivahti voi näyttää huonolta pelatessaan surkeassa joukkueessa. Siellä ei odotetakaan, että maalivahti pelaa 97.9 prosentin teholla, vaan että hän ... aivan oikein, antaa joukkueelleen mahdollisuuden voittaa. Se tarkoittaa, että hän ottaa kiinni ne mitkä kiinniotettavissa ovat.

Siinäkin olet aivan oikeassa, että Suomelta on viime vuosina puuttunut voittava maalivahti. Pasi Nurmisen heikkoudet näin minäkin jo hänen liiga-aikanaan, enkä minä ole kuin entinen harrastelijamaalivahti. Mieheltä puuttui lisäksi se tarvittava jokin päästä. Hän oli liian paljon valittaja-tyyppi, joka syytteli muita. Vaikka tämä kuulostaakin ehkä oman rummun hakkaamiselta, nyt meillä on voittavia maalivahteja. Sekä Hurme, että Kiprusoff ovat osoittaneet, että he seisovat vaikka päällään jos se tarvitaan voiton mahdollisuuteen. Euroopassa mm. Lehtonen, Niittymäki ja Norrena ovat kaikki juuri sellaisia maalivahteja, joita maajoukkueessa tarvitaan. Tuo kolmikko kisakoneeseen niin eivät MM-kisat ainakaan maalivahteihin kaadu.

 

[mission16W]

Viestin lähetti Sledge Hammer!
Häviävistä maalivahdeista tulee ensiksi mieleen J. Lundel. Playoff flopit Kärpissä, TPS:ssa ja HIFK:n EHL-välierissä.

Ei Lundell Tepsissä flopannut. Loistava kausi, mutta mies ei mahtanut pleijareissa mitään kun joukkue yksinkertaisesti ei pelannut. Paljon joukkueen tilasta kertoi se, että Rintanenkaan ei jäänyt viimeisessä pelissä edes katsomaan, menivätkö vedot sisään vaan veti kiekon maalia kohti ja lähti vaihtoon. Ei vain kiinnostanut.

 

[mission16W]

Viestin lähetti Wille
Kummallista ettei Jussia ole mainittu noissa listoissa. Ei se 9 nollapeliä ihan vahingossa ja puolustajien hyvyydellä tullut.

Aika pitkälti puolustuksen ansiosta kyllä. Minä en ole pelannut enää kolmeen vuoteen, mutta silti olisin takuuvarmasti pitänyt pari, kolme nollapeliä Tapparassa. Miten selität Sasu Hovin? Liigan ilmiömäisin maalivahti, jonka tie vie tähtiin? Vai kenties hyvä maalivahti, joka pääsee helpolla mahtavan puolustuksen takana?

Ei siinä mitään hävettävää ole. Kun pakit saavat ohjattua vetäjät huonoihin vetosektoreihin ja ottavat reboundit, on kiva pelata. Toisaalta, kun pakistoa kierretään kuin pahvitötteröitä, eikä kukaan viitsi seistä maalilla passissa, SILLOIN se kantti punnitaan.

Toki Draper on hyvä, mutta ei ilmiömäinen. Bluesin surkea kausi ei voi pelkästään loukkaantumisen piikkiin mennä.

 

[mission16W]

Re: Tim...

Viestin lähetti Johannes
[Btarvittu. Miikka Kiprusoff taas torjui kaiken mahdollisen ja hävisimme mestaruuden TPS:lle. Jos maalivahdit olisi vaihdettu päittäin, epäilen että kannu olisi jäänyt Stadiin. [/B]

Allekirjoitan tämän täysin. TPS on voittanut parikin mestaruutta loistavan maalivahtipelin ansiosta. Keväällä -95 mestaruus varastettiin varman Jokeri-porukan edestä Norrenan ilmiömäisen pelin avulla. Kukaan turkulainen ei ikinä unohda Turkka Talosen hehkutuksia: "Janecky ohjaa ja Norre torjuu kuin taivaan enkeli!"

Keväällä -97 TPS pääsi EHL-finaaliin Jani Hurmeen ilmiömäisen pelin siivittämänä. Sparta Praha oli metrin edellä välierässä, mutta Hurme torjui kaiken mahdollisen ja pari mahdotontakin. Finaalissakin tuli yksi neljä, viisi avaintorjuntaa, jotka käänsivät pelin.

Samaten IFK:ta vastaan TPS oli useampaankin otteeseen täysin alakynnessä. IFK painoi päälle hirvittävällä sykkeellä ja tahdolla, eikä Thomas olisi sitä hellettä kestänyt. TPS:kin pelasi erittäin hyvin, mutta kuten sanoit, ero oli maalivahtipelissä.

Tarinan opetus? Maalivahtivalmennukseen kannattaa panostaa. Seuraava sukupolvi on jo tulossa. Kiinnittäkää huomionne nimiin Lassila, Karjalainen ja Kinnunen.

 

[mission16W]

Viestin lähetti Roy
Thomas, mielestäni tämän hetken liigan paras maalivahti on osoittanut olevansa mestaruustason mokke. Odotettavissa huikea loppukausi ja kevät.

Liigan paras maalivahti? Sori, mutta ei. Ellei edistystä ole IFK-vuoden jälkeen tapahtunut ja rutkasti, niin ei lähelläkään. Edelle kiilaavat ainakin Kari Lehtonen, Norrena ja Niittymäki. Hyvänä päivänään Myllyskin. Thomas on hyvä, mutta jotenkin se henkinen kantti tuntuu olevan mitä on. Kun kulkee, niin kulkee lujaa, mutta kun ei kulje niin alta pois. Thomas on sitäpaitsi osoittanut, ettei ole takuuvarma mestaruustason maalivahti. Katso vaikka TPS:n ja IFK:n finaalit. Kyllä mies saa meidän mestaruudestamme osansa ottaa.

 

[JHag]

mission: Lue mielipiteeni Niittymäestä/Norrenasta muutama viesti taaksepäin. Sisältää bonusraitana teorian Niittymäen lähtemättömyydestä NHL:ään. Lisäksi siinä mainitaan molempien kuuluvan mv-eliitiimme...ei saa vetää heti hernettä nenään, jos ollaan eri mieltä TPS-pelaajista. Tämä on jo paljon myönnetty stadilaiselta, että siellä on maan parhaat veskarit:D Ja maan paras veskarikoulutus.

Tim Thomas on erittäin kova veskari, joka vastaavasti pelasi meille -98 mestaruuden. -99 finaaleissa hävisi Kiprulle noin 0,5% absoluuttisessa hyvyydessä- mikä taisi olla juuri se juttu, mikä homman käänsi

 

[Bast]

Loistavia kirjoituksia, etenkin JHagilta ja fiftyeightyltä.

Jos jollakulla on tietoa NHL:n maalivahtistatistiikan erityispiirteistä ja kategorioista, niistä olisi mielenkiintoista lukea. Itsekin joskus kumisateessa olleena nämä mokkeasiat kiinnostavat.

Palloseuran edesottamuksia seuraavana uskon, että tämä kausi tuo aikaisempia paremmin esille sen löytyykö Norrenasta ja Niittymäestä voittaja-ainesta. TPS on joutunut pelaamaan paljon aikaisempia kausia enemmän tiukkoja pelejä, joissa voittomarginaali on se pienin mahdollinen ja maalivahdin todelliset taistelijaominaisuudet punnitaan.

 

[eagle]

Niin no Draper on jo voittanut mestaruuden Tapparalle kerran, miksi häntä ei voisi siis laskea voittavaksi maalivahdiksi? Ei se häneen kaadu. Moneen muuhun asiaan voikin kaatua sitten.

 

[trivekku]

Viestin lähetti JHag
58 - täyttä asiaa jälleen kerran!

Kaikki tuo on aivan totta, tuurilla on hirveän suuri osuus asioihin. Esimerkiksi O.Jokinen tuskin pelaisi nyt NHL:ssä ellei eräs Kekäläinen olisi ollut HIFKissä juuri oikeaan aikaan.



Esimerkki toisesta lajista: Istuin kerran lentokoneessa Wienistä Helsinkiin mäkivalmentaja Matti Pullin vieressä. Tämä tapahtui 80/90 -lukujen taitteessa. Juteltiin tottamooses syvällisesti urheilusta iltamyöhään eikä otettu edes pahemmin huikkaa. Tuli puhe Matti Nykäsestä ja tivasin, että mikä siinä oli niin ihmeellistä verrattuna vaikka A-P Nikkolaan. Pulli sanoi, että testeissä ja treeneissä Nikkola oli yleensä aina Masaa edellä. Mutta ei kilpailussa. Koska Matti oli synnynnäinen voittaja, A-P valitettavasti ei.

Jokisen tuloa IFK:n naureskeli eräs Keskisuomalaisen toimittajakin ("mikä tälläisessä finninaamaisessa 17-vuotiaassa kaverissa on ihmeellistä" jotenkin noin se meni"), kauden jälkeen kyllä myönsi erehdyksen.

Nykäsestä, vaikka mies onkin aika puupää, juo viinaa kuin mielenköyhä ja sotkee asiansa jatkuvasti, on hän silti maailman menestynein mäkihyppääjä.:cool: ja voittajatyyppi ainakin urheilussa
PISTE

 

[fiftyeight]

Kaivetaanpas tämäkin naftaliinista, varsinkin kun eilinen IFK- Jokerit- kirvoitti mieliini pari juttua, jotka jäivät harmillisen vähälle huomiolle aiemmin. Tiedä onko hyötyä, jyrätyksihän sitä tulee kuitenkin...

IFKoon maalivahtitilanteesta on taitettu peistä jonnin verran. Riksun hyviin peleihin alettiin jo tottua ja totta Mooses se tuntuu hyvältä, että sälli pelaa hyvin. Samanlaista jatkoa odotimme eilen, vaan eipä tainnut tulla.

Hetken mamman kanssa pohdittuamme asiaa, tuli mieleen joitain asioita. Ensinnäkin jos ajatellaan tilannetta, jossa Riksu saatiin puikkoihin. Tilannehan alkoi olla jo katastrofaalinen, viivaan matkaa jo vaikka kuinka ja totaalista tulitusta joka puolelta, niin täältä kuin muustakin mediasta.

Itse asiassa sellaisessa tilanteessa on aika helppo tulla kassariksi, jos ajatellaan asiaa pääkopan sisäpuolelta. Kaikki on jo mennyt päin persettä. Jos et onnistu, homma vaan jatkuu samaan malliin, eikä kukaan syytä sinua. Jos taas onnistut, kaikki on plussaa ja saat kaikki puolellesi. Hyviä pelejä toinen toisensa jälkeen ja viiva lähestyy. Tavoite lähestyy.

Sen jälkeen tulee tauko, jonka jälkeen pitäisi koko joukkueen alkaa lunastaa niitä toiveita, joita ehti taas kasautua. Onhan nyt viiva jo niin lähellä.

Seitsemän peliä jäljellä, joista valmentajan mukaan kuusi on pakko voittaa. Käytännössä kuitenkin seitsemän. Maaliin laitetaan kaveri, joka pelaa ensimmäistä kauttaan sm-liigassa. Itse tulee mieleen, millaiset mahtoivat paineet olla ennen peliä. Ja entä sitten kun heti kättelyssä eka livahtaa sisään. Ei paljon lohduta, että pakit olivat unholan yössä. Hermostus kasvaa. Ja eikun toinenkin sisään...

Voittavan maalivahdin yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on paineen sieto. Ilman sitä ei sinusta koskaan tule huippumaalivahtia. Paineen sietoa voidaan opetella, mutta joillain se on synnynnäistä. Siksi näistä tulee parempia maalivahteja, sekä jääkiekossa että jalkapallossa. Maalivahdin osa on pirun yksinäinen silloin kun peli ei kulje.

Juuson ei ole aiemmin tarvinnut paljon paineita miettiä. Juniorivuosina joukkueet, jossa hän pelasi, olivat sen verran hyviä ettei maalivahti juurikaan ratkaissut pelejä. Toki se antaa itseluottamusta, mutta ei kasvata paineen sietokykyä. Myös myöhemmin Juuso on pelannut sarjansa yläpään joukkueissa, eikä Mestiksessäkään ollut liian suurta vaaraa menestyksen pelosta. Eihän sieltä nousta mihinkään.

Nyt kun ollaan tultu ratkaisupeleihin, isoihin peleihin, tarvitaan kokenutta maalivahtia. Maalivahtia, joka tietää, mitä on se paine kun on pakko voittaa.

Onko Juusosta siihen vielä?

 

[Janos]

Viestin lähetti fiftyeight
Nyt kun ollaan tultu ratkaisupeleihin, isoihin peleihin, tarvitaan kokenutta maalivahtia. Maalivahtia, joka tietää, mitä on se paine kun on pakko voittaa.

Onko Juusosta siihen vielä?

Olen tätä jo joissakin matsiketjuissa kommentoinut, ja mielipiteeni on EI. Riksmanista ei ole vielä tämänkaltaisiin "pudotuspeleihin". Mun mielestä Sakke on jo vuosia torjunut useimmiten paineiden alla hyvin tai ainakin miltei hyvin. Siksi Sakkea maaliin, mun mielestä. Olkoot Juuso miten Jumala tahansa joillekin.

 

[Ramchester]

Montako maalivahtia pelaa tällä hetkellä SM-liigassa, jotka ovat voittaneet, pelaavana maalivahtina, SM-liigafinaalien viimeisen ottelun?

 

[tumba17]

Montako voittanutta veskaria

T4: Kaksi, Norrena ja Thomas

 

[tumba17]

Korjaus

T4: Sorry, taitaakin olla kolme, jos muistini on oikeassa, eli Niittymäki pelasi vuonna 2000. Tätä en mene tosin vannomaan.

 

[CIA]

Jamo on voittava maalivahti ja suurin osa pisteistä, joita Bluesille tulee on Jamon ansiota. Jamo on pelannut tällä kaudella vain kaksi kertaa huonosti (TPS-Blues 7-3, Kärpät-Blues 8-1). Melkeinpä jokaisessa Jamon pelissä, jonka Blues on voittanut, on Jamolla ollut selvästi eniten töitä torjuntamäärien suhteen. Tappiopeleissäkin Jamo on pitänyt lukemat yleensä siedettävinä. Ja tietääkseni kertaakaan tällä kaudella ei ole käynyt niin, että Bluesin hallitessa peliä, Jamo olisi päästänyt helposti maaleja.

 

[Punavalo]

Oliko Draper vikassa ottelussa kaudella 87/88 ??

 

[eagle]

Oli.

 

[tumba17]

Veskarit

Tuo Draper oli jo aika hyvin haettu, itse ei tullut edes mieleenTosin, nyt kun tarkemmin muistelen, eikös Tapparan toinen veskari ollut silloin Jari Halme, joten ei mikään ihme että Draper pelasi. Joku Tampereen mies voisi varmaan vahvistaa muistikuvani oikeaksi tai vääräksi.

Eli nyt ollaan sitten päästy määrään neljä. Sitten seuraa kysymys, mitä tämä nyt sitten merkitsi ketjun kannalta?

 

[Malone#32]

Ainoa todellinen voittava maalivahti on JONI PUURULA!!!;)
Ei taida olla Jonilla vielä yhtään hävittyä ottelua SM-liigassa.

Pleijareissa kerholla pitää olla Puurula maalissa jos meinataan mennä pitkälle. (en tarkoita nyt kesäloma reissua etelään).
Valitettavasti Pietilä tuskin pystyy torjumaan voiton kerholle esim. Tapparasta tai Jokereista...
... siis play-offeissa!

 

[axe]

Draper 87-88

Tälleen "lyhyesti":

Draper oli Suomeen tullessaan 1987 ihan pihalla. Näytti hitaalta ja kankealta (eikös näytä vähän vieläkin) ja täällä oltiin vähän ihmeissään. Joku legenda kiersi, että Draper olisi torjunut ensimmäisen kiekkonsa vasta suunnilleen viidensissä jääharjoituksisa.

Toisena maalivahtina oli tosiaan Jari Halme, jota ei koskaan opittu tuntemaan minään tasaisuuden tai varmuuden perikuvana. Halme kuitenkin taisi aloittaa kauden ykkösenä. Draper pääsi kokeilemaan liigavauhtia kauden kolmannessa pelissä. En nyt muista ihan tarkkaan, mutta alku oli suunnilleen samanlainen kuin oli tiistaina Ilvestä vastaan, eli Ässät naputteli alkuun pari-kolme maalia alle viidellä kudilla. Siinä ottelussa Tappara kuitenkin ryhdistäytyi ja voitti Janne Ojasen johdolla vielä 5-4.

Tappara kärsi epävarmasta maalivahtipelistä koko alkukauden. Ykkösvahtia ei ollut, vaan ilmeisesti yritettiin haistella kummalla molarilla olisi sinä päivänä parempi vire ja peluuttaa sitä. Joten Draper ja Halme aloittelivat pelejä suunnilleen vuorotellen, ja aikas usein se oli myös se vaihtopenkillä aloittanut maalivahti, joka sitten lopulta jäällä päätti pelin. Draperillä oli muuten tapana vaihtovuorossa ollessaan istua penkin päässä Tretjak-mallinen kypärä päässään.

Tuota jatkui 25 peliä, kunnes homma sai käännekohdan 26:nnessa pelissä, joka käytiin Turussa. Maalissa piti olla Halme, mutta lämmittelyssä mies sai kiekon kipeästi koipeensa ja jalkapöytä tai vastaava murtui. Draper luonnollisesti pelasi pelin eikä onnistunut ihan nappiin, kun TPS voitti 10-5.

Mutta sitten ilmeisestikin kanadalainen taistelijaveri kuohahti ja homma muuttui. Draper tajusi Halmeen loukkaannuttua, että homma olisi nyt hänestä kiinni ja toisaalta myös sen, että nyt hänelle olisi pakko antaa tasaisemmin peliaikaa ja mahdollisuuksia löytää pelivire. Draper vastasi huutoon mm. päästäen seuraavissa viidessä pelissä vain 7 maalia, mikä siihen aikaan oli hurja luku. Saman tien Draper löysi sen vireensä, nousi selkeäksi ykkösvahdiksi ja kun Halme n. 10 missatun pelin jälkeen palasi kokoonpanoon, niin Draper pelasi edelleen.

Playoffeissa Draper olikin sitten jo itse varmuus, lukuunottamatta viiidettä välieräpeliä Helsingissä, jolloin pari helppoa taaksemennyttä osumaa aiheutti sen, että Tappara joutui tekemään finaalipaikkansa eteen pari minsaa ylitöitä jatkoajalla.

Draper pelasi kaikki sen kauden 10 playoff-matsia. Eli myös sen viimeisen.

Ja tällä kivalla pikku tarinalla ei ollut mitään muuta virkaa kuin kuluttaa työaikaa tässä odotellessa, että pääsisi siirtymään jäähallin puolelle.

Eikä muuten Sasu Hovikaan ole hävinnyt vieläkään yhtäkään viidestä pelaamastaan liigaottelusta. Yksi tasapeli rasitteena.

 

[Ramchester]

Re: Veskarit

Viestin lähetti tumba17
Sitten seuraa kysymys, mitä tämä nyt sitten merkitsi ketjun kannalta?

Älä nyt joka ketjussa vedä hernettä nenään, jos sotkeudun spekulointiin spekuloinnilla:)

Kenelläkään ei ole tietoa siitä, mikä maalivahti johtaa joukkueensa voitontielle pleijareissa, mutta mielestäni oli ihan mukava palautella mieliin, kuka nykyisistä maalivahdeista on pystynyt siihen joskus aikaisemmin - vaikka kivikaudella, niin kuin Draper;)

 

[JHag]

Kiva kun tämäkin kaivettiin naftaliinista.

Kerrankin 100% samaa mieltä 58:n kanssa, tuohon suuntaan kulkivat minunkin ajatukseni ja minua patologiseksi Juuso-faniksi syyttävät voivat käydä lukemassa matsianalyysini, jonka rykäisin heti ottelun jälkeen. Ilta ei ollut Juuson.

Nythän tilanne olisi helppo mv-valinnan kannalta, jos meillä olisi todellinen vaihtoehto Juuson tilalle sunnuntaiksi. Mutta kun ei ole. Janos-hyvä, Sakke ei ole mikään ratkaisu. Sakke oli joskus hyvä, mutta nyt teknisesti(kin) Juusoa huonompi. Minä laittaisin Juuson vielä sunnuntainakin, antaisin toisen mahdollisuuden perään, vaikka paineet ovatkin vielä korkealla. Jos vaihtoehtona olisí vaikka Nikke Bäckström, niin ilman muuta maaliin. Sakke on over and done and goodbye.

NHL-tyyli on joskus julmaa kenttäpelaajienkin suhteen. Sutter-tyyppiset luupäät heittävät mokanneen jätkän kiireen vilkkaa uudestaan kentälle PAIKKAAMAAN mokansa. Niin usein myös veskari pelaa huononkin matsin jälkeen myös seuraavan. Tällainen ajattelumalli oli liikaa esimerkiksi Kettererille, mutta Nurmisella ei tule mitään ongelmaa tällaisen jutun takia.

Juuson paineet sunnuntaina ovat valtavat, mutta silti laittaisin hänet uudestaan suden kitaan. Paineen sietoa ei opi silläkään, että pääsee huonon matsin jälkeen heti lepäämään. Juuso on osoittanut venymisen ja voittamisen kykyä kuitenkin paljon enemmän kuin Sakke.

Juuson laittaisin peliin siksikin, että hänellä on ura edessään, Sakella takana.

Siltikin otan huomioon sen mahdollisuuden, että Juuso voi epäonnistua, mutta ei voi mitään. Linnunpoika ei opi lentämään ennen kuin se heitetään ilmaan.

Luulen, että Ape, pehmeänä miehenä, siis arvoiltaan, ajattelee juuri päinvastoin ja Sakke on maalissa. Silloin tiedetään ainakin kaksi asiaa: yksi helppo menee pomminvarmasti ja jokaisessa vastustajan laukauksessa maalia kohti saa olla varuillaan koko ajan.

Welcome back, Nikke Bäckström. Ja Juuso kakkosena.