Fysiologisesti ja anatomisesti asia on luonnollisesti utopiaa ja vaikka mies voisikin olla "raskaana" niin se olisi kuitenkin hienoimmassakin viritelmässä hyvin keinotekoinen tila. Ei olisi synnytyskanavaa, aitoa istukkaa, kehon kompensaatioprosesseja jne. ellei sitten ihan ihme tulevaisuudennäkymistä puhuta.
Mielenkiintoisempaa on naisten suhtautuminen asiaan. Vaikka usein naiset puoliksi leikillään (tai kuolemanvakavissaankin!) harmittelevat etteivät miehet joudu kokemaan raskaana olemisen hankaluutta kaikkine mahdollisine vaikeuksineen, niin lieneekö kuitenkin niin että naiset ovat myös keskimäärin äärettömän ylpeitä sukupuolensa etuoikeudesta kypsyttää sikiö ja tykittää se maailmaan valmiina pikku viuhtojana?
Helppo on listata kaikkia negatiivisia asioita mitä raskaus voi naiselle tuoda. On vaikeiden raskauksien lukemattomia fyysisiä ongelmia, on suuri vastuu sikiöstä, voi joutua uraputkesta pihalle, saattaa tulla riippuvaisemmaksi miehen toimeentulosta (varsinkin maissa, joissa ei ole paljon tukia odottaville/pienen lapsen kotiäideille), voi kokea mahdollisesti traumaattisia keskenmenoja tai pelätä sikiön puolesta niin että menee ihan solmuun itse, voi kärsiä hormonitasojen ailahtelun tuomista ongelmista, synnytyksen jälkeinen masennus voi iskeä, lordoosi kipeyttää selkää, vatsan iho voi venähtää pahasti, lapsi voi olla koliikkiyksilö ja mies sellainen "mää meen kavereiden kanssa kaljalle ny enkä välitä vaikka olis kuinka paha sun olla!"-tyyppi jne jne.
Silti jotenkin se mahdollisuus väsätä siittiön hedelmöittämästä munasolusta vaiheittain elinkompleksi, jota ihmiseksi kutsutaan, vaikuttaisi näin miehen näkökulmasta aika maagiselta etuoikeudelta naiselle. Glamouriksi en missään nimessä raskautta väitä, mutta ihmettelen hieman, jos naiset ihan valmiita olisivat miehille samanlaisen mahdollisuuden suomaan ihan tuosta noin vaan.
Täälläkin on "tuore isi"-keskusteluja ja niissä isät aina tuovat esille sen synnytystilanteen ainutlaatuisuuden ja maagisuuden. Epäilemättä oman lapsen syntymisen todistaminen on jotain aika suvereenia tunnetasolla verrattuna oikeastaan mihinkään muuhun, mutta voisin kuvitella että synnyttävälle äidille tilanne on vielä paljon erikoisempi. Tunnet oman lapsesi matkan synnytyskanavasta ulkoilmaan ja sitten saat lapsesi viereesi. Siinä se sitten ihmettelee kuin ihan normaalikin ihminen, vaikka on juuri matkustanut kohdustasi ahtaiden paikkojen kautta kätilön tomerien käsien avustuksella kirkkaaseen maailmaan. Siinä sitten voi synnyttänyt äiti luoda varsinaisen ensikontaktinsa tuottamaansa yksilöön. Täytyy olla vielä kokonaisvaltaisempi tunne kuin vierestä seuranneella isällä. Toisaalta ei se varmaan ihan niin autuasta ole jos on ollut kivulias ja pahasti pullistava synnytys. Voi olla myös väsy...
Eli soisitteko naiset ihan mukisematta tai haikeilematta miehille mahdollisuuden vastaavaan kokemukseen? Hiukan lipsahti synnytykseen painottuvaksi tämä pohdinta, mutta kaiketi raskauden aikanakin lienee myös tätä erikoispositiivista sisäistä tunnelmaa naisen päässä.
Voi olla toki myös niin, että naisille raskaus on niin normaali tila, että myös raskautta kokemattomat naiset suhtautuvat siihen arkisemmin kuin miehet, joilla ei ole mitään intuitiivistakaan käsitystä asiasta (ei se ole mikään käsitys se, kun lyödään joku ihme raskausliivi päälle ja sanotaan että "siinä on raskauden tuntu!"). Ehkä siitä johtuen olen kykenemätön todella aavistamaankaan asian merkitystä naiselle. Mitenköhän synnyttämätön nainen kykenee intuitiivisesti kuvittelemaan raskautta verrattuna mieheen, jolla ei ole evoluution kehittämää intuitiota asiaan? Kehittääköhän evoluutio tällaista intuitiota naisille edes?
