Enpä usko...
..että Vlasak lähtee taas NHL:ään toteamaan että "täällä on mälsää, täällähän taklataan". SM-liiga on oikea paikka Vlasakille, Calounille, neiti-Rintaselle, Laiska-Lasse Pirjetälle ja muille, jotka karttavat fyysistä peliä.
Meillä on vankkumaton Helkovaaran-Jortikan linja, jonka mukaan kova peli (vaikka oikeakin!) on kiellettyä, koska pienikokoiset, liikkuvat joukkueet siitä kärsivät. TPS:n lisäksi katseet kääntyvät myös Kerhon suuntaan, kun hyötyjiä etsitään.
Vlasakista muistan elävästi kaksi tapausta kaudelta 98-99 HIFKin kotiotteluista - missäs muualla oisin häntä nähnytkään. Ensimmäinen on jostain alkutalvelta: HPK:n pakki taklaa selkään Jan Calounia, joka esittää todellisen kuoleva joutsen -hypyn vielä vahvistukseksi. Tuomaria vituttaa Calounin teatteri ja vaikka taklaus olikin väärä, ei tule jäähyä. Seurauksena Jere Karalahti iskee HPK:n kultakypärään, joka on tietenkin Vlasak. Jere nappaa Vlasakin rumasti kumoon takaapäin, saa jäähyn keihästyksestä. Vlasak nousee vihaisena jäältä, kääntyy ja näkee, että se on Jere -- ja poistuu paikalta itsekseen jupisten.
Toinen on pleijareista keväältä. Tuolloin Vlasak luistelee pää alhaalla keskijäällä ja ohi kiitävä Jakke Ruutu vetää hänet hirvittävällä pommilla kumoon. Kauhea kalabaliikki ja Ruudulle tottakai 5+20 min. Jälkikäteen videonauha kertoi, minkä kaikki näkivät livenä hallissakin: taklaus oli oikea, kädet kiinni, ei hyppyä eikä vauhtia lisää. Se oli vaan kova niitti, samanlainen kuin Toke Virran esittämä finaalissa, ja Vlasak pää alhaalla, kuten aika usein.
Ei siis kauhean fyysinen kaveri, mutta kauhean taitava. Sitä en käy kiistämään, kunhan vain yritän visioida Vlasakin NHL:ssä, eikä oikein kuulosta hyvältä idealta.