Veltsun aikoinahan hyökkäyspelaaminen usein tyrehtyi siihen, että pakin (tai sentterin) avaava syöttö omalta p-alueelta tai viivalta tuli laitaan seisovilla jaloilla olevalle pelaajalle. Oma tulkinta tästä oli se, että hyökkäyspäähän viisikko hajosi, koska ajoitukset eivät olleet kohdallaan. Tämä oli sitä hybridikiekkoa, jossa hyökkäys pelasi enemmän pystysuunnankiekkoa (laitojen kautta) kun taas pakit lähti enemmän viiveellä.
Veltsun aikaan ongelma avaamisessa oli sama, kuin Sportilla eilen Ilvestä vastaan. Tuo laitaan avaaminen periaatteessa on seifti tapa avata, se mikä puuttui JYPiltä ja eilen Sportilta on lähituki avauksessa. Sen pitäisi mennä niin, että kun seisova pelaaja kulmassa saa kiekon, niin vieressä helpon syötön päässä on liikkeessä oleva oma pelaaja kohti keskialuetta ja edistävälle syötölle olisi kaksi selkeää mahdollisuutta, joko laidan kautta eteen liikkeeseen, tai pikku siirrolla vieressä liikkeessä olevalle haltuun. Jos sitä lähitukea ei ole, laidassa seisoskeleva laituri on helppo riisto vastustajalle ja vaikka pelaaja tuossa voittaisikin kaksinkamppailunsa, siitä ei voi saada aikaan mitään peliä edistävää, vaan roiskaisun keskialueelle ja hallinnan menetyksen. Veltsulla oli (oman ymmärrykseni mukaan) vielä joku fetissi keskialueen ylittämisestä sitä pelaamatta, jolloin seuraavat seisoskelijat oli vastustajan sinisellä. Eikä nekään tietenkään seisovilta mitään organisoitua ehtineet rakentamaan, ainoastaan dumppaamaan päätyyn ja kulmapainiksi. Viime kaudella Lehterän Saipa näytti oikeen klassisesti, kuinka moinen pelataan tylsäksi ilman että tulee edes hiki.
Tämän hetken ongelma JYP avauspelissä on mun silmiin oikeastaan paljolti sama, mikä mätti Virtasen aikaankin. Kiekottomien tarjonta liikkeeseen. Kun mennään tuommoisella hidastetun elokuvan kaavalla seisovalle ukolle syötellen umpikujaanhan se johtaa, oli takana sitten mikä tahansa ajatus avaamisesta. Siksipä tapa avata on taktisesti vähän toisarvoinen asia, sillä avattiinpa niin tai näin, aina se edellyttää kiekottomien liikkeen onnistuakseen jollakin tavalla. JYPin kohdalla asia nousee vielä merkityksessään, kun jalalla ja kiekollisella taidolla rosteri ei ihan kärkipäätä ole. Tempo on silloin mahdollista luoda nimenomaan kiekottomien tarjonnasta liikkeeseen, eli se kiekollisuus luodaan kiekottomalla pelaamisella.
Sinänsä kovin suurta muutosta taktisesti ei pakkien aktiivisuus tai ns. paikaton pelaaminen tuo, koska sen viisikon vastuut ei muutu mihinkään pelin millään osa - alueella, se helpottaa paikallisten ylivoimien luomista ja vanhanaikaisen merkkauspelin murtamista. No, nykyään tätä toteuttaa kaksi kolmesta liigajoukkueesta, joten ei sillä mitään suurempaa taktista etua saa muita vastaan.
Nykyään, niin puolustus - kuin hyökkäyspelikin kulminoituu siihen, miten pelaat keskialueen ja sen avain on kiekoton pelaaminen, tai voisiko sanoa kiekoton liikkuva tukipelaaminen. Ideaalissa tilanteessa siinä on aina helpon siirtosyötön päässä liikkeessä oleva oma pelaaja ja aina, kun luopuu kiekosta on välittömästi antamassa tarjontaa kiekolliselle. Tämä ei ole tietenkään helppoa toteuttaa, mutta ei se mitään rakettitiedettäkään ole, tärkeintä on luoda kiekollinen jatkumo viisikolla vaikka murto ei suoralla yrityksellä toteudukaan.
Puolustussuuntaan toimivin ja helpoin tapa olisi tukkia keskialue (trappi 2.0), josta, jossa suljetaan mahdollisimman tehokkaasti kaikki syöttötaskut ja pidetään oma sininen tiiviinä ja jos vastustaja saa murron, pienellä kulutuksella viisikko tukkii maalinedustan ja ohjaavat pelaajat sulkevat syöttö- ja vetosuunnat omalla alueella. Tätä näkee jo aika monella joukkueella sapluunana liigassa ja se toimii, koska ilman mitään dominointia materiaalissa saa minimoitua maalipaikat vastustajalta
Mitä sitten Merikivi kumppaneineen on rakentelemassa, on jäänyt ainakin itselle täysin hämäräksi, kun näyttää, että välillä mennään jotain luomukiekkoa (jotkut puhuu vaistokiekosta), eikä kuitenkaan olla kartalla lainkaan viisikon vastuusta. Itse asiassa tuollainen mainio luomukiekkojoukkue on tuo Banska Bytrice(?), joka kohdattiin chl peleissä. Siinä joukkue meni nimenomaan vaistolla ja jokainen viisikosta reagoi yhden reagointiin, näin viisikko oli koko ajan ehjä ja tilanteenvaihtopeli sähäkkää ja tehokasta.
Nää nyt äkkiseltään omina näkemyksinä.