Jotkut kestää paremmin tappiot kuin toiset. Se ei tee musta silti huonoa fania. Musta tuo peli näyttää edelleen lähinnä samalta kuin parina viime kautena ja maalien määrätkin sen kertoo.
Tuossa 2010-luvun nurkilla ja ihan alussa oli murhetta että saako Dufvalla sen ensimmäisen mestaruuden jälkeen mitään. Tuolloin oli murheina jumittuminen välieriin. Nämä muistaa jatkista tuolloin lukeneena hyvin. Pelitapa ja mikä ikinä oli argumenttina.
Sitten Dufva vaihtui Ahoon kun kautta 11-12 oli pelattu pari peliä. Syksy oli ihan helvettiä ja vielä keväälläkin JYPin pakka saattoi murentua yksittäisissä peleissä.
Logiikallasi Jyrki Aho olisi varmasti potkittu pois jo syksyllä.
Lopulta JYP hävisi kevään pudotuspeleissä kaksi ottelua ja voitti toisen mestaruutensa. Tuolloin hajosi poffeissa alkuun Vatanen ja vähän joka jätkä pelasi ihan romuna.
Tuo joukkue oli kuitenkin saanut kasvaa joukkueeksi läpi kauden. Ja ennenkaikkea uusi valmentaja Aho sai rauhassa tuoda omia juttujaan sisään.
Tuolloin tavoitteet olivat hyvin erilaiset, mutta miten aistin jotain samaa nyt. Eri perspektiivi, mutta tismalleen sama prosessi tuolloinkin piti kokea. Ja keväällä mitattiin mihin riittää. Nyt joukkueessa on riittävästi oikeita asioita ihan valmennuksesta pelaajiin. Ja organisaation tuki.
Sanoisin että malttia vaikka miten närästäisi.