Heitettiin vain kiekko päätyyn, jäätiin odottamaan vastustajan hyökkäystä, ja sitten tehtiin hirveästi työtä ja blokattiin vetoja, että saadaan kiekko takaisin. Ja heti kun se saadaan, niin lyödään kiekko sokkona vastustajan päätyyn, joskus vielä pitkänä. Vähemmilläkin valmentajan avuilla tajusin, että eihän tuolla tavalla voi voittaa mitään ottelua.
Tässä toivoisi, että silmää käytettäisiin kokonaisvaltaisemmin, tätä kun tällä kaudella pakisto on joutunut noudattamaan kaksi kolmasosaa käytetystä peliajasta. Sen variona on myös kuskaus umpikujaan, osoitteeton syöttö ja syöttö vastustajan lapaan.
Vaan ongelma tuossa ei ole pakit sinänsä, pelaamattomaksi karkaavat hyökkääjät. Usein joutuvat hätäisesti palaamaan omiin, ollen potkun pari jäljessä ja lähes yhtä usein karattuaan seisoskelevat toimettomina keskialueella odotellen, jotakin. Varsinkin keskialueella, toki muillakin kentän osa - alueilla näkee myös piilottelua vastustajan selän takana katveessa, jonne syöttöyritys on ongelmien kutsumista.
Syitä voi miettiä pelitavallisten ongelmien summana ja edelleen sen pystysuunnan kiekon haamuista, joista pitäisi lopultakin päästä eroon kokonaan. Osaltaan siihen vaikuttaa myös liian kaavamainen pelaaminen. Esimerkiksi, kuinka usein käy niin, että pakki laittaa avauksen rännissä odottelevalle laiturille, mutta vastaan ei laituri kehtaa mennä, kun jättäisi taktisen paikkansa, niinpä kiekon hakee vastustaja ja mylly jatkuu ja jatkuu. Myös, tämä kaavamaisuus ei pääty siihen laituriin, jos hän menisi vastaan, menettäisi kuitenkin lopulta kiekon, kun kukaan muu ei voisi rikkoa sovittua miehitystä tarjoamalla itseään pelattavaksi tai antamalla lähituki jne. jne.
Salonenkin syyllistyy tähän, mutta on henkistä epärehellisyyttä sälyttää paska hänen niskaansa. Ongelma on koko viisikkopelin, ei yksittäisten pelaajien ja siinä se työmaa on ensikauteen, jos muutakin halajaa, kuin jumbokamppailuun.