Spinan ongelma ei ollut se tehosekoitittimen totaalinen puute, vaan se että hän kertoi hänen käyttämänsä kone on aika heikkotehoinen (siis pienempi kuin kotikonnuilla) ja saipalaiset kävi hankkimassa tehomyllyn tilalle.
Kyseessähän oli Spinalta puolihuolimaton ja -totinen heitto lehtihaastattelussa, jossa kysyttiin mitä Spina kaipaa kotimaastaan. Tuo sitten nopealla reagoinnilla käännettiin PR-hyödyksi ottamalla mukaan pari yhteistyökumppania ja kuvaamalla seuraavana päivänä reseptivideo.
Tämä seuran hengissä pysyminen on ollut myös yksi meikäläisen huolista. Sen takia toivoisin, että SaiPa pystyisi joka kaudella tekemään sen 100 000-200 000e voittoa. Se on kuitenkin monella tapaa aika kädestä suuhun elämistä SaiPankin elämä. Tämä taloudellisen voiton tekeminen saattaa joskus vaatia tyhjennysmyyntejä ja sitä, että ei makseta palkkaa monelle valmentajalle yhtä aikaa. Jos on tehty ns. typerä jatkosopimus jonkun koutsin kanssa ja sitten joukkue sukeltaa Mariaanien hautaan, niin se on sitten voi voi. Yleensä urheilullinen tulos paranee ainakin väliaikaisesti valmentajan potkujen jälkeen, joskus toki ei edes parane. Ei ole varmaa tietoa siitä, että urheilullinen tulos paranee aina valmentajan potkujen jälkeen. Taloudellisen tuloksen paraneminen se vasta epävarmaa onkin. Se vaatisi konkreettisesti sen, että halliin tulisi varmuudella jonkun verran lisää per peli irtolipuilla ja kausikorttimyynti tulevalle kaudelle kävisi kiivaana. Myös fanituotemyynti lähtisi kasvuun ja yhteistyösopimusten määrä ei ainakaan laskisi vaan pikemminkin päinvastoin. Pitää muistaa, että se on jollain tavalla seuralle ammatillisessa mielessä myös imagotappio jos se antaa koutsille kenkää varsinkin kesken kauden. Eihän sekään hyvältä näytä jos joukkue pelaa kuten SaiPa nyt on pelannut lokakuun lopun jälkeen. Lähes tappiosta tappioon. Tietenkin haluan että SaiPan kurssi kääntyy parempaan, mutta nyt kun olen asiaa tarkemmin pyöritellyt niin en yht äkkiä olekaan varma niistä keinoista miten se muutos pitää tehdä. Tsemppiä seurajohdolle valtavaan haasteeseen. Meille kannattajille kärsivällisyyttä ja toivottavasti se joskus vielä palkitaan.Vitutus on tunne, joka lätkää seuratessa aiheutuu ehkä hetkellisimmistä asioista, kuten selvän johtoaseman sulamisesta, pelaajien laiskasta suorittamisesta tai muusta oman joukkueen pelaamisen sakkaamisesta.
Tällä hetkellä SaiPan tämän kauden joukkueen pelillisen laman aiheuttamaan vitutukseen on jo ajat sitten turtunut ja päällimmäisin tunne on jonkinlainen huoli koko seurasta.
Huoli siitä, mitä tälläkin foorumilla on kirjoitettu koko seuran nykyisestä etäisyydestä, hajuttomuudesta, mauttomuudesta.
Identiteetti, jonka itse ymmärrän SaiPalla perinteisesti olleen työteliäisyys, sitkeys ja tietynlainen vittumaisuus, on hukattu. Perinteet haudattu ja perse myyty jonkinlaisen uuden statuksen kiilto silmissä.
Sinänsä tää visio SaiPasta nuorten pelaajien kehittäjänä on toki helvetin hyvä. Mutta silläkö tavoin, että jo junnujoukkueetkin kyllästetään hesalaisilla (täältä käsin katsottuna koko vitun Uusimaa) pelaajilla ja oikeasti omien junnujen, meidän poikien, tie tyssää, kun kopissa ei uskalla enää puhua mie-ja-sie?
Mielestäni on nyt peiliin katsomisen paikka monessakin suunnassa.
Valmentajat vaihtuvat muutaman vuoden välein. Pelaajiakaan ei tämän kauden joukkueesta sputnikpaidoissa 5 vuoden päästä ole enää montaa. Saatikka 10 vuoden. Sensijaan seura kannattajineen pysyy. Vai pysyykö?
Tajusin juuri sarjataulukkoa tarkemmin katsottuani, että tämän kauden maksimisijoitus on 9. mikäli kurssi jollain tuurilla kääntyisikin.
Olisihan siinä urheilujuhlan tuntua, kun Ketterä ja SaiPa iskisivät yhteen sarjapisteistä pelaten. Oli taso sitten mikä tahansa. Kaakon Derby vol. 2. Ketterä on pelannut pari-kolme viime kautta parasta lätkää mitä ikinä. Divariaikoinakin paras saavutus taisi olla 7. sija. Hämärästi muistan, että 60-luvulla liippasi likeltä jopa SM-sarjapaikka. Elokuussa Bauer-turnauksessa Ketterä näytti SaiPalle, ettei tasoeroa ole, jos toinen pelaa rohkeasti ja iloisesti ja toinen vaan on paikalla muttei läsnä. Ekat huolen rypyt ilmestyivät jo silloin.On kyllä tultu kauas niistä Tirkkosen ajoista, kun koko suku tätejä ja mummoa myöten oli SaiPasta ihan pähkinöissään ja Ville Koho ja Meidän pojat- mainokset oli joka kadun varressa täällä Imatrallakin.
Noh, onneks on Ketterä. Faija, jota penkkiurheilu ei ole koskaan kiinnostanut, on ihan pähkinöissään vanhana Ketterä-junnuna ja sen kanssa on kiva käydä matseissa.
Onneksi on sentään muistot. Kevään 2014 puolivälieräsarja JYPiä vastaan ... Junalla Kouvolaan 2016. Vieläkin tulee kylmät väreet kun muistelee. Uskoa on, että joskus vielä uudestaan!Niitä nyt haikeina muistellaan, kun muuta ei oikein voi.
Kiitoksia!Tervetuloa palstalle @Saimaannorppa - kuvaavasti homma alkoi vitutusketjusta!
Kyllä me täältä pohjalta vielä joskus noustaan taas.
80 peliä enää.Toimistolla ollaan taas tyytyväisiä, kun voitettiin hyvällä pelillä. Teron potkut ovat taas entistä kaukaisempi unelma.
80 peliä enää.