Voiton jälkeen ei pitäisi suuremmin kitistä, mutta loppuun kasautui taas ongelmia. Kolmas erä johtoasemassa on yhä vaikea pelattava, pelirohkeus katoaa ja liike hiipuu. Hätäisiä pitkiä kiekkoja roiskitaan kerta toisensa jälkeen silloinkin, kun voisi rauhassa katsoa ympärilleen ja nepata vaikka norsukiekon keskialueelle. Sitäkään en ymmärrä, miksi kultakuuppa pelasi neljä vaihtoa peräkkäin, kun olisi hyvin ehtinyt vaihtaa aiemminkin. Tuomaripari suli lopussa täysin ja arpoi lukuisten virheiden jälkeen Taipaluksen boksiin. Tuttua. Laurin osakkeita jatkoon heikentää provosointialttius, miksi pitää aina kostaa.
Jotta näin. Olihan pelissä paljon hyvääkin ja kruununa 3 p. Mutta menestys keväällä vaatii kolme tasapainoista erää.