Ihmeellistä kitinää ja mutinaa. Pari tappiota ja yleisö katoaa hallista. Alkaa mutina "joka vuosi samalla tavalla, syksy pelataan hyvin ja sitten alkaa alamäki". Viime syksynäkin tuli kuusi peräkkäistä tappiota ja osa löi silloin jo hanskat tiskiin, kausi paketissa.
Mutta kuinkas kävikään? Marraskuun maaottelutauolla SaiPa keikkui kärkiporukassa. Vieläkään SaiPa ei ole menettänyt mitään. Kaikki on omissa käsissä. Älkää nyt ihmeessä olko asenteelle "tää on nyt menetetty, ei pleijareita tänäkään vuonna, ei koskaan, Mestis-tasoa".
Syksyä jos muistelee niin lähes kaikissa ennustuksissa SaiPa oli varma karsija tai no mitä sitä kaunistelemaan, olipa kausi mikä tahansa niin kaikista helpoin ja varmin vaihtoehto kauden jumboksi on valita SaiPa. Pienin pelaajapudjetti, pienin talousalue jne.
Onko lappeenrantalainen kiekkoyleisö sitten saanut jo kylliksi? Tätä palstaa kun lueskelee niin sellaisen kuvan saa. Fakta on kuitenkin, kausi on ollut loistava, ja nyt se odottaa niitä kauan odotettuja pleijareita. Juuri nyt joukkue tarvitsee sitä tukea ei selkäänpuukottajia ja takinkääntäjiä. Reilut 3 800 katsojaa per peli, ei huono ja kun tavoite on 3 500 niin positiivistä sekin.
SaiPa pelaa joukkueena ja sillä ei ole suuria tähtiä. Joku voi tässä ikävöidä Banhamia, Machuldaa, McTavishia ja niitä monia muita tähtiä, joita joukkueessa on pelannut. Onneksi SaiPa ei lähtenyt tai ei pystynyt NHL-tähtien hamuamiseen. Emmerton oli kuuleman mukaan vaatimaton mitä nyt olen kuullut sieltä Lappeenrannan suunnalta. Tosin hän taisi olla kentällä vain kuutisen minuuttia. SaiPa ei tarvitse suuria egoja joukkueeseen.
Runkosarjaa on jäljellä 17 ottelua ja niistä SaiPa tarvitsee pisteitä. Voisiko pieni välitavoite olla 21 pistettä, jolloin joukkue sivuaa piste-ennätystään? 87 pistettä ei ehkä riitä pudotuspeleihin mutta montaakaan pistettä enemmän ei varmasti tarvita. Eli ei hylätä joukkuetta ja mennään niihin pleijareihin.
