Lähinnä kai pitäisi näin Lapissa syntyneenä kotkalaisena ja nyt muutaman vuoden Helsingissä asuneena kysyä, että onko e-karjalainen mielenmaisema jotenkin altis tällaiselle wincapita-meiningille? Onko elo niin saatanan kurjaa siellä, että jokaiseen pelastavaan köyteen tartutaan, vaikka se sitten osoittautuisikin kerta toisensa jälkeen käärmeeksi?